Miksi jotkut lapset viihtyy hyvin aikuisten seurassa ja toiset taas lasten?

Ja miehen lapsi siis on sosiaalinen ja mukava tyyppi, koulussa menee hyvin ja siellä ymmärtääkseni on kavereitakin, mutta tosiaan kaikki illat ja viikonloput tekee vain isänsä kanssa asioita. Skuuttailut, piiloleikit ym, kaikki isän kanssa.

Vieraita tässä minulle on se, ettå kun olemme komistaan miehen ja tyttärensä kanssa, automaattisesti oletetaan, ettå minäkin vietän kaiken ajan pihaleikeissä tai muissa tyttären puuhissa.

Normaalia siis, kun ei kukaan kommentoi.

Meillä samanlainen tyttö, on sosiaalinen ja on kavereita, mutta jos itse saa valita, on mieluummin vanhempien kanssa illat ja viikonloput. On ainut lapsi ja ikää 8 v. Ehkä tilanne muuttuu, kun kasvaa.

Meilläkin tuollainen tyttö. Huomaavainen, reipas ja iloinen, mutta ehkä tavallaan pikkuvanha, eikä oikein osaa olla toisten lasten kanssa muuten kuin ohjatuissa tilanteissa, eli kouluissa ja harrastuksissa. Tykk ää kovasti keskustella aikuisten kanssa ja seuraa maailman menoa mielestäni enemmän kuin ikätoverinsa (9 v.).

Välillä vähän huolestuttaa, mutta tyttö on iloinen ja vaikuttaa tasapainoiselta.

Normaalia miksi se on paha juttu voit olla miehesi kanssa kaskin sillä toisella viikolla jolloin se tytrö on äidillään

Minä en tykännyt lapsena toisten lasten seurasta vaan hakeuduin aina aikuisten seuraan tai sitten olin yksin. Ei mun kanssa leikkiä tarvinnut vaan jutella ja olla vaan. Yksin ollessani tein palapelejä, piirtelin paperinukkeja ja luin. En ole seurallinen nyt vanhanakaan. Töissä tykkään reilusti itseäni vanhempien seurasta.

Omasta lapsuudesta muistan että harrastuspaikkojen (tutustuessa paikkaan) lapset olivat aivottoman oloisia, töksähtäviä näsäviisaita kommentteja, suorittajia jo siinä iässä, jotkut sekavia ja miltei kuolaavia. Tuntuivat itseäni nuoremmilta, vaikka oli samaa ikää. Ei kai sellaisessa seurassa kaikki halua olla, jos etsii kivaa ja fiksua kaveria tai hyvää rauhallista ilmapiiriä. Kyllä kaverit löytyivät muuta kautta. 

Tulee mieleen se virpomispoika Youtubesta. 40v:n aivot pienen 7v:n sisällä. Korkea ÄO ja vanha sielu.

Minä olin tuollainen lapsi. Aikuisten kanssa oli jostain syystä kivempi jutella. Voi johtua siitä, että olin Iltatähti ja olin tottunut olemaan perheessä ja suvussa se kaikista nuorin.

Ja miksi nuorempi saa olla pikkuvanha mutta vanhempi tuomitaan pedofiiliksi? Tämähän jos mikä on syrjintää.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin tuollainen lapsi. Aikuisten kanssa oli jostain syystä kivempi jutella. Voi johtua siitä, että olin Iltatähti ja olin tottunut olemaan perheessä ja suvussa se kaikista nuorin.

Tai siis lähinnä niin, että olin tottunut siihen, että olin nuorin ja vanhempien ihmisten seura tuntui luontevammalta.

Tutuista (osa jo aikuisia) tällaisia ovat suuremmalla todennäköisyydellä ainoat lapset. Heillä on usein läheiset välit myös kummeihin ja esim täteihin ja muihin sukulaisiin jotka ovat eri ikäluokkaa.

Myös omassa esikoisessani on tuollaisia piirteitä, vaikka hän ei ole ainoa lapsemme.

Miten te, jotka vietitte aikaa vanhempienne ja muiden aikuisten kanssa, oliko teillä siis yhtään suunnilleen omanikäisiä ystäviä? Jos, niin missä iässä tutustuitte?

Ap jatkaa. Kiitos vastauksista! Tämä tyttö ei ole ollenkaan pikkuvanha tai juttele ns. aikuisten juttuja, vaan isänsä siis tosiaan ihan leikkii hänen kanssaan lasten leikkejä, katsoo lastenohjelmia jne, eli kyse ei ole siitä, että lapsi tykkäisi aikuisten jutuista, vaan tosiaan aina vaatii isänsä leikkimään kanssaan.