Esikoispoika vetänyt elämänsä vessasta alas

Isänsä olisi pitänyt vetää jotain vessasta alas reilut 23-v sitten.

Onko niitä luokan kiltimpiä poikia?

Valitettava totuus on että et voi auttaa häntä jos hän ei itse halua apua.

Tee hänelle selväksi että olet olemassa ja valmis auttamaan jos hän joskus apua haluaa ja on valmis muuttamaan elämänsä suuntaa. Mutta muuten sinun kannattaa ottaa etäisyyttä ihan oman jaksamisesi ja mielenterveytesi tähden.

Liian moni ihminen ajaa itsensä loppuu yrittämällä auttaa loputtomasti aina uusiin vaikeuksiin joutuvaa lastaan joka on oppinut siihen että vanhemmat aina pelastavat hänet vaikka hän ei itse ota vastuuta mistään eikä halua muutta elämäänsä.

Kaikkia ei voida pelastaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko niitä luokan kiltimpiä poikia?

Normaali ja tavallinen poika ollut aina ennen

En ymmärrä miksi suurin osa ihmisistä käy töissä ja vetää näin elämänsä vessasta alas.

Voi kuin vaikea tilaanne. Minulla veljen poika ikä 38, työnkarttaja, lojuu äitinsä helmoissa laiskottelemassa eikä saa mitään aikaiseksi. Veljeni menehtyi muutama vuosi sitten ja poika tietää että talous on turvattu perheelle, joten näin hän röyhkeästi käyttää hyväkseen lopen väsynyttä äitiään. Ja tytär muutti eronneena kaupunkiin äitinsä naapuriksi ja jättää pienen sairaan  lapsen hoidettavaksi joka päivä. Pirun kakarat. 

ok

Rukoile. Monet ihmiset luulevat, ettei rukous mitään auta, mutta se on väärä luulo. Eikö Kaikkivaltias voi muka ihmisiä auttaa kun Hän kerran on meidät luonutkin. 

Ja sitten käsket häntä hakemaan johonkin kouluun. Ja kutsu usein kotiin olemaan. Ruoki hyvin ja puhu ystävällisiä. 

Tee selväksi, että äiti on aina saatavilla jos tarvis. Ei kai siinä enempään pysty. Toivotaan, että tämä vaan ohi menevä vaihe. Voimia sinne!!

Koita ap rohkaista poikaasi löytämään OMA ALANSA / OMA JUTTUNSA elämässä. Ei sitä, mitä sinä olet hänestä toivonut. Eikä sitä, mitä pojan isä on hänestä toivonut. Eikä sitä, mitä hänen isovanhemmat tai tädit ja sedät ovat hänestä yrittäneet tehdä. Eikä sitä, mitä yläasteen opettaja yritti hänestä saada. Eikä sitä, mitä pojan kaveripiiri on hänestä ohjannut.

Jos kuuntelet ohjettani, niin kaikki järjestyy.

t. mies, joka oli pitkään menossa samaa polkua, mutta löysi kolmekymppisenä oman juttunsa

Vierailija kirjoitti:

Koita ap rohkaista poikaasi löytämään OMA ALANSA / OMA JUTTUNSA elämässä. Ei sitä, mitä sinä olet hänestä toivonut. Eikä sitä, mitä pojan isä on hänestä toivonut. Eikä sitä, mitä hänen isovanhemmat tai tädit ja sedät ovat hänestä yrittäneet tehdä. Eikä sitä, mitä yläasteen opettaja yritti hänestä saada. Eikä sitä, mitä pojan kaveripiiri on hänestä ohjannut.

Jos kuuntelet ohjettani, niin kaikki järjestyy.

t. mies, joka oli pitkään menossa samaa polkua, mutta löysi kolmekymppisenä oman juttunsa

Hyvä että sulla on tuo toiminut. Voin kuitenkin itse kokemuksesta sanoa, että aina ei ole kyse tuosta. Minulla itselläni oli elämä täysin sekaisin kymmenisen vuotta, enkä voi siitä syyttää ketään muuta kuin itseäni. Ei minusta yrittänyt kukaan muu tehdä mitään muuta kuin mitä olin. Oma elämänmuutokseni lähti omasta halustani muuttua. Ihan kuin joku jo tuossa aiemmin viisaasti kommentoi, niin ketään ei voi auttaa jos henkilö ei itse apua halua. Ja viisas neuvo oli sekin, että ole tukena jos ja kun poikasi tukea tarvitsee, mutta sinne saakka tee omat rajasi selviksi. Älä anna poikasi tilanteen pilata omaa elämääsi ja elämänhaluasi. Jokainen meistä valitsee oman tiensä ja siihen meidän muiden on tyydyttävä. Kukaan ei kuitenkaan ole oikeutettu pilaamaan muiden tietä tai vetämään heitä mukanaan.