Murhat maalaistalossa, Yle Areena
Tuli katsottua tuo sarja ihan loppuun asti.
Jännästi mitä pidemmälle juttu edistysi, sitä enemmän huomasin Jemin muistuttavan erästä oman elämänhistoriani laitaan osunutta tyyppiä. Omaan elämänhistoriaani ei kuitenkaan (eikä oletettavasti kyseisen tyypinkään) kuulu murhia tai tappoja tai muuta vastaavaa.
Mutta muuten. Täysin samanlainen liikkumistapa, ulkonäkökin, olemus, ja juu, vähän viitteitä bi-suuntaan, sekä se juonittelu, manipulointi ja niin päin pois. Jos Jem edustaa pahuuden ylintä astetta, niin mitähän tämä minun elämäni polulle osunut tyyppi sitten edustaa... pahuuta sekin, ja juu, kyllä se on pahaa aikaan saanutkin.
Miten mahtaa olla, onko kaikki se pahuus mitä tuollaiset tyypit saavat aikaan (mukaan lukien valheellisuus ja manipulointi, teatteri käyttäytymisen suhteen) niin onko se tietoisen harkinnan tulosta vai syntyykö se ihan luontaisesti ex tempore tyypiltä... Miettiikö se juonen päässään vai tuleeko se ihan tosta vaan kun se jotakin puhua pulputtaa, niin tarina, eleet, ilmeet ja niin edespäin tulevat luontaisena prosessina ei mitenkään harkitun ajattelun välityksellä vaan ihan tosta vaan ja herkimmät kuulijat ja läsnäolijat uppoavat mukaan ja kaivetaan yhdessä kuoppaa jonkun toisen eteen tai pilataan joltakulta toiselta jotain tai mitä milloinkin.
Miten tuo oikein käy? Vastaan paneminen on kuitenkin työlästä, kuten tuossa sarjassakin, mutta sarjassa sentään lopulta hyvä peri voiton!
Kommentit (2)
Kyseinen sarja perustuu tositapahtumiin.
Siitä käy ilmi, millainen on oikea psykopaatti: valehtelee jatkuvasti, manipuloi taitavasti, laskelmoi ja on tunnekylmä ja vain näyttelee tunteita, silloin kun siitä on itselle hyötyä. Käyttää toisia häikäilemättömästi hyväkseen.
Jem on kyllä yksi tv-sarjojen kauheimmista pahiksista. Todella hyvää näyttelijäntyötä. Näin painajaisia siitä.