Kannattaako lasten hankkimista miettiä todennäköisyyksien kautta?

En oikein tiedä, hankkisinko lapsia vain en. Olen pohtinut, että tulevaisuuden automatisoitu ja globaalisti kilpailtu maailma, jossa vain parhaille on töitä, on armoton. Samaan aikaan hyvinvointiyhteiskuntaa ajetaan alas. Jos ei satu syntymään älykkääksi, ei ole luonteeltaan eteenpäin pyrkivä ja ahkera tai on helposti ahdistuva ja syvällisiä miettivä, elämä käy vaikeaksi.

Kun tätä taustaa vasten miettii, miten suuri osa ihmisistä loppujen lopuksi kokee elämässään kurjia, tulee jotenkin epätoivoinen olo. Rupeaa tuntumaan, että lapsen tekeminen on todella suuri riski ja epäreilua syntyvälle lapselle.

Tuntuu, että erityislasten määräkin on jo aivan valtava. Miten heidän käy tehoyhteiskunnassa, jossa ei kilpailla enää muita suomalaisia vastaan vaan koko globaalia maailmaa vastaan.

Kun olette tehneet lapsia, niin oletteko vain sokeasti luottaneet, että he pärjäävät. Tilastojen mukaan vaikuttaa näet siltä, että jako pärjäävien ja syrjäytyvien välillä voimistuu nopeasti.