Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun kysytään "mitäs sulle/teille kuuluu?". Ja kun ei yleensä kuulu mitään merkittävää ja vastaan "ei mitään ihmeempää".
05.04.2021 |
Kun kysytään "mitäs sulle/teille kuuluu?". Ja kun ei yleensä kuulu mitään merkittävää ja vastaan "ei mitään ihmeempää". Ja muut kertovat menevänsä jonnekin hienolle matkalle, tai olleensa matkalla (ei tietenkään nyt korona-aikana), ostaneensa uuden talon, vaihtamiensa auton, remontoivansa keittiötä, ostaneensa mökin tai veneen mökille, saaneensa uuden lapsen, tulossa häät, tms. merkittävää, mikä kiinnostaa muita.
Me olemme jo naimisissa, on talo, autoja 2 kpl, lapsia 2 kpl, matkustamme (kun ei ollut koronaa) talvella ja kesällä, mutta emme minnekään äärimmäisille luksuslomille. Mutta tuntuu että ei ole koskaan mitään uutta kerrottavaa, kun joku kysyy mitä meille kuuluu. Hävettää oikeastaan. Koko ajan pitäisi olla jotain uutta tapahtunut, jotta voisi kertoa, että kuuluu jotakin.
Pitääkö alkaa vaikka kylppäriremontti, että voi kertoa että hyvää kuuluu ja kylppärissä remontoidaan?
Onko kenelläkään samaa tunnetta?
Kommentit (17)
Kerro vaikka että pihalla juoksi jänis eilen. Ei siihen kuulu mitään ihmeellistä vastata jos ei kuulumisia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerro vaikka että pihalla juoksi jänis eilen. Ei siihen kuulu mitään ihmeellistä vastata jos ei kuulumisia ole.
Tuntuisi alentavalta, kun muut kertoo remonteistaan, Karibian risteilyistään, lasten pääsystä yliopistoon, ristiäisistä, häistä, ym. että itse kertoo että pihalla juoksi jänis.
Ap
Jos tuo sinua häiritsee, ota tavaksi miettiä vaikka etukäteen jokin pieni asia.
Esim. Mitäs tässä, kaikki mallillaan. Lapsi 1 miettii, jatkaisko harrastusta x vai vaihtaisiko y:hyn, olikos teidän lapset joskus kokeilleet harrastusta y?
Näin oisitte jo ikäänkuin jutunjuuressa samalla. Ja tiedätkö, oikeastaan tuosta välittyy rivien välissä se ajatus että teillä ihan oikeasti menee aika hyvin kun ei tuon kummempia mietintöjä ole.
Minä pyrin ehtimään esittämään mitä kuuluu-kysymyksen aina ensin, jotta toinen ei ehtisi tai ei muistaisi kysyä sitä, jolloin minun ei tarvi selitellä että kun ei kuulu mitään uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro vaikka että pihalla juoksi jänis eilen. Ei siihen kuulu mitään ihmeellistä vastata jos ei kuulumisia ole.
Tuntuisi alentavalta, kun muut kertoo remonteistaan, Karibian risteilyistään, lasten pääsystä yliopistoon, ristiäisistä, häistä, ym. että itse kertoo että pihalla juoksi jänis.
Ap
Monella on tuollainen tapa nostaa niitä kohokohtia jalustalle. Jos ei teille satu häitä sille kesälle, sano vaan iloisesti, että oi, ihanaa kun teille on osuneet häät kohdalle, meille ei olekaan hetkeen sattunut. Oliko ennestään tuttu se hääpaikka teille? Jne. Näin saa taas toinen jatkaa kouhotustaan. Tuskin he silti luulevat, ettei teille ihan oikeasti mitään kuulu.
T. nro 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro, että sinulla on huono itsetunto ja käyt sen vuoksi terapiassa. Kirjoittamastasi päätellen itsetunto-ongelmat ovat kohdallasi totinen tosi ja terapia on nykyään trendikäs juttu, josta julkkikset puhuvat avoimesti.
Se mitä kuuluu -kysymys on small talkia, ei siihen tarvitse vastata kuin "ihan hyvää, kiitos".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin inhoan, että kysytään mitä kuuluu. Kun vastaa "kiitos hyvää, mitä sulle kuuluu" ja toinen vastaa "kiitos hyvää", juttu tyrehtyy siihen ja tulee vaivaantunut hiljaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo sinua häiritsee, ota tavaksi miettiä vaikka etukäteen jokin pieni asia.
Esim. Mitäs tässä, kaikki mallillaan. Lapsi 1 miettii, jatkaisko harrastusta x vai vaihtaisiko y:hyn, olikos teidän lapset joskus kokeilleet harrastusta y?
Näin oisitte jo ikäänkuin jutunjuuressa samalla. Ja tiedätkö, oikeastaan tuosta välittyy rivien välissä se ajatus että teillä ihan oikeasti menee aika hyvin kun ei tuon kummempia mietintöjä ole.
Ei muuten kannata kertoa, jos lapsi miettii vaihtavansa harrastusta. Satuin itse kertomaan ja siitä kehkeytyi keskustelu, eikö lapseni pysty pitkäjänteisesti keskittymään harrastukseensa ja lapsen kummi kysyi onko lapsella asperger -piirteitä ja onko keskittymiskyvyttömyyttä ollut koulussakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, lasten kuulumisia ei kannata kertoa. Ilkeät ihmiset saa niistä väännettyä negatiivista ja lasta mollaavia jutunjuuria.
Mä vastaan yleensä: Päin vittua menee kaikki muu paitsi mulkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi kertoa omista asioistaan jollekin kysyjälle? Perheesi ei välttämättä ilahdu jos kerrot perheen asioista.
"Jep, lasten kuulumisia ei kannata kertoa."
Ei niitä edes kysytty. Ihmisten pitäisi olla muutakin kuin lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin inhoan, että kysytään mitä kuuluu. Kun vastaa "kiitos hyvää, mitä sulle kuuluu" ja toinen vastaa "kiitos hyvää", juttu tyrehtyy siihen ja tulee vaivaantunut hiljaisuus.
Ihan samaa ajattelin tulla kirjoittamaan! Tuo Mitä kuuluu ei ollenkaan sovi suomalaisten suuhun, ja aiheuttaa vaan vaivaannuttavia tilanteita.
No se lapsijuttu oli vaan esimerkki, riippuu tietenkin kysyjästä, esim. lapsen kummia kyllä kiinnostaa lapsenkin asiat. Mutta yhtä hyvin voi keksiä itsestään jonkun, tuo oli tosiaan vain esimerkki tyylistä, jolla vastata, että vastaa vähän jotain muutakin kuin ”ihan hyvää” ja saa samalla vähän jutunjuurta aikaiseks
T. Sen esimerkin kirjoittanut
Laadi kännyysi valmiiksi tilannekatsauksia/viikkokatsauksia, jotka sitten raportoit tuttavillesi. Muista päivitykset ja liikkuva kuva.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on sama, tosin mulle ei ees oo tapahtunut kaikkea tuota.
Olen lapseton ja viihdyn paljon omissa oloissani. Silti minulla on rikas sisäinen maailma. Välillä tuntuu, etteivät edes kaikki ystäväni tätä tajua, kun heillä monella pienet lapset ym. touhua koko ajan. Ihan kuin välillä ihan säälisivät minua, ajattelevat varmaan ettei tuolle raasulle kyllä ikinä tapahdu mitääm. Mutta en minä itse sitä ihan niin koe.