Miksi sanotaan että narsistin ajaa häpeä
Kommentit (8)
Mitä olen omassa suvussani ilmenevää narsismia analysoinut, uskon, että sen ytimessä nimenomaan on sietämätön häpeä. Kun lapsi tulee täysin torjutuksi, se synnyttää häpeää, väärän uskomuksen, että on täysin kelvoton. Siltä häpeältä suojaa narsistinen persoona, kuvitelmat omasta erinomaisuudesta ja täydellisyydestä.
Ja etsitään vika jostain muualta kuin itsestä miksi tulee torjutuksi.
Onko sellainenkin ihminen narsisti, joka kokee häpeää, koska ajattelee olevansa täysin kelvoton, mutta ei ole suuruuskuvitelmia? Siis ihminen, joka ei kuvittele olevansa parempi kuin muut tms erityisen mahtava ja erinomainen? Jos on huono itsetunto ja ajattelee olevansa huono ja häpeää sitä?
Vierailija kirjoitti:
Ja etsitään vika jostain muualta kuin itsestä miksi tulee torjutuksi.
Mitä psykologian opinnoista muistan, varsinainen narsistinen persoonallisuushäiriö muodostuu varhaislapsuudessa, kahden ikävuoden tienoilla. Kyllä se "vika"/ongelma silloin on aikuisissa, jotka lapsen torjuvat.
Narsismiahan on myös eri asteista. Itse olin nuorempana narsistinen hylkäämiskokemusten seurauksena, mutta sain myös korjaavia kokemuksia, joiden ansiosta persoonallisuushäiriötä ei kehittynyt. Aikuisiällä olen saanut terapian avulla purettua narsismia suojauskeinona pureutumalla häpeään ja korjaamalla sen uskomuksen, että olen syvimmältä olemukseltani kelvoton.
Mä uskon olevani syvimmältä olemukseltani kelvoton ja minulla on varhaislapsuuden hylkäyskokemus. Tarkoittaako se, että olen narsisti? En usko siis olevani parempi kuin muut, enkä koe olevani erinomainen tms.
Läheisriippuvuus on saman janan toisessa päässä. Eli toisessa päässä on umpinarsisti. Me kaikki olemme sillä janalla, terve narsismi siellä keskellä.
Se häpeä on niin suuri etteivät pysty käsittelemään sitä?