Miten kehtaatte juosta vain pikku matkan?

Sama kait se mitä ne muut ajattelevat. Tuttusi tietävät mitä tavoittelet, joten ei kenenkään merkittävän vuoksi tarvitse miettiä mitähän sekin ajatteler. Itsesi vuoksi varmaan juoksua aloittelet.

Tuo on tyypillinen ajattelutapa jos et ole liikkunut paljon. Nuo ajatukset häpeästä kyllä karisee pois kun lähdet liikkumaan, ei kukaan sinua katso vaikka juoksisit millaisia matkoja tahansa. Itse tästä kanssa lähdössä juoksulenkille ja tiedän että en jaksa juosta kun pari min kerrallaan ja kävellä välillä. Rohkeasti vaan lenkkipolulle :) Kyllä tuolla lenkkipoluilla lyllertää ja kipittää jos minkälaista tyyppiä, sinne vaan meidän muiden sekaan! :) sitten on kivaa kun huomaat että jaksat juosta yhä enemmän. Jos käyt säännöllisesti esim. kolmen viikon ajan 2-3x viikossa niin huomaat jo eron! Pahinta mitä voit tehdä, on ajatella mitä muut ajattelee!

Ketään ei kiinnosta sinun juoksusi tai kävelysi yhtään enempää kuin sinua kiinnostaa muiden liikkumiset. Et ole maailman keskipiste.

Mulla auttoi se, kun lapsen synnytyksen jälkeen aloin taas rapakunnossa aloitella juoksua, että vilkuili olevinaan ranteessani olevaa jotain sportti kelloa :D Ihan kuin olisin ollut jotain hirmu tarkkaa treeniä suorittamassa ja taktikoinut sykkeiden kanssa, milloin on taas aika pysähtyä.

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei kiinnosta sinun juoksusi tai kävelysi yhtään enempää kuin sinua kiinnostaa muiden liikkumiset. Et ole maailman keskipiste.

Tämä on kurjasti ehkä sanottu, mutta pelkkää faktaa!

Mä hyppelen polvia nostellen lenkillä ja välillä ristiaskeleita tai takaperin. Ei voisi vähempää kiinnostaa mitä ihmiset tai koirat siitä ajattelevat. Anna mennä vaan omalla tyylillä ja omaan tahtiin.

Tsemppiä vaan ja liikunnan iloa!

Treenaavat räjähtävää nopeutta?

Meitä lyllertää tuolla lenkkipoluilla ihan joka sortin taapertajia eli sekaan vaan. Ja ketään ei oikeasti kiinnosta muiden juoksemiset.

Eikös intervalliharjoittelu ole in? Eli kävelyä-juoksuspurtti-kävelyä-juoksuspurtti... ehkä joku powerwalk siihen väliin.

Spurtithan ovat lyhyt kestoisia juoksumatkoja.

Jos itse pidempään haluan juosta niin sitten kevyemmin sen juoksun teen. Vähän kuin hölkkä-juoksua.

Friendsien Phoebena painat menemään vaan.

Hienoa, että innostut juoksemaan! :) Täällä toinen pullukka, joka on jo pari kertaa käynyt juoksemassa tänä keväänä lumien alkaessa sulaa.

Jokainen juoksua harrastava tietää, että intervalliharjoituksiin kuuluu juosta ja kävellä eripituisia pätkiä vuoron perään. Se on siis ihan normaalia. Jos tunnet itsesi epävarmaksi, katso vaikka kelloa ja näytä tyytyväiseltä, jos ihmiset katsovat. Todennäköisesti eivät kuitenkaan edes katso, luulisi että ihmisillä on muutakin tekemistä ja ajattelemista kuin ohikulkijoiden juoksemiset.

Juoksu on siitä palkitseva laji, että jo lyhyen harjoittelun jälkeen jaksaa ihmeen hyvin! Kestävyys kasvaa äkkiä, joten tsemppiä sinulle! :)

Kaksi minuuttia on oikeastaan aika paljon. Siinä ajassa olet todennäköisesti juossut niin kauas (vaikka olisit hidaskin), ettei kukaan enää jaksa edes katsoa menoasi. Joku nopeampi taas on jo ohittanut sinut aika päiviä sitten. 

Auttaisiko, jos ottaisit lenkille mukaan kuulokkeisiin musaa tai äänikirjaa tai jotain? Se voisi tehdä liikkumisesta kivempaa, mutta myös sitoa sitä sun keskittymistä muista ihmisistä pois 😊 Tosi hienoa, että olet päättänyt lähteä juoksemaan! Ja juuri tuolla tavalla se aloitetaan, ei se ole painosta kiinni. Ihan varmasti parin kerran jälkeen kynnys lähteä on jo paljon pienempi 😊

Voin kyllä vakuuttaa, että muita ei kiinnosta sun treeni niin paljoa, että jäisivät katsomaan ja pohdiskelemaan sitä. :)

Intervalliharjoittelu on pop niin eihän tuo ole edes noloa.

Mä joudun välillä selän takia pysähtymään kokonaan ja venyttelemään että voin jatkaa sitä ihan normaalia kävelyä. Kieltämättä se kyllä nolottaa, mutta olen päättänyt että jos siitä joku minua selän takana pilkkaa niin on kyllä sen verran pienisieluinen ihminen, että ei voisi kyllä vähempää hänen mielipiteensä kiinnostaa.

Miksi ihmeessä ihmiset jaksaa miettiä, mitä muut ajattelevat. Jaksatko sinä ajatella kaikista kanssakulkijoista sitä ja tätä.

Olen normaalipainoinen ollut aina, ja jo kolmekymmentä vuotta harrastanut ns. Intervallijuoksua. Alkuun kävelen n 10 min sitten taas juoksen ja sopivalla suoralla taas kävelen. Mieluusti juoksen alamäet. Olen usein lenkillä ihan normi jalkakäytävillä, luontoa meilläpäin lähellä. Evvk mitä joku miettii. Näillä on menty 40v- 70 vuotiaaksi. Itsetunto on kyllä kohdillaaan.

En ole lihava ja en itsekään jaksa juosta yhtäjaksoisesti pidempää matkaa. Itsellänikin on tarve hengähtää. Jos joku ajattelee minusta pahalla niin sitten siten ajattelee.

Heh, mä olen juossut kymmenen vuotta (ja pari maratonia) ja silti aina välillä juoksukävelen lenkkejä. Hyvä keino saada matalasykkeinen treeni. Googleta Jeff Galloway, run walk metodin kehittäjä (tuskin häpeää ollessaan lenkillä :). Vinkki: kun lopetat juoksun ja siirryt kävelyyn, niin vilkaise kelloa (näyttää siltä, että noudatat jotain ohjelmaa).

Ohiajavista autoista ei ainakaan kannata olla huolissaan, ne eivät missään tapauksessa voi todistaa juoksupyrähdyksen pituutta, hyvä jos pari sekuntia on näköyhteys. Muutenkin suurin osa vastaantulijoista ja kanssaliikkujista on sen verran eri aikatauluissa, etteivät oikeasti voi havaita mitä toiset tarkemmin tekevät. Se yksittäinen juuri samaan tahtiin kulkija puolestaan ei oikeasti välitä, tai hänen ajatuksillaan ei ole mitään väliä.

Lisäksi oikeasti iso osa aloittelijoiden juoksuohjelmista alkaa juurikin tuollaisilla parin minuutin intervalliharjoituksilla, joten niiden tekeminen on täysin normaalia eikä sitä ole mitään tarvetta hävetä. Muiden joukkoon vaan!