Lue keskustelun säännöt.
Olen stressaantunut! Miten tästä tilasta pääsee?
15.04.2021 |
Tämä elämä on alkanut taas ahdistamaan! Yritän koko ajan hoitaa asioitani eteenpäin ja selvitä elämästäni.
Elämä muuttuu koko ajan sekä ihmiset tulevat ja menevät. Minkäänlaista vakautta ei ole ja pelkään, että tyrin kaiken. Tätä muutosprosessia on ollut jo vuosia. Olen niin monessa liemessä ollut että välillä tuntuu, että elän epätodellisuudessa. Olen mutta en ole läsnä.
Olen koko ajan väsynyt ja pelottaa miten selviän. Mitä jos kaikella yrittämisellä ja stressaamisella vain pilaan elämäni?
Olen tehnyt radikaaleja muutoksia, aloittanut puhtaalta pöydältä ja nyt olisi oikein hyvä paikka taas keskittyä uraan. Olen sinkku ja lapseton. Rahaakin on siinä mielessä iihan hyvin, että pärjään kyllä yksikseni ainakin toistaiseksi.
Kotini on viihtyisä jne, Ulkoiset puitteet ovat ihan kunnossa. Oikeasti minulla menee varmasti todella hyvin ja moni varmasti ottaisi paikkani ja keksisi käyttää elämäni paremmin kuin miten itse pystyn.
Se mitä sisälläni on niin vain saa minut voimattomaksi. Olen nykyään yksinäinen, sillä olen karsinut kaikki vahingolliset ihmissuhteet elämästäni. Olen ollut joskus liian kiltti ja tullut hyväksikäytetyksi sekä minua on pahoinpidelty. Vanhempanikaan eivät ole pystyneet olemaan minulle turvallisia aikuisia. Elämä on ollut tarpomista jo lähtökohdista alkaen. Kai se on ihan normaalia mutta pelottavaa tämä elämän turvattomuus.
Poden liian usein jonkinlaista sisäistä kriisiä ja elän traumamaailmassa. On ollut ongelmia ja olen myös tukeutunut päihteisiin, onneksi nykyään ei enää kiinnosta ja olen siinä mielessä aikuistunut.
Tahdon hoitaa elämäni kuntoon mutta olen jostain syystä uupumisen partaalla joka kerta kun ponnistan eteenpäin. Sitten väsyn enkä ymmärrä mikä minua vaivaa.
Tuntuu vain, etten sovi oikein minnekkään ja nyt olen yksinäisempi kuin koskaan. Harrastukset eivät kiinnosta koska energiaa ei ole.
En tiedä mitä voisin tehdä. Otan paineita kaikesta ja sitten lysähdän vain pystymättä tekemään juuri mitään.
Joskus tekisi mieli vain kadota, tämä yhteiskunta vaan ei jostain syystä sovi. Niin paljon vilinää ja suorittamista, tunteiden patoamista ja pakosta pärjäämistä. Mitä jos jään tyhjän päälle sitten kun en enää oikeasti jaksa?
Sitten ei olisi ihmisarvoakaan enää joten pakko vain yrittää mennä massan mukana ja toivoa, ettei hajoaisi enempää.
Kommentit (7)
Lopeta stressaaminen. Suurin osa ongelmista häipyy itsekseen kun vain odottaa tarpeeksi kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että sinun kannattaisi vähentää oman napasi tuijottelua. Ala tehdä vapaaehtoistyötä. Aloita joku harrastus jossa tapaat ihmisiä. Älä yritä niin kovasti, kelpaat hyvin omana itsenäsi.
Jos on pahaa stressiä niin todella vahvoja B-vitamiineja kannattaa käyttää eikä C-vitamiinikaan pahaa tekisi.
En oikeasti tiedä mikä minulla on.
Viime viikolla olin erittäin jaksavainen ja postiviinen. Tuntui, että selviän elämästä.
Jokin sai sitten viikonloppuna itseni matalaksi, kai se, että tapasin ihmisiä, jotka arvostelivat elämääni. Niin pienestä koko tämä viikko kai sitten horjutti mielenterveyttäni.
Taustalla on liikaa kaikkea ja kun jostain saan kiinni ja alan luottamaan omaan pärjäämiseeni ja tulee pienikin isku niin koko järjestelmä hetkellisesti romahtaa. Sietokyvystäni on tullut aika heikko. Tunnen itseni jossain määrin todella ongelmaiseksi koska pääni nyt kehittelee pelkotiloja tuon tuosta ja eläydyn niihin.
Näinä hetkinä olo on sietämätön ja koen oloni yksinäiseksi ja turhaksi. Pelkään mitä seuraavaksi tapahtuu ja saboitoinko elämääni jotenkin. En hallitse tunteitani ja pysty pitämään ohjaksia kädessäni.
Hoen vain, että miten minä oikein selviän? Jos jotenkin pystyn itseäni rauhoittelemaan niin ehkä sillä, että tämäkin viikko menee ohi ja ehkä seuraava on parempi. Miten pienet ongelmani oikeasti voivat tuntua näin suurilta? Uskoisin, että tämäkin tunnetila on nyt vain päässäni suurentunut ongelmaksi vaikka moni muu olisi voinut vain ingoorata kaiken ja jatkaa elämäänsä tyytyväisenä.
Olen nähnyt nyt myöskin joka yö painajaisia. Aivan kun menettäisin hallinnan elämästäni. Pelottaa niin paljon mitä seuraavaksi tapahtuu. Ei tällaista normaalisti ole.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edes palstapsykologit eivät voi sua auttaa. Nyt pitää etsiä lääkäri, sellainen oikea ja laillistettu. Tarttet apua.
En oikeasti tiedä miten jaksan. Koen syyllisyyttä kaikesta ja seinät kaatuu päälle. En näe missään mitään järkeä ja tuntuu etten tahdo olla tässä maailmassa. Tässä elossa on jotain tosi ahdistavaa. Ihan kun ei saisi elää omana itsenään vaan eläisi toisia varten tai muuten jää yksin, tuomitaan tai vain tuntuu turhalta.
En ymmärrä itseäni enkä tätä maailmaa. Miten täällä kuuluu elää? Miten ihmeessä voisi tuntea kuuluvansa tai ansaitsevansa oikeasit jotian hyvää?'
Ap