Teinillä burnout, onko mahdollista?

Masennus

Anna päivä levätä mutta varaa aika lääkärille. Burnout on hyvin mahdollinen, lukio on nykyään aivan kammottavan vaativa.

Onko teinillä muuta elämää kuin koulu? Ystäviä, harrastuksia?

Unelmia?

Ihan älytöntä tuo on, jos koulu vie kaiken ajan. Ensin mars juttelemaan johonkin, ja sitten elämä tasapainoon.

Lukiossa ei tarvitse eikä kannatakaan vetää kaikkia kursseja täysillä läpi. Keskittyy niihin, mitä aikoo kirjoittaa ja suorittaa loput kevyemmin.

Kaikki vähänkään vaativat kurssit poikki, lyhyeen matikkaan jos vie pitkä liikaa energiaa. Nyt teini tarvitsee selkeästi hermolepoa.

Eihän lukiossa tarvitse opiskella kuin 6 tuntia päivässä, jos kuudella tunnilla saa keskiarvon 9,8 ja 14 tunnilla päivässä 9,9 niin onko se sen arvoista?

Noita tulee kympin tytöille herkästi. Opiskelu on pakkomielle ja vaativat itseltään liikaa. Vanhempana sinä voit asettaa rajoja teinin opiskelulle, eli ei mitään 7h matikkasessioita vaan viimeistään parin tunnin päästä menet keskeyttämään koko jutun. Sama koulupäivien kanssa, esim. kuuden jälkeen ei enää tehdä koulujuttuja. Eli teinille on tärkeää tuoda esille, ettei koulu ole elämän perusta eikä kymppi ole pakollinen.

Kuulostaa siltä. Nyt on pyhäpäivä ja huomenna, niin sanot topakasti, että nyt ei mitään koulutöitä, vaan tarvitaan sängyssä lepoa ja vaikka netflixiä. Jos jaksaa, niin yhdessä vaikka ulkoilemaan.

Tarvittaessa kannat syömistä sänkyyn. Arki alkaa, niin suosittelen etsimään hyvän terapeutin, jonka kanssa voi keskustella liiasta tunnollisuudesra ja opetella hölläämään. Tarvittaessa voi käydä vaikka päivystyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Onko teinillä muuta elämää kuin koulu? Ystäviä, harrastuksia?

Unelmia?

Ihan älytöntä tuo on, jos koulu vie kaiken ajan. Ensin mars juttelemaan johonkin, ja sitten elämä tasapainoon.

Lukiossa ei tarvitse eikä kannatakaan vetää kaikkia kursseja täysillä läpi. Keskittyy niihin, mitä aikoo kirjoittaa ja suorittaa loput kevyemmin.

Unelmana on ura lakimiehenä. Tiedostaa oikeustieteellisen pääsyvaatimukset turhankin hyvin, siksi panostaa ihan liikaa kaikkeen. Kavereita näkee yleensä koulussa, näin korona-aikana ei lainkaan.

Lukion opettaja täällä: on täysin mahdollista. Burn out puree herkimmin juuri hyviä arvosanoja tavoitteleviin, mutta etenkin nyt koronan aikana uupumusta on monenlaisilla opiskelijoilla. Kuten on toki ollut jossain määrin aina.

Kerro hänelle, että tuollainen olo on todella tavallista. Sano, että opettajat tietävät tuon riskin ja että kukaan ei pidä häntä surkeana. Päinvastoin. On lupa uupua. Mutta ennen kaikkea: hae ihanalle lapsellesi pian apua. Teekkari ja kuraattori nappaavat hänet heti. Jos jostain syystä tämä väylä ei toimi, vie hänet yksityiselle lääkärille, jos on varaa. Esim. Pikkujätissä on lapsia ja nuoria hoitavia psykiatreja. He ovat alan huippuammattilaisia.

Lapsesi selviää. Voimia sinne.

Kyllä voi olla. Tuolla työtahdilla teini voi uupua.

Ehdotan että vedät tiukat rajat opiskelulle ja pidät huolta siitä, että teinille jää tarpeeksi vapaa-aikaa. Voitte keventää lukujärjestystä ja vähentää kurssien määrää. Voitte myös venyttää lukion 3,5 tai 4 vuoteen.

Olen aiemmin ollut lukiossa opena kymmenisen vuotta. Tuollaisia uupumuksia tapahtui aina silloin tällöin. Yleensä niistä selvittiin keventämällä tahtia ja lisäämällä vapaa-aikaan palauttavaa toimintaa ja lepoa. Myös kouluterkkarilla tai koulupsykologilla käyminen voi auttaa, jos teini on liian suorituskeskeinen.

Kyllä tuossa aika varoitusmerkit on jo ilmassa, kun tyttö jo oireilee tässä vaiheessa uurtamistaan. Ei se opittavan ja tehtävän määrä helpotu yhtään jatkossakaan vaan päinvastoin. Voi uuvahtaa täysin, jos vaatii itseltään noin paljon.

Voi olla.

Oma lapseni rikkoutui syksyllä. Koulua koulua eikä valoa missään. Älä kokoonnnu, älä tapaa ja jos tapaat, hyi sinua.

Puoli vuotta hoitoon pääsyyn on nuorelle liian pitkä aika.

Vierailija kirjoitti:

Eihän lukiossa tarvitse opiskella kuin 6 tuntia päivässä, jos kuudella tunnilla saa keskiarvon 9,8 ja 14 tunnilla päivässä 9,9 niin onko se sen arvoista?

Miten tämä on oikein laskettu? 6 oppituntia, joista jokainen kestää 70 tai 75 minuuttia koulusta riippuen ei tosiaankaan vastaa kuuden tunnin työtä, vaan on oikeasti verrattavissa kahdeksan tunnin työpäivään ihan jo keston puolesta (esim. meidän teineillä koulua 8.15-15.45, eli bussimatkojen odotteluaikojen yms. kanssa oikeasti kahdeksasta neljään). Tähän päälle vielä läksyt, projektit, ryhmätyöt, viikkotehtävät... AP:n lapsella on lisäksi vielä itsenäinen kurssi. Kyllä lukio teettää työtä.

Muistaakseni joku täällä joskus kertoi, miten häntä oli psykologi kieltänyt kokeisiin luvun. Oli juuri tällainen kympin tyttö ja vietti melkein kaiken aikansa kokeisiin lukien. Kun koenumero oli kutakuinkin sama ilman lukemista kuin kauhealla lukemisella tajusi, ettei se jatkuva pänttääminen ehkä olekkaan sen arvoista. Voisit kokeilla jotain samantapaista.

Lukion ope tässä vielä: jos on yhtään luontevaa, ole lähellä. Vieressä. Halaa. Silitä. Hän on lapsi vielä, pieni ja iso samaan aikaan. Olo on hurjan turvaton tuossa tilassa. Vanhemman hyväksyntä, läsnäolo ja ehdoton rakkaus ovat kaiken a ja o. Anteeksi ei ole tarkoitus antaa kasvatusohjeita. Mutta teinin äitinä ja 25 opevuoden kokemuksella uskallan tuon kirjoittaa. Selviätte ❤️

Vaikka tokenisikin tuosta pian normaalimman oloiseksi niin on syytä ottaa tilanne vakavasti. Helpotusta opinto-ohjelman ja apua tytölle. Ei kannata odottaa, että kamelin selkä katkeaa lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän lukiossa tarvitse opiskella kuin 6 tuntia päivässä, jos kuudella tunnilla saa keskiarvon 9,8 ja 14 tunnilla päivässä 9,9 niin onko se sen arvoista?

Miten tämä on oikein laskettu? 6 oppituntia, joista jokainen kestää 70 tai 75 minuuttia koulusta riippuen ei tosiaankaan vastaa kuuden tunnin työtä, vaan on oikeasti verrattavissa kahdeksan tunnin työpäivään ihan jo keston puolesta (esim. meidän teineillä koulua 8.15-15.45, eli bussimatkojen odotteluaikojen yms. kanssa oikeasti kahdeksasta neljään). Tähän päälle vielä läksyt, projektit, ryhmätyöt, viikkotehtävät... AP:n lapsella on lisäksi vielä itsenäinen kurssi. Kyllä lukio teettää työtä.

Lukiolaiselleni tulee nyt ykkösen loputtua yhteensä 30 suoritettua kurssia (määrä on koulun suositus). Muutama pidempi päivä on ollut joka kurssilla, osa päivistä 8.15-14.30 ja perjantaisin 9.45-14.30. Hyppytuntejakin on ollut melkein joka jaksossa. Jos oppilas ottaa maksimikurssimäärän jokaisella jaksolla niin eipä ole ihme että uuvuttaa. Meillä teini tekee jonkin verran läksyjä mutta aikaa jää harrastuksellekin (kuntosali) sekä ihan vaan olemiselle/pelaamiselle/kavereille. Arvosanat liikkuvat 8-10 välillä. Nyt pääsiäisenä on "chillaillut" ja levännyt (kaikki tarvitsevat lepoa; teinit myös). Lukioajan tulisi olla mukavaa, ei suorittamista 24/7 + kesälomat kesätyötä. Ehkä vanhempien kannattaa ohjata lasta jos näyttää menevän liian kireälle. Muistan oman lukioaikani vielä hyvin: käytiin koulussa ja pidettiin hauskaa! Mihin on hävinnyt joiltakin teineiltä hauskuus, huliu nuoruus? Surullista jotenkin.

Kyllä tuo kuulostaa burnoutilta, joka on edennyt jo ihan liian pitkälle. Nyt tyttö lääkäriin ja sairaslomalle ja opetat hänelle, että koulunumerot eivät ole elämän ykkösprioriteetti. Elämässä ehtii kyllä opiskelemaan. Sovitte tytön kanssa vaikka kiinteän maksimiajan vapaa-ajalle, jolloin saa opiskella sitten, kun on ensin päästy sairaslomalta ja tyttö voi paremmin.

Olen itsekin kokenut burnoutin lukiossa, koska en vain jaksanut sitä kurssimäärää, minkä mukana piti pysytellä jaksosta toiseen. Aluksi numeroni olivat hyvät ja sitten kaikki vain syöksyivät vitosiin ja kutosiin, kun en enää jaksanut läksyjä lukea ollenkaan enkä kouluunkaan aina mennä. Lopulta keskeytin opinnot, kun ei siinä touhussa ollut järkeä. Tästä on noin 8 vuotta. Sen jälkeen olenkin yrittänyt rämpiä elämässäni eteenpäin ja kävin opiskelemassa toisen asteen tutkinnon ammattikoulussa ja nyt olen ollut jo pitkään työelämässä. Harmittaa vieläkin, että tuli tuhlattua opiskeluvoimavarat lukioon ja nyt en ole jaksanut opiskella pääsykokeisiin enää pariin vuoteen vaikka kiinnostusta ja halua parempaan koulutukseen olisikin. En vain jaksa ja sitä eivät edes vanhempani, jotka ovat niin hyviä itsekurin ylläpitäjiä, ymmärrä. Tietysti on vaikeaa ymmärtää pitkäaikaista uupumusta, jos ei ole koskaan sellaista kokenut.

Nykyinen lukiokoulutus on aivan kauheaa ylisuorittamista, enkä suosittele sitä kenellekään. Edes "keventäminen", eli venyttäminen neljään vuoteen ei välttämättä riitä uuumuksen iskiessä, vaan se pitäisi tehdä heti, kun lukioon pääsee, ettei uupumus pääse syntymään. Tähän pitäisi saada muutos ja pian ihan valtion laajuisella tasolla kaikkiin lukioihin. Ammattikouluja on taas ajettu alas ihan urakalla 2015 lähtien ja sen huomasi, kun opiskelin. Monta kertaa vuodessa tuli sellaisia heikennyksiä opetukseen, että opetuksen taso laski ihan oikeasti niin hurjasti, että laiskimmatkin oppilaat huomasivat laadun putoamisen. Viimeinen vuosi oli käytännössä työharjoittelua kokonaan, kun koululaitokselta otettiin opetusta pois ja siirrettiin enemmän yrityksille. Lukioissa koulutusleikkaukset taas näkyvät oppilaiden kuorman kasvuna liian suuriksi.

Tolla työmäärällä ehdottomasti burnout. Työmäärä on saatava alas, jotta paranee. Tarvittaessa yksi vuosi lukioon lisää.

Kiitos neuvoista ja tsempeistä. Laitoin Wilmassa viestiä koulupsykologille, toivottavasti sitä kautta saadaan apu.

Joku ehdotti pitkän matikan vaihtamista lyhyeen, ja melkein tekisi mieli ehdottaa sitä teinillekin, mutta hän kyllä säikähtäisi. Matikkaa painotetaan kamalasti yliopistojen sisäänpääsyssä, sen vuoksi tyttö sitä puurtaa.

Mutta kyllä tämä tästä :( tuota pidentämistä pitää kyllä ehdottaa, se tasaisi varmasti työmäärää edes vähän.

-AP