Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa joka pahoittaa mielensä kun ihmiset kävelevät kaupassa päin? :(
Jyrätty aloittaja
11.04.2021 |
Olenko jotenkin yliherkkä? Pahoittaako kukaan muu mieltään, jos kauppareissulla tms. muut kävelevät vain päin huomaamatta olemassa oloasi?
Tänään näin kävi kahdesti. Ensin nuori mies tuli kapealla käytävällä vastaan, ei antanut minun ehtiä pois alta kapeasta kohdasta (jossa siis olin ennen hänen ilmestymistään) vaan jyräsi suoraan minua päin niin, että hänen kantamansa iso laatikko osui kipeästi olkapäähäni. Hetkeä myöhemmin katselin keskelle käytävää asetettua rullakkoa, kun jälleen (eri) nuori mies tuli kohti eikä vaivautunut kiertämään rullakon toiselta puolelta, vaan kovaa vauhtia tuli päin tönäisten minua.
Itkin autossa. Miksi ihmiset eivät huomaa minua tai välitä vaikka jäänkin alle? Miksi minua kohdellaan huonosti?
En ole hidasliikkeinen, en käytävän levyinen, ihan tavallisen näköinen.
Yritän aina pitää puoliani, laatikon kanssa jyränneelle huusin perään "kiitos vain!" mutta ei hän tuntunut edes kuulevan, ja jälkimmäiselle yritin sanoa ettei tarvitse päin tulla, mutta hänellä oli kuulokkeet korvilla.
Kommentit (9)
tiedä, mutta ostoskärryjen kanssa kyllä runnotaan ja tukitaan miten sattuu. ja kärryjen kääntämiseen tarvitaan koko käytävän leveys, hiiiitaaaaaastiiiii.... noinn. kärryt pyöräyttää paikallaankin parissa sekunnissa.
ostoskärrykäytös korreloi suoraan järjenlahjoihin, sano.
😐
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse väistän ja annan tietä, oikealta puolelta väistän. Jotkut ihmiset on sellaisia, ne ei näe eikä kuule mitään.
Et voi kusipäille mitään. Itse vedän kävelen tuollaisia apinoita päin, muuten annan kyllä tilaa ja huomioin muut. Olen kylläkin mies ja aika karun näköinen, että mulle ei tulla juurikaan urputtamaan.
Helsingissä kävellään miltei päin, siitä on keskustelujakin jos googlaa Miksi ihmiset kävelevät päälle.
Jos googlaa Ihmiset kävelee päin, niin paljon keskusteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä väistän aina. En luota muihin.
Huomasin jo vuosia sitten osan kaiken ikäisistä ihmisistä alkaneen harrastamaan päin kävelyä sellaisena harrastuksena, että toisen olisi muka pakko väistää. Arvatkaapa mitä - en väistä.
Ensimmäisiä kertoja sellaista tapahtui kun kävelin isossa marketissa pääkäytävää ostoskärryä työntäen. Sivukäytävällä käveli kohti pääkäytävää vähän edelläni keski-ikäinen nainen, joka näytti katsovan sivukäytävän tuotteita aivan kuin olisi aikeissa pysähtyä ja kentis jopa ostaa sieltä jotakin. Mutta kun olin sivukäytävän kohdalla, hän työnsikin yllättäen ostoskärrynsä päin omia ostoskärryjäni, vaikka katsoi koko ajan vieressään olleita tuotteita. Sen jälkeen päin käveleminen on ollut selvästi paljon avoimempaa. Kerran onnistuin jopa huijaamaan päin kävellyttä vanhempaa miestä. Näin jo kaukaa kuinka ukko tuijotti kohti ja arvasin mitä on tulossa. Niinpä kävelin oikeaa reunaa ja ajoitin vauhtini niin, että ehdin ohittaa jykevän teräspylvään ennen kuin ukko käveli vastaan. Ukko halusi välttämättä kävellä päin, ja sillä kertaa väistin kiltisti vasempaan reunaan ja annoin ukolle tietä - suoraan päin teräspylvästä! Ai että nautin kun ukko sanoi perässään kulkeneelle akalla jotain "ohhoh" kun meinasi törmätä pylvääseen. Jos ukko ei olisi yrittänyt kävellä minua päin, hän ei olisi ollut vähällä törmätä pylvääseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin väistän aina yleensä jo useita metrejä ennen, se on luontaista minulle. En ole arka ja pidän puoleni asioissa. Kuitenkin väistäminen tulee luonnostaan minulta. En koe sitä alistuneisuuden eleenä vaan kohteliaisuutena. Olen muuten vahvaluonteinen. 57 v nainen.
Sitä se on kun vanhenee – nuoret miehet eivät enää näe sinua