Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako raha-asioista puhua avoimesti?
02.04.2021 |
Olen jakanut tietoa taloudellisesta tilanteestamme lähinnä yrittäjäystävälleni jota nämä asiat aidosti kiinnostavat. Työpaikan ja omien vanhempien sekä appivanhempien suhteen olen pitänyt asiat visusti omana tietonani.
Miksi olen vaiti? En halua työkavereiden olevan kateellisia, kun olemme säntillisiä säästäjiä. Enkä halua heidän näkevän minua mitenkään erilaisena.
En halua pomojen ajattelevan etten tarvitse palkankorotusta, ettei se muka tulisi tarpeeseen.
En halua vanhempieni ajattelevan että teille riittää lahjaksi kortti. Rahaa annetaan vain hätää kärsiville.
Toisaalta välillä tuntuu hölmöltä salata näin läheisiltä ihmisiltä tämä asia joka määrittää valtaosan tekemisistämme.
Muita jotka päätyneet samaan ratkaisuun?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää siitä voisi seurata?
Kertokaa tositarinoita niin nähdään vähän osviittaa.
Kummitädilleni kerroin tilanteestamme ja hän ainakin tykkäsi hyvää kun sattuu olemaan pankinjohtaja.
Minusta siis tuntuu vuosi vuodelta ahdistavammalta se että esim omilta vanhemmiltani salaisin jotain. Tää on meidän lifestyle, mutta salainen sellainen. Salailu ei ole kivaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kelle pitäisi kertoa ja miksi....tutuille, sukulaisille, kavereille....eipä todellakaan. Kyllä niitä pummaajia piisaisi' kun teillä on varaa' -perusteella. Riittää kun veljenpoika käy vihjailemassa ennakkoperinnöstä, että kannattaisi antaa nyt käteisenä, ettei hänen tarvisi maksaa veroja sitten myöhemmin.
Ollan niinkuin ei tajuttaisi, mutta siitä on huoli pidetty ettei tämä ainakaan saa yhtään mitään.No, voisihan sille 50e kirjekuoreen pistää nimellä varustettuna.Saisi kutsun perinnön jakoon, jossa kuulisi kaiken menevän eläinsuojelutoimintaan ja itse saa jopa 50e-olisi hauska nähdä ilmeensä.
No, omasta kokemuksesta sanon että raha-asioista on ok puhua silloin kun sitä ei ole. Ja silloinkin asenne on vähän vahingoniloinen, mitäs olet ryssinyt asiasi vaikka vastapuoli itse olisi ihan samassa tilanteessa. Toisen huonolla rahatilanteella on paljon mielekkäämpää herkutella kun siinä moni pääsee tuntemaan itsensä vähän paremmaksi. Jotkut harvat taas saattavat samaistua tilanteeseen ja uskaltavat jopa itsekin avautua omasta tilanteestaan.
Jos taas menee taloudellisesti hyvin niin siitä on viisaampi vaan olla hiljaa ja pitää perinnöt, sijoitukset, voitot ja kaupat vaan omana tietona. Aiheuttaa vaan liikaa kateutta ja turhia juoruja.
Koettu on molemmat ja todennut sen että harva osaa oikeasti olla aidosti iloinen toisen puolesta.
Olemme olleet aviossa 24vuotta.
Edelleenkään emme haaskaa aikaa rahasta puhumiseen.
Esim. emme tiedä, paljonko toinen tienaa.
Aika harvassa ovat ne kumppanit joille voisi marista, kuinka hidas ja monimutkainen prosessi luottotietojen palauttaminen on sen jälkeen kun kaikki velat on maksettu.
Sinun täytyy siis palauttaa ne itse, tehdä se koko byrokraattinen prosessi. Ne eivät palaudu automaattisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse törmäsin tällaiseen kun oli talousvaikeuksia että minua on syyllistäneet ihmiset joilla on myös itsellä ollut esim. vaikeuksia maksaa luottokorttilaskujaan tms. Se on vähän kummallista että itse saavat maksaa vaikka laskun myöhässä ja se on ymmärrettävää mutta jos toisella on vastaava tilanne niin se onkin syntistä puuhaa ja pitää teilata toinen ihminen. Ei jymmärrä.
Minulla on vuosia mennyt palkasta suoraan osa rahastoihin ja ostellut suoraan osakkeita pari vuotta, teen itse ruokani ja en muutenkaan osta mitään turhaa, työkaverit syö yli vitosen salaatteja ja valmis sämpylöitä lounaalla ja valittavat kun on niin huonot palkat, onhan ne mutta menoihin voi vaikuttaa. Ammatti lähihoitaja, enkä aio heille mitään tästä puhua, kateus iskee 🙂 parin kaverin kanssa näistä voi puhua mutta muuten pidän omana tietona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellisessä työpaikassa ostin 3.lle kollegalle asunnon . Siis he itse kävivät asuntonäytöissä, valitsivat asunnon. Jos numerot olivat kunnossa, ostin sen ja muutti vuokralle.
Kyllä meillä silloin varmaan kaikki löhikollegat tiesi tästä.
Kaikki 3 asuvat vieläkin asunnoissaan. Ensimmäisen ostin 18 v sitten.
Oli juuri saanut lapsen. Asunto on takapihalla, erillisrakennuksessa.
Oma sisäänkäynti, hyvin rivitalomainen asumismuoto.
Pihaan sain keinut, hiekkalaatikon ja oleskelutilan.
Ihan vaan käymällä kokouksissa ja perustelemassa.
Asunto on 40 neliöä. Lapsella makuuhuone, äiti nukkuu alkovissa. Putkiremontissa laitettiin keittiö kuntoon.
Pidän vuokralaisista huolta.
Mitä hyvää siitä voisi seurata?