Mitä tilalle kun lasten aktiivinen harrastus loppuu eikä ole enää niitä "kentänlaidalla" olevia vanhempia seurana?

Kannattaisi pitää koko ajan myös oma elämä. Aloita viimeistään nyt joku oma harrastus, ettet putoa täysin tyhjän päälle kun lapsi lähtee omilleen.

Jaa-a, teet mistä itse olet kiinnostunut.

Miten olisi omat kaverit? Vai vaihdoitko heidät leikkipuistomammoihin ja kentälaitavanhempiin?

Aloitin oman harrastuksen 

Tähän korona-aikaan osassa Suomea ei onnistu mikään sosiaalinen harrastus, mutta oma harrastus nk. normiaikaan voisi olla hyvä. Lisäksi niitä vanhoja kavereitakin voisi nähdä enemmän, jos heillä vain sama elämäntilanne.

Moni kaveri tuntui siirtyvän tuossa vaiheeessa viettämään vapaa-aikaa mökille tai matkustavan. Sillä täyttää hyvin tyhjää aikaa. Lisäksi remontointi on hyvä ja usein tarpeen kun lapset ovat isompia tai ehkä pian pois kotoa muuttamassa.

Yleensä en ikinä kommentoi näin, mutta kerta se on ensimmäinenkin:

On teillä ongelmat...

Ootko siis kuluttanut kymmenen vuotta elämästä monta iltaa viikossa jossain kauakalon/kentän reunalla istuessa ja juorutessa? Ehtiihän sinä aikana tehdä muutakin. Vaikka lenkittää koiran, käydä kaupassa, käydä juoksemassa tai salilla tms. Tai käydä vaikka sillä mammaporukalla lenkillä. En itse ole koskaan jaksanut tuota futisäititouhua. Lapset on kyllä harrastaneet, on viety harkkoihin ja haettu, osallistuttu turnauksiin jne. mutta kyllä se oma elämä ja omat kaverit on olleet ihan muualla kuin siellä kentän reunalla. Meillä on kyllä kuljetuksia myös jaettu niin, että esim. toinen vanhemmista vie ja toinen hakee, kummallakin on aikaa tehdä muuta järkevämpää. Eli myös iskä kuljettaa eikä kumpikaan jää kentän reunalle roikkumaan.

Hanki akvaario.

Vierailija kirjoitti:

Ootko siis kuluttanut kymmenen vuotta elämästä monta iltaa viikossa jossain kauakalon/kentän reunalla istuessa ja juorutessa? Ehtiihän sinä aikana tehdä muutakin. Vaikka lenkittää koiran, käydä kaupassa, käydä juoksemassa tai salilla tms. Tai käydä vaikka sillä mammaporukalla lenkillä. En itse ole koskaan jaksanut tuota futisäititouhua. Lapset on kyllä harrastaneet, on viety harkkoihin ja haettu, osallistuttu turnauksiin jne. mutta kyllä se oma elämä ja omat kaverit on olleet ihan muualla kuin siellä kentän reunalla. Meillä on kyllä kuljetuksia myös jaettu niin, että esim. toinen vanhemmista vie ja toinen hakee, kummallakin on aikaa tehdä muuta järkevämpää. Eli myös iskä kuljettaa eikä kumpikaan jää kentän reunalle roikkumaan.

Oma lapsi on jo sen ikäinen että harkkoja ei saa jäädä kyyläämään ja peleihinkään ei ole päässyt katsojia. Mutta kyllä muuten jokainen on siellä joutunut osansa notkumaan, jos ei muuta niin toimitsijatwhtävissä. Itse vierastan tuota ajattelutapaa että "kyllä ne kaverit on jossain ihan muualla". Minä ainakin olen tutustunut tosi moneen kivaan ihmiseen siellä ja saanut kavereita ihan tuleville vuosille. Puistomammoista ja kentän laidalla seisojista puhutaan välillä tosi ikävään sävyyn. Ihan niinkuin ne muut olisi jotenkin huonompia ihmisiä ja itse vähän ylempänä.

No ei niitä kavereita tietty sieltä tule, jos ei siellä kentän reunalla roiku. Kaikilla ei ole kuitenkaan tähän aikaa saati nyt mitään tarvettakaan. Itsellä on ainakin ollut aina paljon muuta tekemistä kuin jäädä sinne 1,5-2h ajaksi odottelemaan tyhjän panttina.

Vierailija kirjoitti:

No ei niitä kavereita tietty sieltä tule, jos ei siellä kentän reunalla roiku. Kaikilla ei ole kuitenkaan tähän aikaa saati nyt mitään tarvettakaan. Itsellä on ainakin ollut aina paljon muuta tekemistä kuin jäädä sinne 1,5-2h ajaksi odottelemaan tyhjän panttina.

Ei tietenkään tutustu vahingossa eikä kenenkään ole pakko. Monilla on vaan ollut se asenne jo lähtökohtaisesti, että ne "muut" on jotenkin hölmöjä.