Oliko teillä joku tietty hetki jolloin opitte katsomaan omia virheitänne?
Katsomaan, analysoimaan, myöntämään ja työstämään?
Kommentit (5)
Päinvastin. Minö olen aina vellonut omissa virheissäni ja märehtinyt niitä joka suuntaan. Mitään hyötyä siitä ei kyllä ole ollut.
Yleensä heti kun tulee tehtyä asennusvirhe tai muuten vaan päin persettä
Vierailija kirjoitti:
Päinvastin. Minö olen aina vellonut omissa virheissäni ja märehtinyt niitä joka suuntaan. Mitään hyötyä siitä ei kyllä ole ollut.
Tämä. MUTTA ajan kanssa alkoholisoiduin, pahasti. Hoidossa ollessani sitten pysähdyin ja ynnärsin. Oin katsomaan virheitäni toisella tapaa, pystyin myös aloittamaan kehitystyötä itseni suhteen. Ja tästä on ollut paljon hyötyä.
Väärä foorumi. Keskiverto av-mamma ei pysty myöntämään koskaan tehneensä virhettä.
Nyt heitit pahan. Keskiverto keskinkertaisuus näkee kyllä muissa helpostikin kaikkia puutteita ja virheitä - muttei itsessään. Kertoo aina jonkin sortin henkisestä kasvusta, jos kykenee itsetutkiskeluun.