Lue keskustelun säännöt.
En haluisi asua parisuhteessa mutta haluisin asua lapsuuden perheen kanssa ss
05.04.2021 |
Olen parikymppinen, lähempänä kolmea kymppiä oleva nainen, asunut jo monta vuotta omillani.
Asun yksin, mutta yksin asuminen jotenkin turruttaa minut. Harrastan kyllä ja yritän harrastaa, ja käyn töissä muttei se ole sama asia. Kotona en tee mitään, en jaksaisi siivota, en leipoa ja kokkaaminen on tylsää itselleen, wolttaan paljon. Sarjan seuraaminen on yksin tylsempää. Odotan että päivät vaan senkun kuluilee. Huomaan aina näin pitkinä pyhinä, kun tulen vaikka lomailemaan lapsuuden perheen luo, herään eloon.
Aamulla herää mielellään aikaisin, tekee aamupalaa muulle väelle, katselee yhessä ohjelmia, lenkkeilee yhessä ja kattelee leffoja ja sarjoja yhessä ja leipoo yhdessä. Välillä pelaa ja onpa ihanaa vaikka grillata porukalla. Lemmikkejä on mukava hoitaa kun jokainen hoitaa. Joku kokkaa vuorollaan ja joku siivoaa. Kun yhessäolo väsyttää, menee omaan vanhaan huoneeseen lukemaan vaikka kirjaa tai vaikka yksin saunomaan. Olen introvertti ja hiljaisempi ollut aina, mutta nautin suuresti kuitenkin yhdessä tekemisestä. Sen takia on ollut helppo olla perheessä, ja kaikki hyväksyy mut näin.
Ystävät vievät omat sosiaaliset voimani ja en ikinä jaksa olla heidän kanssaan pitkiä aikoja ja muutenkin en oikein tavallaan ns. tarvitse ystäviä, jota pitäisi varmaan tällaisella parikymppisellä naisella olla. En osaa niitä ylläpitää.
Parisuhteet luokittelen myös todella työläiksi. En jaksa, en pysty olla täysin oma itseni ja tunnen että parisuhteet ottavat enemmän kuin antavat. Koen sen kahlitsevaksi ja tunnen tulevani hulluksi.
Tässä tulenkin nyt noidan kehään. En halua parisuhdetta tai enempää ystäviä. Yksin asuminen mieluummin kuin kumppanin kanssa asuminen enkä varmasti voi asua kenenkään kanssa ikinä. Mutta yksin asuminen silti turruttaa mut ja tunnen masennusta siitä. Mutta lapsuuden kodissa asia on aivan eri, siellä taas herään eloon.
Ymmärsikö kukaan? Onko kukaan koskaan tuntenut samanlaisia ajatuksia ja tunteeko kukaan sinkku tällaisia?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se kaikille osapuolille sopii, miksipä et muuttaisi takaisin lapsuudenkotiisi. Ei sieltä pois tarvitse lähteä vain siksi, että se on meidän yhteiskunnassa tällä hetkellä tapana. Kautta aikojen, ja monissa maissa nykyäänkin, useat sukupolvet asuvat yhdessä.
Just tuo, että miten sen napanuoran sitten katkaisee? En kovin usein nää tosin lapsuuden perhettäni ja soitellaan esim äidin kanssa ehkä parin viikon välein.
Yleensä juhlapyhät oon heidän kanssa, muutoin harvemmin just kerran parissa viikossa. Mutta tällaista tunnen silti.
Mulla on ihan sama. Samanikäinen mies olen. Pyhinä tai joskus ihan vain viikonloppuna käyn isäni luona maalla. Mukavaa paistaa vaikka ohukaisia, käydä kalalla ja illalla lämmittää saunaa. Isä asuu yksin joten seurakin varmaan kelpaa, ja tuskin pelkkä rasite olen.
Täällä kaupingissa neljän seinän sisällä oleskelu tuntuu vain ajan tappamiselta. Tätäkö vielä 40 - 50 vuotta? Ei todellakaan.
Ja en koe kyllä tarvetta muuttaa takaisin lapsuuden kotiinikaan, en halua sitäkään eikä vanhempanikaan. Ehkä enemmän kaipaan vertaistukea, onko tällaisia "mammantyttöjä" ollut joku nuoruudessaan tai jopa vieläkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta et ole löytänyt vielä itsellesi oikeaa, samantyyppistä kumppania. Voisitte olla yhdessä introvertteja ja käydä välillä perheesi luona kylässä.
Mä olen aina unissani asumassa kotona, jostain kumman syystä sinne aina pyrin. En koskaan omaan asuntoon tms, mikähän siinäkin on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen juuri samanlainen. Ja en tosiaan ole painajainen vanhemmilleni. Päin vastoin he aina soittelevat ja toivovat kylään ja ovat haikeita kun lähden. Käynkin heillä ainakin kerran kuukaudessa. Samoin käyvät veljeni ja siskoni. Äitini kanssa olemme hyviä ystäviä ja meillä on yhteisiä harrastuksia. Siskon ja veljen kanssa riittää aina juttua. Veljeni on naimisissa ja hänen vaimonsa on liittynyt myös meidän porukkaan. Minun on jotenkin vaikea tutustua uusiin ihmisiin ja lapsuuden perhe on edelleen se "oma porukka". Minulle olisi esimerkiksi kauhistus viettää joulu jossakin muualla kuin lapsuuden kodissa.
Kyllä kuulostaa siltä, että kaipaatte perhettä sekä aloittaja että kommentoinut mies. Ehkä vaihtoehto voisi olla kommuunissa asuminen.
Miehen tapauksessa kyllä ehkä molemmat hyötyisitte, isä ja sinä yhteiselosta. Sulle se tarkoittaisi luultavasti ikuista poikamiehen elämää. Miten veisit yhden illan tuttuja kotiin?
Mutta ap, kuinka monta ihmistä siellä lapsuuden kodissa edelleen elelee? Kun porukalla pelailette ja puuhailette yhdessä? Kuulostaa siltä ettet ole vielä aikuistunut. Jos vanhemmillani on ollut iso perhe, varmaan jossain vaiheessa kaipaavat omaa rauhaa.
Siinä vaiheessa kun ystävät alkavat perustaa omaa perhettä, heillä ei jää enää yhtä paljon aikaa sinulle. Samoin jos sinulla olisi parisuhde tai lapsiakin, aika kuluisi heidän kanssaan juuri näitä samoja asioita tehden mitä haikailet nyt lapsuuden kodista. Minusta se kuulostaa siltä, että kaipaat omaa perhettä, mutta et varmaan vielä ole valmis ottamaan vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just tuo, että miten sen napanuoran sitten katkaisee? En kovin usein nää tosin lapsuuden perhettäni ja soitellaan esim äidin kanssa ehkä parin viikon välein.
Yleensä juhlapyhät oon heidän kanssa, muutoin harvemmin just kerran parissa viikossa. Mutta tällaista tunnen silti.
Sä olet ystäviesi mielestä yhtä tylsä kuin he ovat sinusta. Olet jäänyt lapseksi.
Jotkut ihmiset ovat tuollaisia.
Ts. tarvitset äidin ja isin leikittämään sinua.
Yksin ollessasi et tee mitään kun ei kukaan käske. Olisi painajainen joutua kanssasi kahdestaan matkalle. Jos olisit yksin teatterin näyttämöllä, yleisö ihmettelisi miksi lava on tyhjä eikä mitään tapahdu.
Olet Sanokaa mulle mitä mun pitää tehdä -ihminen. Kun vanhempasi kuolevat, sinäkin lakkaat hengittämästä ja kuihdut pois. Kun ei kukaan enää käske.
Voithan kokeilla muuttaa sinne takaisin ja häipyä sitten,kun tuntuu siltä. Tuskin sinä ikuisesti jaksat heidän luona asua. Kämppikset voisi olla kiva idea, mutta voi olla vaikea löytää juuri sopivia.
oot painajainen vanhemmillesi