lähihoitajaopinnot, onko paljon lukemista?

Ei juuri lainkaan, koko tutkintoon taitaa kuulua 2 kirjaa, jotka on pääosin kuvia täynnä.

Lähihoitajaopinnot on niin iso vitsi, että niistä selviää jos osaa edes auttavasti kirjoittaa nimensä.

Ja tällä en morkkaa lähihoitajia, vaan sitä koulutusta, joka ei voi koulutukseksi edes kutsua.

Lukemista, no tuskin yhtään kun te-toimistot sinne puskee kaikkein  hankalimmat tapaukset  ja ne jopa saa sen koulun läpi.

Jos on oma värikäs kaulanauha avaimelle niin saa tutkinnon. Jos ei ole, sen nauhan joutuu hakemaan "koululta".

Kannattaa opiskella matematiikkaa, pahimmat kokeet .

Oppiikos tuossa koulutuksessa sitten niitä alan taitoja jos koulutuksessa resurssit huonot? Onko työssäoppimispaikoilla aikaa opastaa riittävästi?

ap

Vierailija kirjoitti:

Ei juuri lainkaan, koko tutkintoon taitaa kuulua 2 kirjaa, jotka on pääosin kuvia täynnä.

Lähihoitajaopinnot on niin iso vitsi, että niistä selviää jos osaa edes auttavasti kirjoittaa nimensä.

Ja tällä en morkkaa lähihoitajia, vaan sitä koulutusta, joka ei voi koulutukseksi edes kutsua.

Minua pelottaa ja tai ainakin aattelutaa lääkelaskut.... Olisi enemmän kuin surkea juttu, jos ne menisi pieleen...

Lähihoitajuus ja lukeminen?? Kai alkuperäinen kysymys on joku vitsi, vai?

Vierailija kirjoitti:

Oppiikos tuossa koulutuksessa sitten niitä alan taitoja jos koulutuksessa resurssit huonot? Onko työssäoppimispaikoilla aikaa opastaa riittävästi?

ap

Kyllä meillä oli melko paljon tehtäviä, sekä käytännön harjoitteita. TOP paikoista ei valitettavaa.

Riippuu aika paljon oppilaitoksesta. Toisissa on rima todella matalalla, toisissa saa vähän lukeakin jos haluaa läpäistä kurssit tai saavuttaa hyvät arvosanat. Jos on homman kanssa tosissaan, niin kannattaa lukea ihan reilusti ja saada hyvät arvosanat. Tietysti jo pelkästään oppimisen vuoksi, mutta ainakin ennen tästä oli hyötyä myöhemmin, jos haki lukemaan esimerkiksi sairaanhoitajaksi.

Mielestäni epäoikeudenmukaisimpia oli ne kurssit, jotka oli hyväksytty/hylätty-akselilla. Toiset tekivät niihin paljon töitä, toiset eivät juuri mitään, ja molemmat menivät läpi. Numeroasteikko olisi ollut oikeudenmukaisempi. Laatu vaihtelee oppilaissa paljonkin.

https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/esitys/1724172/ops/rakenne

availeppa täältä ops on se sana jota haet siellä köytyy kaikennäköistä

Mun opinnoista on jo x-vuotta,mutta joo,kirjallisia töitä oli jonkinverra.

Esim piti osata verenkiertosysteemi ulkoa

piti osata kansantaudit

piti osata laskea,lääkelaskut (ne ovat helppoja,pitää olla tarkkana kokeissa!) ja selviät niistä,itellä nelosen matikka ja usko pois,virheettä läpi,kun paneuduin asiaan

mitäs muuta,perhemuotoja opiskeltiin,asiakkaan tukemista eri tilanteissa,sen semmoista

Ei se ole vaikeaa,kun sulla on sydäntä ja tahtoa,pärjäät kyllä

Vierailija kirjoitti:

Oppiikos tuossa koulutuksessa sitten niitä alan taitoja jos koulutuksessa resurssit huonot? Onko työssäoppimispaikoilla aikaa opastaa riittävästi?

ap

Tämä riippuu paitsi siitä paikasta, ennen kaikkea oppilaasta itsestään. Pitää olla utelias ja itseohjautuva, eikä passiviinen ja arka. Kyllä ne resurssit ohjaukseen on yleensä riittävät, kunhan vaan oppilas itse on motivoitunut. Jotakin kännykkää näpräävää tai muuten ongelmaista on aika hankala leipoa hyväksi työntekijäksi, jos itseä ei kiinnosta. Valitettavasti tätä näkee paljonkin, mutta toisaalta on sitten ihan erinomaisiakin oppilaita. Ja tietysi sellaisia keskivertoja ja kehityskelpoisia. Ikävä kyllä tässäkin on ääripäät ottaneet valtaa, eli on joko tosia hyviä tai sitten sitä toista puolta.

Lääkelaskut on tyyliin "Pertti ottaa aamulla yhden tabletin ja illalla kaksi,  montako tablettia Pertti ottaa päivässä?"

Nuilla laskuilla  entiset oppilaat pelottelee  koska se aines on , niin,no se nyt on mitä on.

Ohis. En ole itse opiskellu toistaiseksi päivääkään lähihoitajaksi. - Mutta minun on erinomaisen vaikea tajuta, kun huomaan kohdanneeni vime vuosina hyvin usein kirjoituksia, joissa kirjoittaja antaa mielikuvan, että lähihoitajaksi voi päästä (.ellei peräti joutua) kuka hyvänsä. Kyse on kuitenkin monesti koulutuksesta, jonka hankkinut toimii ja on kirjaimellisesti monen hyvin erilaisen ihmisen -kirjaimellisesti- iholla, hoitaessaan ja auttaessaan hyvin erilaisia ihmisiä. - Lähihoiaja kun voi toimia ymmärtääkseni niin sairaalassa, erikois-sairaanhoidossa , päiväkodissa kuin eri vastaanotoilla mutta myös (mm.) vammaispalveluissa, kotihoidossa, mielenterveys- ja päihdetyössä.... 

Kuka oikeasti haluaisi "iholleen" tai yleisemmin läheisensä tueksi ja avuksi täysin avutoman ihmisen, jonka roolina on toimia lähihoitajana?  

Sinkkumies

Eikös joku iso anatomian oppikirja pitänyt joskus opetella...ainakin ennen, vai oliko se vain sairaanhoitajilla?

Miten pääsee laboratorioähihoitajaksi?

Vierailija kirjoitti:

Lääkelaskut on tyyliin "Pertti ottaa aamulla yhden tabletin ja illalla kaksi,  montako tablettia Pertti ottaa päivässä?"

Nuilla laskuilla  entiset oppilaat pelottelee  koska se aines on , niin,no se nyt on mitä on.

No ei nyt ihan noin helppoja sentään kaikki ole :D Ei ne mitään liian vaikeitakaan ole, mutta hyvä olla tarkkana. 

Tuota vähän ihmettelen, että nykyään lähihoitajaksi pääsisi lukemalla pari kirjaa. Ei se voi pitää paikkaansa? Vai voiko nykyään? Itse kävin vuosituhannen vaihteessa lähäriksi ja opinnot kesti yo-pohjaisena 2 vuotta. Tuolloin oli kaikki anatomiat, terveyslaki, sosiaalihuoltolaki, lapset ja nuoret, vanhustyö, mielenterveystyö ja niihin sisältyvät eri osa-alueet (eli vaikka pakkohoidon kriteeristö, mielenterveyslain tarkat kohdat ym) ja niistä tehtiin tehtävät. 

Sitten oli käytännön harjoittelut eli kuukausi lastentarhassa, kuukausi kotihoidossa, 6 viikkoa vanhusten osastolla ja kaksi 6 viikon harjoittelua osaamisalan paikoissa (olin psykiatrisella suljetulla ja avopuolella nämä). Harjoitteluihin piti olla lääkelaskut suoritettu, jopa suoniverinäyte opeteltiin tuolloin ottamaan ja tietysti EKG. Olikohan muutakin, en muista enää kun olen jo vanha :) En minä nyt sano että opinnot oli mitään rakettitiedettä, mutta kyllä niitä oli jonkin verran ja ihan kunnolla sai perehtyä, mikä oli jälkikäteen hyväkin. Lisäksi oli jatkuvasti niitä ryhmätöitä, joita kyllä inhosin. Nykyään olen sairaanhoitaja, missä opinnoissa oli tuo sama kirous, eli hirveä läjä ryhmätöitä ja kaikkea turhaa. 

Vierailija kirjoitti:

Eikös joku iso anatomian oppikirja pitänyt joskus opetella...ainakin ennen, vai oliko se vain sairaanhoitajilla?

Piti ainakin jossakin määrin. Muistan tuskailleeni tämän kanssa, mutta kiitettävä tuli. 

Vierailija kirjoitti:

Ohis. En ole itse opiskellu toistaiseksi päivääkään lähihoitajaksi. - Mutta minun on erinomaisen vaikea tajuta, kun huomaan kohdanneeni vime vuosina hyvin usein kirjoituksia, joissa kirjoittaja antaa mielikuvan, että lähihoitajaksi voi päästä (.ellei peräti joutua) kuka hyvänsä. Kyse on kuitenkin monesti koulutuksesta, jonka hankkinut toimii ja on kirjaimellisesti monen hyvin erilaisen ihmisen -kirjaimellisesti- iholla, hoitaessaan ja auttaessaan hyvin erilaisia ihmisiä. - Lähihoiaja kun voi toimia ymmärtääkseni niin sairaalassa, erikois-sairaanhoidossa , päiväkodissa kuin eri vastaanotoilla mutta myös (mm.) vammaispalveluissa, kotihoidossa, mielenterveys- ja päihdetyössä.... 

Kuka oikeasti haluaisi "iholleen" tai yleisemmin läheisensä tueksi ja avuksi täysin avutoman ihmisen, jonka roolina on toimia lähihoitajana?  

Sinkkumies

Ei kuitenkaan kannata yleistää. Kentällä on paljon erinomaisia lähihoitajia, jotka osaavat asiat hyvin ja ovat todella fiksujakin. Heitä toimii tosiaan laajalla skaalalla ja osa on saanut extra-koulutusta työpaikan puolesta, niin että osaaminen on vaan syventynyt. Alalla on toki paljon sinne sopimatonta ainesta, mutta ei pidä yleistää. 

Vierailija kirjoitti:

Oppiikos tuossa koulutuksessa sitten niitä alan taitoja jos koulutuksessa resurssit huonot? Onko työssäoppimispaikoilla aikaa opastaa riittävästi?

ap

Työskentelen päiväkodissa ja minulla ei ajoittain ole tarpeeksi aikaa ohjata opiskelijoita. Tai ainakaan perehdyttää tiedolliseen pohjaan. Ja kyseessä ei ole minun oma asenne. Mielestäni opiskelijoita kuuluu ohjata ja esim ensimmäisessä työssäoppimisessa voi opiskelija tarvita hyvinkin paljon ohjausta.

Minä valmistuin lähäriksi 2001 , en ostanut yhtään kirjaa, riitti ku kävi silloin tällöin   kirjastossa lukaseen  esim .anatomian& fysiologian hätäsesti läpi .

Ei se ole kovin syvällistä opetusta.Eli ei tartte osata suuria kokonaisuuksia, harjottelujen neulanpistokset osaa apinakin jos näyttää mallia.

En tehnyt nuita töitä päivääkään,kouluun menin koska  työkkäri lähes pakotti(en tiennyt yhtään mitä tehdä   ja mihin hakea)