Itsekästä jäädä hoitovapaalle jos perheen talous ei sitä yksinkertaisesti kestä
Ihmettelen suuresti erään kaverini päähänpinttymää siitä, että ÄIDIN pitää olla kotona kunnes nuorimmainen täyttää 3 v. Heillä perheen talous ei tätä kestäisi millään: hänen miehensä jäi työttömäksi ja perusti (mielestäni aika ajattelematonta) yrityksen, joka ei juuri mitään tuota tällä hetkellä. Rahat ovat siis todella tiukoilla. Silti tämä äiti ei suostu tinkimään päähänpinttymästään, vaikka miehensäkin puhuu töihinlähtemisen puolesta ja olisi kotona hoitamassa heidän kuopustaan, joka on nyt vähän alle 2 v. Hänen miehensä pyysi jopa minun apuani, että puhuisin järkeä kaverilleni, mutta ei. Ei tunnu painavan vaakakupissa se, että perheessä on kaksi isompaakin lasta, joille ei ole varaa ostaa kunnon vaatteita kouluun ja esikouluun. Mielestäni tälläisessä tilanteessa äiti on suoraan sanottuna äärimmäisen itsekäs kun laittaa oman halunsa olla kotona koko perheen hyvinvoinnin edelle. Tiedän, että heillä on rajujakin riitoja rahasta. Onko tämä nyt sitten muka lapsen parhaaksi. Tämä kaverini kaikenlisäksi työskentelee alalla, jossa on töitä jos niitä viitsii hakea.
Kommentit (4)
Itsekin olemme hoitaneet lapsemme kotona siihen asti, kun nuorinkin täytti 3v, mutta töitä tekemällä. Eli pystyin tekemään keikkahommia ja vuorottelimme lasten hoidossa. Perheen elatusvelvollisuus kuuluu myös naiselle eikä äitinä olo todellakaan ole mikään oikeutus sille, että ollaan väkisten kotona ilman, että siihen on varaa.
Meidän auttamiset loppu tähän kesälomaan.
Olen ollut uskossa, että heillä on tiukkaa ja että hakevat töitä. Lapsia heillä on kolme. Ostin mökille viikon ruoat ja juomat heille, miehet vei kaikki lapset (heidän 1 v lukuunottamatta) Särkäniemeen ja Puuhamaahan.
Sitten eräänä iltana, kun saivat reilummin drinksua. Niin selvisi heidän rahariidan yhteydessä, että ei tää nainen ole työtä, vaan hoitovapaalla, mutta ei suostu palaamaan töihi, kunnes nuorin on 3 v. Mies hoitaisi lapset kotona, isoin aloittaa eskarin.
Tuli kyllä hyväksikäytetty olo. Ei yhtään innosta auttaa, jos oma panostus perheen talouteen on tosi asiassa nolla.
Tulee kyllä pikemminkin mieleen, että moinen rouvashenkilö ei halua mennä töihin, kunnes on pakko. Kun nuorinkin täyttää 3v menevät rahahanat kelasta kiinni ja "töihin on pakko palata". Taitaa kokea kotiäitiyden laiskotteluna ja työn TYÖNÄ.
Siis mies olisi valmis jäämään kotiin, mutta se ei rouvalle käy?? Ymmärrän toisaalta naista, itse olen vuoden ikäisen kanssa kotona, talous kuralla ja mies raataakuin pieni eläin. Mutta aionkin mennä (sydän itkien) vuodenvaihteessa töihin, ja mies ei olisi valmis jäämään kotiin.
Kaverisi on joka tapauksessa itsekäs minä-minä-akka, joka ei osaa tehdä kompromissiä.