Vanhat ystävät aiheuttavat paniikkioireita minulle

Siinäpä se otsikossa tulikin ja en todella tiedä mikä helkutti minua vaivaa. Tänään näin pitkästä aikaa vanhaa ystävää ja olin ihan iloinenkin siitä että tavataan. Tapaamisen alkumetreillä olo alkoi huonontua, huimata ja pyörryttää. En meinannut saada mitään sanottua tai puhuttua, pää tyhjeni ajatuksista ja mietin jo että onko joku sairauskohtaus tulossa. Pari tuntia taistelin pintaan pyrkivää kauheaa olotilaa vastaan ja loppupäivä meni toipuessa tästä.

Sama on ollut toisen pitkäaikaisen ystävän kanssa, hänen kanssaan monesti joudun todenteolla taistelemaan paniikkioireita vastaan, en osaa sanoa mikä tässä kaikessa tekee tämän. Joku tyylissä puhua, reagoida, olla siinä tilassa.

Taustatiedoksi, että olen paluumuuttaja kotipaikkakunnalleni 8 muualla asutun vuoden jälkeen, yli nelikymppinen perheenäiti joka ei ole tällaisia oireita ihan vastikään kokenut. Mikä ihme minua oikein vaivaa? Mistä tämä paniikki kumpuaa?