Miten koiranomistajat jaksavat miljoona kertaa vuodessa sitä, että
koiraa ulkoiluttaessa tulee vastaan koira ja omistaja, ja sitten pitää ottaa teennäisesti kontaktia siihen omistajaan tyyliin "nyt nää niinku tulis toisiaan vastaan koirien kanssa, mitenköhän koirat suhtautuvat toisiinsa, heh heh". Ja sitten lähestyminen, kauhea räksytys ja molemmat omistajat että "kuules nyt Urpo/Kehveli, ei hauku, ei hauku". Ja sitten koirat nuuhkivat toisiaan. Ja sitten matka jatkuu, kunnes vastaan tulee seuraava koira-omistaja-pari ja sama toistuu uudelleen.
Jumalattoman tylsää ja ankeaa, mitä elämää se tuollainen on? Koko ajan pitää pysähtyä, kun koira kusee joka paikkaan. Ja kaiken lisäksi pitää poimia ne kakat.
Selittäkää joku, mikä hohto tuossa on?
Kommentit (41)
Ei tuo ole minulle mikään rasite, tavallista ihanaa koiranomistajan elämää, en vaihtaisi sekuntiakaan ❤️
Samanlaisen aloituksen voisi vääntää lapsiperheistä, että miten jaksetaan sitä ja tätä.
Ja kolme kertaa päivässä. Olen miettinyt myös, että voi tulla tylsäksi.
Suurin osa vastaantulevista on tuttuja ihmisiä ja tuttuja koiria. Kiva tavata ja vaihtaa kuulumisia.
Jotenkin erikoinen aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Ja kolme kertaa päivässä. Olen miettinyt myös, että voi tulla tylsäksi.
Oma elämäsi taitaa olla aika tylsää kun tällaisia mietit.
Lenkit koiran kanssa on ihan parasta! Jos tuollainen on jollekin ongelma niin ei pidä tietenkään koiraa hankkiakaan kuten esim. Ap:n kohdalla ei tulisi kysymykseenkään. Ulkoilu on erittäin olennainen osa koiraperheen elämää.
En osaa nyt samaistua tähän ongelmaan. En yleensä jaksa pysähtyä ellei toinen sitten ota kontaktia, ja koirani ovat hallinnassa joten ohittaminen ei tuota harmaita hiuksia.
Tästä puolesta en tykkääkään. Menemme muiden koirien ja ihmisten ohi nuuskimatta. Ei ole mikään pakko pysähtyä. Olen introvertti mutta en haluaisi olla epäkohtelias. Välillä hymyilen vastaantulijoille mutta menemme silti ohi tyynen rauhallisesti.
Minulla on aika usein kuulokkeet korvilla, ei oteta kontaktia muihin ihmisiin eikä koiriin. Mennään vaan omaa lenkkiämme eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Lenkit koiran kanssa on ihan parasta! Jos tuollainen on jollekin ongelma niin ei pidä tietenkään koiraa hankkiakaan kuten esim. Ap:n kohdalla ei tulisi kysymykseenkään. Ulkoilu on erittäin olennainen osa koiraperheen elämää.
Mutta se pysähtely! Etkö haluaisi kävellä mukavan rivakasti niin, ettei tarvitse pysähtyä viiden metrin välein? ap
Koira ollut varmaan 20 vuotta.
Varmaan yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat kun olen jutulle jäänyt.
Ei vähempää vois kiinnostaa toisten koirat tai muutenkaan tuntemattomat.
Minä ulkoilutan koiraa, eikä päinvastoin.
Tuo on minustakin raskasta. Kaupungeissa monet koirat on opetettu ohittamaan vastaantulijat reagoimatta.
Itse asun maalla ja käyn koirien kanssa ainoastaan aamuisin haistelukävelyllä.
Juurikin siksi ettei tulisi ketään vastaan.
Ulkoilu koirien kanssa on juuri sellaista pysähtelyä ja seisoskelua.
Mulla on "juoksuvyö" niin kädet ovat vapaana ja voin venytellä tms. Koirat saa haistella naapuruston terveiset ja jättää omansa.
Omat kuntoilulenkit teen yksin ja koirat saavat juosta tarhassa.
Paskoja en kerää.
Tuttuja tavataan. Tosi mukavia ihmisiä, ei mikään ongelma. Suurin osa koiraihmisistä on ihan superkivoja ja omantyylisiä! Koirallekin kiva kun saa nuuhkia muiden (tuttujen) koirien kanssa.
Mikä ongelma tämä muka on? Itse lenkkeilen koirien kanssa paikoissa joissa vain harvoin näemme ketään. Ja jos näemmekin, ohitamme kontaktia ottamatta.
Koirat ovat perheenjäseniä. En itsekään ymmärrä miten joku jaksaa lapsia kun niistäkin on vaivaa, mutta en silti tee siitä palstalle aloitusta. Koska ei se minun asiani tai ongelmani ole.
Samaa olen joskus hetken miettinyt. Teen työtä asiakaspalvelussa, joten suurinpiirtein koko päivän äänessä, mutta työpäivän jälkeen en halua jutella enää kuin oman perheen kanssa. Tottakai joskus tietenkin pitää jutella naapureille ja muillekin, mutta paras on, kun saa livahtaa kotiin omaan rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma tämä muka on? Itse lenkkeilen koirien kanssa paikoissa joissa vain harvoin näemme ketään. Ja jos näemmekin, ohitamme kontaktia ottamatta.
Koirat ovat perheenjäseniä. En itsekään ymmärrä miten joku jaksaa lapsia kun niistäkin on vaivaa, mutta en silti tee siitä palstalle aloitusta. Koska ei se minun asiani tai ongelmani ole.
Niih! Mieleni minä pahoitin tästä aloituksesta!
Tsiisus...
Mulla on koira aina irti ja se kyllä kyllä kiertää kaikki koirat joihin ei halua tutustua. Ja täällä saa olla koirat irti. Ja aikoinaan otin koiran lenkkikaverikseni, joten on tosi mukava lenkkeillä sen kanssa. Ja yleensä kiertää kaikki koirat, on vain kaksi koiraa, joiden kanssa tekee tuttavuutta.
Meidän koirat on niin huonostikasvatetut ja räyhäävät ettei kukaan haluu tulla siihen lähelle. Ei ongelmaa!
Siinä otetaan kasvattajasta mittaa, sellainen kisa.
Koiranomistajiakin on erilaisia. Toiset nimenomaan kävelevät rivakasti koiran kanssa ohi, toiset jäävät jutustelemaan keskenään eikä se ole heille ongelma. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen porukkaan, meillä on paljon tuttuja seuduilla ja kiva vähän vaihtaa kuulumisia ja koirallekin sosiaaliset kontaktit muiden koirien kanssa tärkeitä. Ei me koiran kanssa kyllä viiden metrin välein pysähdellä, välillä mennään rivakammin ja välillä rauhallisemmin. Täältä seuduilta kuitenkin löytyy myös heitä jotka vaan ohittavat ja se on heidän tyylinsä. Eikai tämä mikään ongelma kenellekään ole?
No me lenkkeillään yleensä tässä lähiympäristössä, joten suurin osa muista koirista ja omistajista on ihan tuttuja. Ei tarvitse siis päivittäin tavata uusia ihmisiä. Eikä minua muutenkaan haittaa vaihtaa paria sanaa uusien ihmisten kanssa ja koira on niin chilli, että kaikkein epäsosiaalisimmatkin koirat sietää sitä.