Kiusataanko lapsia, jotka on opetettu lyömään takaisin

Oisko "kiusaaminen" hieman lievä ilmaisu?

Tietenkin kiusataan . Aina löytyy joku ,jota ei pysty lyömään tai voi lyödä.

Helposti. Just tämmöinen pieni poika joutuu vaihtamaan lähipiirissä erityiskouluun, toiset härnää tahallaan kun tietää että hän hermostuu ja lyö helposti. Hän on kui se jota pidetään kiusaajana, vaikka tavallaan on uhri..

Pitää lyödä niin, ettei jää siitä kiinni. Ja käyttäytyä niin, ettei kukaan uskoisi.

Yleensä kun sitä kiusaajaporukan kunkkua vetäsee puskista niin kovaa käkättimeen kun hihasta irtoaa niin saa olla rauhassa, etsivät helpompia uhreja. Ei mennyt ala-asteella aloitetut nyrkkeilytreenit hukkaan, kun yksi kiusaajarasvis putosi aikanaan ykkösellä

Lapseni on koulutettu lyömään takaisin, eikä ole kiusamista.

Muutin aikoinaan Keski-Suomesta pääkaupunkiseudulle. Puhuin eri tavalla ja se riitti syyksi kiusata. Olin isokokoinen, joten enempiä miettimättä vedin suunsoittajaa pataan.

Kaveri ei kehdannut kertoa opettajalle, eikä toisaalta kukaan enää uskaltanut sen jälkeen yrittää.

Siinä on se, että lyöjä joutuu isompiin ongelmiin, kuin kiusaaja, joka ei lyö. Toisen lyöminen on jopa rikos, pahoinpitely, halveksunta ja eristäminen porukasta ei. Lyömällä kiusaamisen uhri voi hyvinkin tehdä Kiusaajastaan "uhrin".

Ainakin kannattaa opettaa ettei kiusaamiseen pidä alistua. Pitää arvostaa itseään niin paljon ettei anna kenenkään kiusata. Ja että siitä kannattaa kertoa heti aikuiselle,jos sellaista tapahtuisi.

Tässä jokunen viikko sitten olin äidin ja pojan kanssa samassa ratikassa. Poika sanoi äidilleen, jotakin nipistelemisestä, ilmeisesti koulussa ollut tällaista. Äiti sitten sanoi että ymmärtää miten se sattuu, mutta pitää vaan antaa olla. Poika siihen, että haluaisi lyödä jos joku häntä vielä nipistelee. Äiti oli että lyödä ei saa ikinä, ei edes vaikka sinua lyötäisiin.

Tässä vaiheessa himo puuttua keskusteluun oli kova, mutta enhän minä sitä tehnyt. Totesin vain, että pojan ongelmat ovat nyt nipistelyä ja kun hänet käsketään äidin taholta alistumaan, niin muutaman vuoden päästä  poika on täysin kusessa. 

Jos olisin puuttunut, olisi sanonut, että "sinä  saat ja sinun pitää puolustaa itseäsi. Aina se ei ole kivaa, mutta sinun on osoitettava että sinua ei saa kiusata. Joskus se on tehtävä samalla tavalla kuin sinulle tehdään. Mutta koskaan ei saa olla paha sellaiselle, joka on kiva sinulle." Ja niin poika olisi säästynyt vuosikausien kiusaamishelvetiltä ja myöhemmin aikuisena mt-ongelmilta. 

Ihmettelin vähän sitäkin, kun äiti oli selvästi paremmin koulutettu, mutta ei tajunnut ongelman vakavuutta. Ymmärrän, ettei sivistyneistö kannata väkivaltaa itsepuolustuksena, tai ainakaan kaikki - osahan hyväksyy, mutta pitää suunsa kiinni. Mutta silti.. onko tyttöjen maailma niin erilainen, ettei äiti tajunnut poikansa tilannetta?

Nössöjen kakaroita kiusataan.

Suomessa itsepuolustus on rikos.

Takaisin lyöminen voi toimia joskus ja harkitusti käytettynä, muttei se ole mikään yleispätevä ohje joka tilanteeseen.

Entä kun tulee se isompi vastaan, tai se psykopaattinen? Entä jos lapsesi aiheuttaa pysyvän vamman toiselle? Kuka onkaan silloin se pahis? Onko aina selvää, kuka aloitti? Entä jos ekasta lyönnistä alkaakin iso tai toistuvat tappelut, joilla on vakavia seurauksia? Entä jos oma lapsesi vammautuu tappelussa? 

"Mutta kun sä äiti käskit mun lyödä takaisin."

Monesti väkivaltaan vastaaminen väkivallalla aiheuttaa väkivallan kierteen. Siinä voi käydä lopulta huonosti. 

Ennemmin kannattaa kasvattaa lapsi niin, että hänellä on hyvä itsearvostus. Silloin hän oppii toimimaan vaikeissa tilanteissa tilanteen vaatimalla tavalla itseään arvostaen.

En tarvinnut karatetunteja lapsena, oli vain käsketty antamaan takaisin jos joku hyökkää. Hyökkääjät saivat naarmut samaan kohtaan mihin yrittivät hyökätä. Oltiin kuin kissaeläimiä