Virkamatkailu valtion virastoissa...

VTVn väärinkäytösten tultua julki kerron omat havaintoni toisesta virastosta jota palvelin yli kolmekymmentä vuotta. Keskityn kertomaan veronmaksajien piikkiin tehdyistä ulkomaan matkoista. Tätä harrasti viraston ylin johto ja siellä erityisesti muutamat yksilöt, joille se oli mahdollista ja henkilökohtainen moraali niin löysä, että omaatuntoa ei kolkuttanut. Käsittääkseni ylimmän johdon kesken oli olemassa jopa jonkinlainen kirjoittamaton sääntö tietystä määrästä matkoja vuodessa oli tarvetta tai ei. Kuulin jopa sanottavan, että virastolle myönnetyt matkamäärärahat on käytettävä, jotta niiden määrää ei pienennetä seuraavan vuoden määrärahoissa. Kun taas keskijohdolle tai sitä alemmalle portaalle ilmeni tarve matkustaa, niin matka syynättiin moneen kertaan tai jopa evättiin, jotta ylin johto pystyi toteuttamaan suunnittelemansa matkat. Nämä keskijohdon ja sitä alempien virkamiesten matkat olisivat olleet juuri niitä virastolle tarpeellisia.

Eräs jo eläköitynyt osastopäällikkö piti tapanaan tehdä aina joulun alla matkan Yhdysvaltoihin, Japaniin tai Etelä-Koreaan, perimmäisenä syynä lastensa tietokoneharrastus. Näistä maista oli mahdollista hankkia viimeisintä huutoa olevat pelilaitteet ja pelit edulliseen hintaan joululahjoiksi. Samalla hoitui myös vaimolle uusi silkkinen yöpuku. Erään kerran perheen poika oli esittänyt lahjatoiveekseen tietyn tietokonepelin, jota ei yllättäen löytynytkään isän virkamatkailu kohteesta. Hetkessä selvitettiin, että Lontoosta löytyisi. Paluumatkalla isä teki välilaskun Lontooseen viettäen siellä pari yötä jollain tekaistulla syyllä.

Matkojen tarpeellisuus nykytekniikan aikakaudella tulisi selvittää tarkasti ja sen tulee koskea myös viraston ylintä johtoa. Nykytilanteessa hyväksyvät toinen toistensa matkailun. Matkamäärärahojen määrä per virasto on myös syytä ottaa tarkasteluun.