Miten koiranomistajat jaksavat miljoona kertaa vuodessa sitä, että

Onneksi täällä maalla harvoin sattuu muita koiranulkoiluttajia tai juuri muitakaan matkan varrelle. Eikä kenenkään kanssa mikään pakko ole jäädä jutulle. Omilla mailla pidän koiraa irti, niin mikään pysähtelykään ei ole ongelma.

Toiset tykkää katsoa pyllyn nuuhkimista.

Minä taas en ymmärrä miten joku jaksaa työelämää+ lapsiperhe-elämää. Eikö se ole samaa oravanpyörää vuorokauden ympäri päivästä toiseen?

Ymmärrän kuitenkin sen, että se on toisten elämää eikä se minulle mikään ongelma ole.

Elämä on täynnä tapahtumia jotka toistuu ja toistuu, ei haittaa ... ja koirat ja koiraihmiset on hauskoja.

Koiraihmiset tuppaavat olemaan ekstrovertteja.

Koirapuistossa tutustuu erilaisiin ihmisiin, ihan parasta!

Kun terrieri tai iso koira kohtaa pienemmän, kauhistuttaa jo sivustakatsojana haukkaako toinen toista, entä raapiiko. Koiran kynsi voi olla terävä nahassa. Joskus iltaisin kuuluu kauheaa räksytystä, kiljumista ja räyhää lähitienoolla. Pitäisikö ne kohtaamiset tehdä erikseen koirien treffeillä, että tietää onko koira vaaraton ja totteleva.

Hmm, miljoona kertaa vuodessa on 2 kertaa minuutissa.

Liioitteletkohan ap?

Vierailija kirjoitti:

Tuttuja tavataan. Tosi mukavia ihmisiä, ei mikään ongelma. Suurin osa koiraihmisistä on ihan superkivoja ja omantyylisiä! Koirallekin kiva kun saa nuuhkia muiden (tuttujen) koirien kanssa.

LOL. Yeah, right.

Ainkain pk-seudulla suurin osa koiraihmisistä on samaa kastia polkupyöräilijöiden kanssa.

Eli täys mulqquja.

Ei ole ongelma. Jaksan aina jutella koirastani, valtaosa lenkittäjistä on tuttuja ja heiltä voi kysellä neuvoja jos on jotain koiraan liittyvää. On todella rentouttavaa, että on valmis puheenaihe, jota aina käsitellään. Muut koiranomistajat ovat mukavaa porukkaa ja jos alkaa ärsyttää tai menee liian syvälliseksi voi aina sanoa, että nyt jatkamme matkaa. Kun muutimme uuteen asuntoon, tutustuin viikossa naapurustoon koiralenkkien takia! Aina on niitä jotka eivät halua pysähdellä tai jutella ja se on ainakin omassa naapurustossa ok. Heitä väistetään ja ulkoiluttavat koiriaan kuten haluavat.

Mutta siinä olet oikeassa ettei koiranulkoilutus ole välttämättä oma kuntoilulenkki. Koirani haluaa pysähdellä ja haistella ja menemme koiran tarpeiden ehdolla. Välillä rasittaa jos haluaisi vaikkapa tiettynä aikana kotiin ja jäädään ihmettelemään jotain pylvästä.

Harvoin tarvitsee pysähtyä juttelemaan kenellekään, joskus se on ihan mukavaa. Ja pystyn kyllä kävelemään ihan reippaasti koirankin kanssa, toki välillä pitää antaa nuuskia. Lenkkeillään yleensä semmoisia reittejä, että koira pääsee kakkaamaan johonkin ojanpohjalle tai metsää niin ei tarvitse kerätä. Itseasiassa en jaksaisi juuri kävelylenkkeillä yksin ilman koiraa, eikö se ole kamalan tylsää? Koirasta on sentään seuraa ja vaihtelua lenkkiin.

Osa kommenteista on niin 💩 etten niihin edes vastaa, mutta kerronpa meistä. Meitä on siis minä ja mun koira 🐾. Asutaan keskustassa, mutta täällä on rauhalliset merenrantareitit joita lenkkeillä. Täällä on myös paljon koiria. Oma koirani on epäluuloinen ja hyväksyy vain harvat koirat ja ihmiset. Me moikataan meidän tuttuja ja yleensä puhutaan kaikesta muusta paitsi koirista. Uusiin tutustutaan harkiten, en todellakaan tunge koirani kanssa tuttavuutta tekemään. Sellaiset koiranomistajat vaan veetuttaa, jotka kiskoo kaksin käsin sitä jarruttavaa koiraansa, anturat ja niska menee vähemmästäkin paskaks.

Ja en siis ole menossakaan heitä moikkaamaan.

Nyt kun tässä on yli vuoden tehnyt etätöitä, niin ilman koiraa olisin tod. näk. vakavasti masentunut ja työkyvytön. Saan sentään liikuntaa ja juttuseuraa koiran kanssa ulkoillessa. Koirapuistoissa me ei muuten käydä, en jaksa siellä seisoskella ja koira ei ymmärrä koirapuistoja ollenkaan.

Että semmosta jaksamista tämä koiran omistaminen vaatii. Lapsia minulla ei ole ja pidättäydyn niistä mitään sanomasta. Enkä vihaa lapsia.

Asumme pk-seudulla okt-alueella. Kun lähtee koiran kanssa kävelylle, taatusti tulee ainakin 10 vastaan. Mä en kaipaa seuraa, eikä koirammekaan. Mutta pääsääntöisesti vastaantulevat koirakot pysähtyvät ja jäävät odottamaan meitä. Jos voin, vaihdan kadun toiselle puolelle. Ja siitäkös närkästyvät kun emme halua seurustella. Jos ei voi vaihtaa puolta, otan koiran lähelle ja menen ohi ilman katsekontaktia. En kaipaa seuraa, olen naimisissa, minulla on ystäviä ja meillä on koirillakin seuraa toisistaan. 

Ei omilla koiranlenkeillä tule kyllä läheskään joka kerta sellaisia koiria vastaan, joiden kanssa pysähdyttäisiin. Muutamia tuttuja koiria on joiden kanssa saa nuuskia, vieraampien kanssa harvoin pysähdytään. Ehkä pari kertaa viikossa käy tällainen pysähtymistilanne, ja lenkkejä kuitenkin 3-4 per päivä. Lenkkeily muuten ei ole mikään ongelma itselleni, etenkin kun taloudessa on toinenkin ulkoiluttaja ja lisäksi nautin ulkoilusta paljon. Hyvä vain että koiran takia joutuu lähtemään ulos myös huonommalla säällä, jolloin muuten jäisi vain sohvalle makaamaan. Enkä olisi koiraa ottanutkaan jos tämä olisi ongelma. Lapsia minulla taas ei ole enkä itse lapsiperhe-elämää jaksaisi, mutta ymmärrän niitäkin jotka siitä nauttivat niin kuin minä taas nautin koiran kanssa puuhastelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lenkit koiran kanssa on ihan parasta! Jos tuollainen on jollekin ongelma niin ei pidä tietenkään koiraa hankkiakaan kuten esim. Ap:n kohdalla ei tulisi kysymykseenkään. Ulkoilu on erittäin olennainen osa koiraperheen elämää.

Mutta se pysähtely! Etkö haluaisi kävellä mukavan rivakasti niin, ettei tarvitse pysähtyä viiden metrin välein? ap

Tämä pulma on uroskoirien kanssa.

Nauratti tämä viesti 😄😄😂

Ja siis eihän tuossa mitään hohtoa olekaan. Suomalaiselle kamala tilanne muutenkin, kun pitää ottaa tuntemattomaan ihmiseen kontaktia vaikka sillä kiva ja söpö koira olisikin (ja koiranomistajana muutenkin lähtökohtaisesti hyvä tyyppi). Toi on enemmän se pakollinen paha siitä hyvästä, että se ihana karvainen tohelo tuo iloa mun elämään vaan hengaamalla mun kanssa täällä kotona vuodesta toiseen.

Ei täällä ole kuin remmirähjääjiä. Niillä on hirveä kiire ohi tai toiseen suuntaan karkuun, että saavat koiransa hiljaiseksi. Ei ole tarvinnut tuttavuutta tehdä. Yksi hyvä koirakaveri on vuosien saatossa saatu ja sitä moikataan ihan luontaisella ystävyydellä.

Suurin osa koirista on opetettu ohittamaan toiset koirat. Sen näkee jo pitkältä, onko vastaantuleva koira hallinnassa ja miten itse silloin ohjaa omaa koiraa.

Osa ulkoiluttajista on sellaisia, joiden kanssa tervehditään. Osan kanssa jutellaan ja koirat haistelee toisiaan. Koirat myös tottuu siihen, kenen kanssa kohdataan ja kenen kanssa kävellään ohi.

Koirat ei kyllä hauku/rähjää kaikille koirille. Omani tekisi sitä luonnostaan vaan leikkaamattomille alfauroksille, joita pitää itseään korkeampina. Luonnollisesti ohjaan koiraa olemaan rähjäämättä niillekään.

Koirillahan on aivot ja ne ei vaan tyhjästä toimi jotenkin. Jos tunnet koirasi ja osaat lukea sitä, osaat ohjata ja toimia sen kanssa.

Vaikka aihe oli varmaan provo, hyvää keskustelua tuli.

Vierailija kirjoitti:

Tästä puolesta en tykkääkään. Menemme muiden koirien ja ihmisten ohi nuuskimatta. Ei ole mikään pakko pysähtyä. Olen introvertti mutta en haluaisi olla epäkohtelias. Välillä hymyilen vastaantulijoille mutta menemme silti ohi tyynen rauhallisesti.

Olet todella fiksu ja asiallinen! Itse saan paiseita,kun eläkemummo,ei ymmärrä en välitä heidän koirasta.Paha allergia lisäksi.En tykää koiralla fleksi vapaana ja pieni tuntematon  koira tulee siihen eteeni haukuu.Eikö koiralle ole yleensä paha kävellä pyörä/ kävelytie joka on asvaltia? Vieressä lisäksi on Kivikon metsää,metsätiet.Jopa   koira puisto. Miksi pitää koiraa yleensä vapaalla fleksillä: Kävelytie/pyörätie ? Joissa ihmiset kävelee,pyöräilee,kulkee inva mopot ymm.

Me tervehditään vain harvoja ja valittuja ja muutenkin valitaan tarkkaan missä kuljetaan. Ei haluta nenäpunkkia, giardiaa, maha-suolikanavan tulehduksia tai kennelyskää. Ulkomaan rescueita ei mennä lähelle.

Vierailija kirjoitti:

Asumme pk-seudulla okt-alueella. Kun lähtee koiran kanssa kävelylle, taatusti tulee ainakin 10 vastaan. Mä en kaipaa seuraa, eikä koirammekaan. Mutta pääsääntöisesti vastaantulevat koirakot pysähtyvät ja jäävät odottamaan meitä. Jos voin, vaihdan kadun toiselle puolelle. Ja siitäkös närkästyvät kun emme halua seurustella. Jos ei voi vaihtaa puolta, otan koiran lähelle ja menen ohi ilman katsekontaktia. En kaipaa seuraa, olen naimisissa, minulla on ystäviä ja meillä on koirillakin seuraa toisistaan. 

Minä olen lenkkeillyt paljon okt-alueilla sekä pk-seudulla että muualla enkä ole kyllä huomannut että ihmiset erityisemmin jäisivät odottamaan saati että närkästyisivät jos en pysähdy. Jos en halua pysähtyä, otan koirani hyvissä ajoin lyhyeen hihnaan ja otan kontaktin siihen, tämän jälkeen kukaan ei ole yrittänyt alkaa jutella. Jos annan koiran kulkea miten se tykkää niin joku saattaakin jäädä jutulle. Koirani myös harrastaa jumittamista jos joku kiinnostava koira on näköpiirissä, joten vaikka pysähtyisin odottamaan niin se ei todellakaan tarkoita että haluaisin jutella kenenkään kanssa, koirani vaan on itsepäistä sorttia enkä tätä käytöstä siltä ole saanut kitkettyä.