Lue keskustelun säännöt.
Olen epäonnistunut elämässäni
13.04.2021 |
Olen 18-vuotias nainen ja koen, että olen jo nyt epäonnistunut elämässäni aivan totaalisesti. Minulla on jäänyt kaikki hommat aina koulutuksesta työelämään puolitiehen omien vakavien mielenterveysongelmieni vuoksi.
Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä joka näkyy impulsiivisuutena, harkitsemattomuutena ja rajuina uupumiskausina.
Opiskelen tällä hetkellä amiksessa ja opinnot sujuvat ihan hyvin, mutta minusta tuntuu, että olen väärällä alalla. Opintoja on tosin enää vuosi jäljellä, joten yritän sinnitellä ja pärjätä siihen asti.
Ongelma ei siis niinkään ole opinnoissa, vaan yleisessä elämänhallinnassa ja töiden löytäminen on vaikeaa. Olen sairaalloisen lihava, koska sairastan myös syömishäiriötä ja olen kova tunnesyömäri. Tämä tietenkin katsotaan haitaksi työmarkkinoilla, mikä onkin täysin ymmärrettävää. Olen pudottanut painoa hiljalleen ja uskon parissa vuodessa pääseväni normaalipainoon.
Töitä on vaikea saada myös siksi, ettei minulla ole juurikaan kokemusta kesätöiden ja työharjoittelujen sekä vapaaehtoistyön lisäksi, minulla on ollut vain muutama työsuhde ja niistäkin olen joutunut itse irtisanoutumaan oman osaamattomuuteni ja heikon mielenterveyden vuoksi.
Näitä työsuhteita ei voi merkata edes CV:hen, koska ovat kestoltaan niin lyhyitä.
Koen epäonnistuneena aivan kaikessa mitä olen elämässäni tehnyt ja suunta on täysin hukassa. Käyn terapiassa ja syön lääkkeitä, mutta ne eivät juurikaan auta.
Olo on aikalailla toivoton ja lohduton.
Kaipaisin vertaistukea ja ajatuksia kanssaihmisiltä.
Kommentit (20)
Kulta pieni, olet vasta 18. Ehdit vielä vaikka mitä. Hienoa, että valmitut pian!
Vertaistukea minulla ei ole sinulle tarjota, mutta ehkä tämä vähän lohduttaa. 18-vuotiaana, ilman mitään mielenterveydellisiä haasteita olin ollut kahdesti kesätöissä, olin jäljessä lukio-opinnoissani enkä tiennyt yhtään mitä haluan tehdä ’isona’. Valmistuin lukiosta vuoden myöhässä ja tein ns. hanttihommia monta vuotta, ennen kuin menin opiskelemaan. Nekin opinnot venähtivät. Eikä se haitannut ollenkaan, se oli vain elämää ja nyt mieleisessä työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on 50 vuotta työelämää jäljellä. Pyri sellaista elämää kohti mistä haaveilet. Pienetkin askeleet saattavat riittää. Tsemppiä.
Olen huonossa maineessa ja minua pidetään laiskana ja ongelmallisena tapauksena, joten en usko, että töihin on minulla asiaa jatkossakaan.
Yrittäjäksi kai tässä pitäisi ryhtyä, jos rahkeet riittäisi moiseen toimintaan.
Elämälläni ei ole suuntaa eikä mikään tunnu oikeastaan miltään, paitsi ajatus siitä, että joskus täältä pääsee pois.
Olen hyvästellyt jo kaikki unelmani, junani meni jo aikoja sitten enkä usko, että uusia mahdollisuuksia enää tarjoutuu.
Ap
Kyllähän sinulla vielä toivoa on! Ei tilanteesi minusta nyt niin huolestuttavalle kuulosta, olet kuitenkin opiskelemassa vaikkakin nyt väärää alaa mutta tärkeintä on, että tekee jotakin eikä syrjäydy. Jos nykyinen ala ei tunnu omalta niin sitten vaan tuon nykyisen suoritettuasi hakeutumaan heti uudelleen sellaiseen koulutukseen joka kiinnostaisi.
Ap kuulostaa todella masentuneelta.
Sinulla on yli 50 vuotta työelämää jäljellä ja myös pätkätyöt saa merkata CV:hen, jos siltä tuntuu. Olet todella nuori ja tuossa iässä harva on ehtinyt tehdä yhtään töitä, joten olet jo askeleen edempänä monia muita.
Jaksamisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, älä huoli. Olet tosi nuori. En itsekään ollut ollut juurikaan kesätöissä sinun ikäisenäsi, vaikka kaverit olivat. Ei tuo haitannut mitään, vaan sain ihan helposti työpaikan myöhemmin. Toki vaati pohjalta aloittamista silloin, mutta ei se mitään.
Yritä keskittyä nyt yhteen asiaan. Vaikka alasi ei tunnu omalta, niin yritä saada tutkinto loppuun, jos kerran on vain vuosi jäljellä. Siitä voi joskus olla jotain hyötyä. Sen jälkeen mietit, mikä ala oikeasti kiinnostaa. Älä stressaa töistä nyt, jos on uupumuksen vuoksi ongelmia. Yksi juttu maaliin kerrallaan.
Hei sinä pieni.
18-vuotiaana juna ei vielä ole edes saapunut asemalle, saati "mennyt aikoja sitten".
Ehdit vaikka mitä ja pystyt vaikka mihin!
Sinussa on selvästi asennetta ja yritteliäisyyttä. Nojaa niihin ja luota siihen, että kaikki käy hyvin. Elämäsi on edessä, ei takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huonossa maineessa ja minua pidetään laiskana ja ongelmallisena tapauksena, joten en usko, että töihin on minulla asiaa jatkossakaan.
Yrittäjäksi kai tässä pitäisi ryhtyä, jos rahkeet riittäisi moiseen toimintaan.
Elämälläni ei ole suuntaa eikä mikään tunnu oikeastaan miltään, paitsi ajatus siitä, että joskus täältä pääsee pois.
Olen hyvästellyt jo kaikki unelmani, junani meni jo aikoja sitten enkä usko, että uusia mahdollisuuksia enää tarjoutuu.
Ap
Tsemppiä ap. Tässä sulle 30v vanhemman naisen neuvoja. Käy se koulu loppuun. On tärkeää olla joku ammatti. Myöhemmin voit opiskella jonkun muun alan tutkinnon. Voit muuttaa, kun saat tutkinnon suoritettua sellaiselle paikkakunnalle, jossa löytyisi töitä. Pärjäät kyllä.
Siis apua, tuossa iässä monet vasta valmistuu lukiosta ja harvemmin on olleet kesätöissäkään isoissa kaupungeissa ja silti elävät normaalisti. Aluksilla sentään työharjoitteluista kokemusta.
Älä turhaan liioittele tilanteesi vakavuutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huonossa maineessa ja minua pidetään laiskana ja ongelmallisena tapauksena, joten en usko, että töihin on minulla asiaa jatkossakaan.
Yrittäjäksi kai tässä pitäisi ryhtyä, jos rahkeet riittäisi moiseen toimintaan.
Elämälläni ei ole suuntaa eikä mikään tunnu oikeastaan miltään, paitsi ajatus siitä, että joskus täältä pääsee pois.
Olen hyvästellyt jo kaikki unelmani, junani meni jo aikoja sitten enkä usko, että uusia mahdollisuuksia enää tarjoutuu.
Ap
En nyt ihan usko tähän ”huonoon maineeseen”. Kaikki maailman työnantajat eivät tunne toisiaan, joten mistä se huono maine päätyisi heidän korviinsa?
Masennus on suurin ongelmasi ja huono itsetunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia sinulle ❤ elämää on jäljellä vaikka kuinka paljon vielä. Mihinkään ei ole kiire, itse olen 22v ja ensi vuonna aloittamassa vasta ensimmäisiä toisen asteen opintoja. Mikään ei näitten asioitten suhteen ole pysyvästi pilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä. Olen käynyt lukuisissa työhaastatteluissa ja kerta toisensa jälkeen saan viestejä "valitettavasti et tullut valituksi".
Tämä tuntuu todella lannistavalta enkä oikein tiedä, mitä voisin tehdä työllistyäkseni paremmin. Toki käyn koulun loppuun, tutkinnon kanssa on helpompi saada töitä, mutta esimerkiksi kesätöitä on ollut todella vaikea löytää.
Olen sellaisen huonon tekijän maineessa ja asun todella pienellä paikkakunnalla, joten maineeni on kyllä kiirinyt koko kylälle.
Olen tehnyt töitä myös toisella paikkakunnalla isommassa kaupungissa, mutta työskentelin sellaisella alalla, jossa kaikki tuntevat toisensa ja maineeni meni niissä hommissa täysin, joten niihin piireihin ei ainakaan enää ole asiaa.
Helposti ne jutut sitten lähtee kiertämään muuallekin.
Olen todella väsynyt ja masentunut tilanteeseeni. Itsetuntoni on aivan pohjamudissa myös. Minulla on myös paniikkihäiriö joka oireilee todella aktiivisesti nykyään enkä kestä enää ollenkaan painetta.
Koen myös suurta ahdistusta aina, kun pitäisi yrittää täyttää CV:tä.
Ap
Mulla oli samanlainen elämäntilanne 18-22. Nyt 25-vuotiaana menee todella hyvin, mielenterveysongelmat parantuneet ja olen onnellinen.
Älä luovu toivosta, tsemppiä. Ps. Muuta pois sieltä pikkupaikkakunnalta, maine kun menee niin mielenterveys ei pääse siellä paranemaan. Ja vaikka nuorena tekisikin työelämässäkin typeryyksiä niin ei se enää aikuisena niin määritä.
Pystyt hyvin muuttamaan elämän suunnan. Ei kannata kuitenkaan tuudittautua että aikaa on, sillä se kuluu nopeasti ja monet elämän peruskivet muurataan nuoruudessa, ts kannattaa olla huolellinen valintojen kanssa ja ajatella pitemmälle seurauksia.
tulipa luuseri olo, olen samassa tilanteessa ja ikää jo 21...
Ap, saathan apua mielenterveysongelmiisi? Keskity parantamaan itseluottamustasi ja saamaan mielenterveys tasapainoon, siitä on helpompi ponnistaa työelämään.
Äläkä huoli että juna olisi lähtenyt, olet vasta 18 ja elämä ehtii tarjota sinulle vielä niin monia mahdollisuuksia ettet uskokaan :)
Taas näitä naisten itsesääli huomio "sairauksia". Lopeta ruikutus.
Olet vasta nuori, ehdit kyllä tehdä töitä.