Olitko rasittavan utelias lapsi? "Ai mistä te puhutte?" Mikä sinusta tuli aikuisena?
Tiedättekö ne lapset, jotka aina ilmestyvät kesken keskustelun kyselemään mistä aikuiset puhuvat? Haluavat aina tietää mistä puhutaan. Vaikka aikuiset puhuisivat politiikasta, verhojen väristä, renkaiden vaihdosta, pikkuveljen vaihtovaatteita tai avaruusfysiikasta. Jossain kohtaa se pieni ihminen havahtuu kyselemään "Ai mistä te puhutte?"
Yksi lapsistani tekee noin ja tajusin olleeni samanlainen. Muistan kuinka jopa nolotti olla kyselemässä, mutta kun niin kovasti kiinnosti.
Oletko ollut itse samanlainen? Mitä sinusta tuli isona?
Musta tuli insinööri ja nykyään kehittämiseen liittyvissä tehtävissä, joissa saan työkseni ihmetellä: Mitä täällä tehdään? Mikä toi on? Miten se toimii? Ja parasta kaikesta: Saanko mäkin tulla kuuntelemaan, haluaisin ymmärtää? Toisin kuin lapsena, nyt ihmiset ovat vain innostuneita, että joku haluaa tietää mitä he puhuvat:D
Kommentit (21)
Olin hiljainen ja ujo lapsi, en ikinä tunkenut aikuisten keskusteluun mukaan. Osittain siksikin, etten aina ollut kiinnostunut heidän puheistaan, olin mieluummin omissa oloissani. Mutta jos jokin kiinnostava sana sattui osumaan korvaan, jäin hiljaa taustalle kuuntelemaan. En kysellyt mitään, kuuntelin vain hiljaa niin kauan, että pääsin kärryille.
Minusta tuli sihteeri. Joudun kirjoittamaan melko paljon kokousten pöytäkirjoja ja silloin on paljon hyötyä siitä, että osaa olla hiljaa ja kuunnella toisia.
Minä olin tuollainen rasittava. Minusta käyttäytymistieteilijä. Ihmettelen kauheasti ihmisiä. Siksi täällä av:llakim roikun, kun ihmettelen ihmisten käyttäytymistä. Juuri ihmettelin meghan ja harry -ketjussa, mihin heidän viestin kolme pistettä viittaa.
Historiaa opiskelen. Alavalinta tuotti loppumattoman uteliaisuuteni vuoksi ongelmia, kun lukiossa kävin kaikki kurssit niin kemiasta, kolmesta kielestä, uskonnosta, filosofiasta kuin biologiastakin. Lopulta historia valikoitui hakukohteekseni nimenomaan monipuolisuutensa vuoksi.
Päiväkodin tätinä tulee aina näitä lapsia vastaan välillä, ja suurimmalla osalla on vain aito tarve ja halu tietää eri asioita. Mutta tämä tarvehan on lähes kaikilla 3-5-vuotiailla lapsilla, jolloin he ovat todella uteliaita ja kyselyikäisiä ,joten ei se tavallaan tule pelkästään siitä tiedonhalusta, vaan kyse on muistakin asioista. Toiset lapset lukevat paremmin sosiaalisia tilanteita, ja tietävät milloin kuuluvat johonkin keskusteluun ja milloin eivät. Eli sellainen jatkuva kysely "aikuisten" asioista on usein myös merkki siitä, että lapsi ei vielä lue tilanteita yhtä hyvin kuin joku toinen ikätoveri. Eikä se siis ole mikään maailman hirvein asia, mutta kannattaa lempeästi opettaa lasta lukemaan tilanteita ja liittymään keskusteluun sopivalla tavalla. Lähes kaikki lapset kyllä kyselevät leikki-iässä kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, mutta suurin osa ei tule sen vuoksi keskeyttämään toisten keskustelua ja osaa esimerkiksi 4-5-vuotiaana jo suunnitella milloin kysyy eri asioista. Lapset myös leikki-iässä hiljalleen jo sietävät hyvin sitä, että he eivät ole osa jotain keskustelua, suhdetta tai tilannetta. Pienellä osalla lapsista tällainen voi liittyä myös haluun kontrolloida muita (sekä aikuisia että lapsia), mutta se näkyy toki muissakin asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin tätinä tulee aina näitä lapsia vastaan välillä, ja suurimmalla osalla on vain aito tarve ja halu tietää eri asioita. Mutta tämä tarvehan on lähes kaikilla 3-5-vuotiailla lapsilla, jolloin he ovat todella uteliaita ja kyselyikäisiä ,joten ei se tavallaan tule pelkästään siitä tiedonhalusta, vaan kyse on muistakin asioista. Toiset lapset lukevat paremmin sosiaalisia tilanteita, ja tietävät milloin kuuluvat johonkin keskusteluun ja milloin eivät. Eli sellainen jatkuva kysely "aikuisten" asioista on usein myös merkki siitä, että lapsi ei vielä lue tilanteita yhtä hyvin kuin joku toinen ikätoveri. Eikä se siis ole mikään maailman hirvein asia, mutta kannattaa lempeästi opettaa lasta lukemaan tilanteita ja liittymään keskusteluun sopivalla tavalla. Lähes kaikki lapset kyllä kyselevät leikki-iässä kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, mutta suurin osa ei tule sen vuoksi keskeyttämään toisten keskustelua ja osaa esimerkiksi 4-5-vuotiaana jo suunnitella milloin kysyy eri asioista. Lapset myös leikki-iässä hiljalleen jo sietävät hyvin sitä, että he eivät ole osa jotain keskustelua, suhdetta tai tilannetta. Pienellä osalla lapsista tällainen voi liittyä myös haluun kontrolloida muita (sekä aikuisia että lapsia), mutta se näkyy toki muissakin asioissa.
Täällä pitäisi olla mahdollisuus antaa kommentille superpeukku - antaisin sen tälle kommentille.
Mut hakattiin hiljaiseksi etten kysele.
Minusta tuli sairaseläkeläinen (mielenterveyssyyt).
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin tätinä tulee aina näitä lapsia vastaan välillä, ja suurimmalla osalla on vain aito tarve ja halu tietää eri asioita. Mutta tämä tarvehan on lähes kaikilla 3-5-vuotiailla lapsilla, jolloin he ovat todella uteliaita ja kyselyikäisiä ,joten ei se tavallaan tule pelkästään siitä tiedonhalusta, vaan kyse on muistakin asioista. Toiset lapset lukevat paremmin sosiaalisia tilanteita, ja tietävät milloin kuuluvat johonkin keskusteluun ja milloin eivät. Eli sellainen jatkuva kysely "aikuisten" asioista on usein myös merkki siitä, että lapsi ei vielä lue tilanteita yhtä hyvin kuin joku toinen ikätoveri. Eikä se siis ole mikään maailman hirvein asia, mutta kannattaa lempeästi opettaa lasta lukemaan tilanteita ja liittymään keskusteluun sopivalla tavalla. Lähes kaikki lapset kyllä kyselevät leikki-iässä kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, mutta suurin osa ei tule sen vuoksi keskeyttämään toisten keskustelua ja osaa esimerkiksi 4-5-vuotiaana jo suunnitella milloin kysyy eri asioista. Lapset myös leikki-iässä hiljalleen jo sietävät hyvin sitä, että he eivät ole osa jotain keskustelua, suhdetta tai tilannetta. Pienellä osalla lapsista tällainen voi liittyä myös haluun kontrolloida muita (sekä aikuisia että lapsia), mutta se näkyy toki muissakin asioissa.
Mä siis muistan tehneeni tuota yhä kymmenen vuoden molemmin puolin ja samoin tekee tuo lapseni. Eli ei liity vain kyselyikään. Itse asiassa jouduin hillitsemään itseäni yhä parikymppisenä, jotta en ekoissa työpaikoissani olisi ollut rasittava halutessani tietää miksi mitäkin tehdään ja mitä asioiden taustalla on. Nyt vasta nelikymppisenä saa rauhassa päästää ikuisen kyselyikäisen valloilleen ja sitä pidetään hyvänä piirteenä.
Uran varrella on tullut satunnaisesti vastaan uransa alkutaipaleella olevia, jotka ovat halunneet tietää asioita paljon omaa työnkuvaansa laajemmin ja kyselleet paljon. Olen yrittänyt ehtiä kertomaan heille asioita juurta jaksain, vaikka olisi ollut kiire, sillä tunnistan heissä nuoren itseni.
t. Ap
Minäkin pidän sitä vain uteliaisuutena. Vaivautuneesta hiljaisuudesta muista oppineeni, ettei aina sovi kysellä. Mutta ei se uteliaisuutta poistanut.
Työelämässä en ole kovin utelias. Siellä priorisoin tehokkuuden.
3
Minä olin tuollainen. Minä teen töitä media-alalla tuottajana. Sekin työ vaatii paljon selvittämistä erilaista asioista, perehtymistä mitä erilaisempiin juttuihin ja niiden tarkoituksiin.
Tiedonhalu on myös tarkoittanut minulla sitä, että olen lukenut todella paljon saadakseni mahdollisimman laajasti tietoa eri asioista.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin tätinä tulee aina näitä lapsia vastaan välillä, ja suurimmalla osalla on vain aito tarve ja halu tietää eri asioita. Mutta tämä tarvehan on lähes kaikilla 3-5-vuotiailla lapsilla, jolloin he ovat todella uteliaita ja kyselyikäisiä ,joten ei se tavallaan tule pelkästään siitä tiedonhalusta, vaan kyse on muistakin asioista. Toiset lapset lukevat paremmin sosiaalisia tilanteita, ja tietävät milloin kuuluvat johonkin keskusteluun ja milloin eivät. Eli sellainen jatkuva kysely "aikuisten" asioista on usein myös merkki siitä, että lapsi ei vielä lue tilanteita yhtä hyvin kuin joku toinen ikätoveri. Eikä se siis ole mikään maailman hirvein asia, mutta kannattaa lempeästi opettaa lasta lukemaan tilanteita ja liittymään keskusteluun sopivalla tavalla. Lähes kaikki lapset kyllä kyselevät leikki-iässä kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, mutta suurin osa ei tule sen vuoksi keskeyttämään toisten keskustelua ja osaa esimerkiksi 4-5-vuotiaana jo suunnitella milloin kysyy eri asioista. Lapset myös leikki-iässä hiljalleen jo sietävät hyvin sitä, että he eivät ole osa jotain keskustelua, suhdetta tai tilannetta. Pienellä osalla lapsista tällainen voi liittyä myös haluun kontrolloida muita (sekä aikuisia että lapsia), mutta se näkyy toki muissakin asioissa.
Minä olin tuollainen "mistä te puhutte" vielä siis ala-asteen lopulla ja yläasteen alussa :---D Kaverit pitivät todella rasittavana kun utelin jatkuvasti.
4
Olin hyvin utelias lapsi ja kuuntelin mielellään aikuisten keskusteluja ja kyselin asioista. Minusta tuli psykologi.
Minä saatoin olla tuollainen, mieheni on ollut tuollainen ja esikoistyttäremme on myös... Me vanhemmat ollaan opetusalalla ja tyttären ura on vielä hakusessa...kaikki kiinnostaa häntä hirveästi eikä osaa tehdä kovin hyvin valintoja.
Teen opetusalalla lähinnä suunnittelutyötä, jossa on todella paljon hyötyä ominaisuudestani olla aina kuulolla. Olen sellainen ihminen, joka huomaa heti, kun joku asia muuttuu, jotain uutta tapahtuu jossakin jne. Yhdistelen havaintojani uutta kehitellessäni. Minulla voisi olla ura myös yksityisetsivänä tai rikostutkijana. Pienet yksityiskohdat ja poikkeamat vaan jäävät mieleeni ja minulla on kova tarve ymmärtää miksi jotain tapahtuu, miksi ihmiset tekevät asioita jne.
Olen tällä hetkellä yhteiskuntaopin opettaja lukiossa.
Sitä se on kun lapsi on älykkäämpi kuin se keneltä kysyy asioita.
Minullakaan tämä ei liittynyt mitenkään ns. kyselyikään. Kaikkein eniten kiinnostuin aikuisten keskusteluista noin 10-vuotiaasta eteenpäin, kun aloin kiinnostua ihmissuhteista, yhteiskunnallisista asioista jne. En välttämättä tykittänyt kysymyksillä, mutta istuin aina aikuisten lähelle kuuntelemaan mitä he puhuvat. Eikä se näyttänyt heitä häiritsevän. Työskentelen asiantuntijana it-alalla ja sama uteliaisuus ja tiedonjano minussa näkyy edelleen.
Rakastin kuunnella aikuisten keskusteluja, mutta olin niin ujo etten kehdannut kysellä. Ja tiesin että äiti paheksui jos jäin kuuntelemaan vaikka en häirinnyt ketään. No ei minusta mitään ihmeellistä tullut :D olen insinöörinä tuotannon puolella. Tykkään pohdiskella ongelmia monelta kantilta, ihmisten ja eläinten käyttäytyminen kiinnostaa valtavasti. Olen luonteeltani hiljainen tarkkailija edelleen, minun on helppo lukea ihmisiä ja tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin tätinä tulee aina näitä lapsia vastaan välillä, ja suurimmalla osalla on vain aito tarve ja halu tietää eri asioita. Mutta tämä tarvehan on lähes kaikilla 3-5-vuotiailla lapsilla, jolloin he ovat todella uteliaita ja kyselyikäisiä ,joten ei se tavallaan tule pelkästään siitä tiedonhalusta, vaan kyse on muistakin asioista. Toiset lapset lukevat paremmin sosiaalisia tilanteita, ja tietävät milloin kuuluvat johonkin keskusteluun ja milloin eivät. Eli sellainen jatkuva kysely "aikuisten" asioista on usein myös merkki siitä, että lapsi ei vielä lue tilanteita yhtä hyvin kuin joku toinen ikätoveri. Eikä se siis ole mikään maailman hirvein asia, mutta kannattaa lempeästi opettaa lasta lukemaan tilanteita ja liittymään keskusteluun sopivalla tavalla. Lähes kaikki lapset kyllä kyselevät leikki-iässä kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, mutta suurin osa ei tule sen vuoksi keskeyttämään toisten keskustelua ja osaa esimerkiksi 4-5-vuotiaana jo suunnitella milloin kysyy eri asioista. Lapset myös leikki-iässä hiljalleen jo sietävät hyvin sitä, että he eivät ole osa jotain keskustelua, suhdetta tai tilannetta. Pienellä osalla lapsista tällainen voi liittyä myös haluun kontrolloida muita (sekä aikuisia että lapsia), mutta se näkyy toki muissakin asioissa.
Mä siis muistan tehneeni tuota yhä kymmenen vuoden molemmin puolin ja samoin tekee tuo lapseni. Eli ei liity vain kyselyikään. Itse asiassa jouduin hillitsemään itseäni yhä parikymppisenä, jotta en ekoissa työpaikoissani olisi ollut rasittava halutessani tietää miksi mitäkin tehdään ja mitä asioiden taustalla on. Nyt vasta nelikymppisenä saa rauhassa päästää ikuisen kyselyikäisen valloilleen ja sitä pidetään hyvänä piirteenä.
Uran varrella on tullut satunnaisesti vastaan uransa alkutaipaleella olevia, jotka ovat halunneet tietää asioita paljon omaa työnkuvaansa laajemmin ja kyselleet paljon. Olen yrittänyt ehtiä kertomaan heille asioita juurta jaksain, vaikka olisi ollut kiire, sillä tunnistan heissä nuoren itseni.
t. Ap
Kyllä suurin osa aikuisista ovat uteliaita ja haluavat oppia uusia asioita - se kuuluu ihmisyyteen ja sen ansiosta olemme kehittyneet lajina. Tietysti osalla tämä on ihan luonteenpiirre, eli normaalia suurempi tiedonhalu ja -jano tuottaa mielihyvää, ja näin se varmasti sinullakin on. Leikki-ikäiset ovat aina erittäin tiedonhaluisia, vaikka eivät suin päin aikuisilta kaikkea kyselisikään, eli missään nimessä ei kannata tehdä esimerkiksi hiljaisemmasta lapsesta johtopäätöksiä, että hän ei olisi innokas oppimaan ja tietämään uutta. Vielä liittyen aiempaan kirjoittamaani selvennän, että jos ihminen ei osaa ikätasoisesti hillitä itseään ja lukea erilaisia tilanteita, niin kyseessä on myös itsesäätelyn vaikeus ja sosiaalisten taitojen kehittämistarvetta, joihin erityisesti lasten kohdalla on mahdollista panostaa. Näitä nimittäin tarvitaan oman paikan löytämiseen maailmassa, kaverisuhteiden luomiseen ja hyvään itsetuntoon siinä missä luonteen vahvuuksiakin. Lapsen/ihmisen haasteet eivät poista hänen vahvuuksia, joten en tarkoita loukata, kun sanon näin.
-Se päiväkodin täti
Minä olin myös tuollainen kaikesta kiinnostunut ja utelias lapsi. Nyt myöskin media-alalla, työ tutkivan journalismin äärellä.
Eikö muita rasittavan uteliaita entisiä lapsia?