Kerron nyt teille mitä tein.

Olin aiemmin aika luuseri, en juurikaan käynyt töissä. Ei ollut monta kaveria ja elin aika köyhästi.

Tuli tunne ettei näin voi jatkua. Aloin pistämään itseäni kuntoon. Urheilemalla. Säästin rahaa kivoihin vaatteisiin ja aloin treffailemaan.

Tätä ennen olin tosiaan kotona nyhjöttävä, ujo, ylipainoinen ja masentunut. Enkä moniin vuosiin ollut miesten kanssa.

Ei kestänyt kovin kauaa kun eräs mies ihastui minuun. Toki aluksi luulin koko ajan, että kohta se lähtee menemään. Kivannäköinen ja työssä käyvä.

Muutettiin jossain vaiheessa yhteen ja sen jälkeen mies alkoi moittimaan mua kaikesta. Varsinkin työttömyydestäni. En uskonut, että saisin töitä koskaan.

Mutta rohkaistuin ja hain kaikkiin paikkoihin mitä voi olla, kävin paljon haastatteluissa, soittelin ja etsin tietoa. Yritin todella tsempata hakemuksissani kun cv oli mitä oli.

Siinä kesti puolisen vuotta kun mä oikeesti sain töitä. Lyhytaikainen vain, mutta silti. Tein työni niin hyvin kun pystyin, vaikka väsytti aivan kamalasti. Kun en tosiaan ollut tottunut töitä tekemään.

Lopulta pääsin vakkariksi kun kävi hyvä tuuri kun yksi työntekijä vaihtoi työpaikkaa. Koska olen tottunut elämään melko vähällä, niin olen saanut säästettyä rahaa aika hyvin.

Mieheltä meni koronan takia työt alta. Mutta edelleen se maksaa suurimman osan laskuista. Ja saa maksaakin. Niin paljon se on mua lytännyt.

Kun oltiin asuttu jonkin aikaa yhdessä ja sanoin, että haluan erota. Niin mies sanoi, eihän sulla ole rahaa, eikä mitään. Kaikki on sen.

No nyt miehellä alkaa rahat olla vähissä. Eikä se tiedä, että mulla on 14000 € tilillä. Ja mä oon saanut kavereita ja päässyt ujoudesta ja saamattomuudesta.

Tälle jutulle ei ole vielä päätöstä. Lähdenkö ja jos, niin milloin? En tiedä vielä itsekään. En ole ylpeä. Eikä elämäni ole niin hirveästi muuttunut. Olen ihan yhtä onneton.