Alkoholisti nainen

Moikka,

Hyvä kun olet myöntänyt ongelman.

Kysyn ensin. Miksi sinä juot?

Mitkä tilanteet jasiat laukaisevat juomisen, voitko välttää niitä?

Vierailija kirjoitti:

Moikka,

Hyvä kun olet myöntänyt ongelman.

Kysyn ensin. Miksi sinä juot?

Etkö lukenut ylläolevaa viestiä? Mielestäni siinä luki että joku tyhjyys saa juomaa.

Lopeta alkoholinkäyttö tai alkoholinkäyttö lopettaa sinut.

Mene a-klinikalle.

Vaihdat yhden annoksen päivittäin alkoholittomaan. Joka päivä lisäät yhden alkoholittoman annoksen tilalle. On aivan sama missä vaiheessa päivää sen otat. Näin alkoholin määrä laskee hiljalleen veressä mutta et joudu vielä kohtaamaan psykologista riippuvuuttasi. Jo se, että pystyisit puolittamaan alkoholin kulutuksesi olisi iso juttu. Kiire ei ole. Voit jäädä jollekin tasolle pidemmäksi aikaa jos tuntuu että ei pysty. Sitten jatkaa myöhemmin. Kun annos alkaa olla 2-3 päivässä voit pikkuhiljaa alkaa pohtia psyykkisiä syitä juomiseesi. Juomista voit jatkaa, mutta alkoholia niissä ei lopulta saisi olla. Jospa koitat tätä jos se kuulostaa sinusta toteuttamiskelpoiselle?

Rukoilen puolestasi. <3

Täällä on toinen juommo. Mennääks naimisii? Vai naidaanko ensin ja katotaan sitten?

Oletko kokeillut Päihdelinkin foorumia? Sieltä löydät paljon kanssasi samassa tilanteessa olevia tai olleita ihmisiä ja varmasti sekä vinkkejä että tsemppausta ja lohdun sanoja. Olet jo pitkällä, kun tiedostat itse tilanteesi ja se on juuri se lähtöruutu, mistä lähteä liikkeelle. Lopettaminen onnistuu vain oman itsen vuoksi, ei muiden mieliksi. Paljon jaksamista ja rohkeutta sinulle!

Sinun pitää tunnistaa että tuo on opittu ja sinulle jämähtänyt tapa. Sinun pitää hyväksyä että ensimmäiset kuukaudet ilman alkoholia tuntuvat pahalta, mutta sitten pikkuhiljaa alkaa helpottaa ja et kaipaa enää huonoa oloa, jonka alkoholi aiheuttaa. Kärsivällisyyttä tarvitset nyt enemmän kun mitään. Itsellä on hieman samanlainen tilanne päällä, alkoholinkäyttöni on ollut holtitonta ja juon nimenomaan paineeseen ja toisaalta myös mainitsemaasi tyhjyyteen. Nyt olen päättänyt pysyä erossa alkoholista ainakin yli kesän ja katsoa miltä se elämä alkaa maistua. Aion syödä hyviä ruokia ja joo, herkkuja ja juoda kokista jos jotain tekee mieli. Olen 32v viinisieppo, enkä jaksa enää alkoholin tai krapulan turruttamia aivoja.

Onneksi ei ole lapsia..huoh

Älä osta alkoholia. Täytä lasi ensin vedellä ja vain tilkka alkoholia, jos juot. Kun pullo kotona loppuu, älä lähde juopuneena ostamaan uutta. Piilota avaimet ja lompakko jotenkin. Jos kuitenkin päädyt juomaan, tajua, että sinun on pakko lopettaa kokonaan.

Juo mehua tai vettä, kun tekee mieli juoda jotain. Keksi muuta tekemistä.

10/ ensimmäiset kuukaudet..

Olisiko niin, että päivät. Päivä kerrallaan. Joka aamu päätös.

Vierailija kirjoitti:

10/ ensimmäiset kuukaudet..

Olisiko niin, että päivät. Päivä kerrallaan. Joka aamu päätös.

Siitä on hyvä aloittaa, mutta aina kannattaa olla joku tavoite missä päättää pysyä. Jokainen päivä ilman on totta kai plussaa! Mielen tasoittuminen ja toleranssin lasku vaan vaatii aina vähän pidempiä aikoja, että pääset itse konkreettisesti kokemaan hyödyt ja tajuamaan, miten paljon parempi on olla selvinpäin.

Kiitos kommenteista. Tyhjyyden tunne tai jokin elämän merkityksettömyys saa minut yrittämään täyttämään alkoholilla ajatukseni, en löydä omaa alaani työelämässä, menneisyyteni on vain pari lyhyttä työsuhdetta. Jaksamisessa on ongelmia kun olen pettynyt itseeni. Olen käynyt keskustelemassa ammattilaisten kanssa, mutta lohtu on jäänyt pinnalliseksi. Menneisyydessä on paljon ikäviä tapahtumia.

Tiedän että olen selvänä ihan fiksu, mutta kun täytän tyhjyyttä juomalla, kaikki järki vain katoaa, juon kuin sieni, kunnes sammun. Pelkään myös loukkaavani itseni lopullisesti humalassa kaatuillessani, mutta en saa itseäni niskasta kiinni.

On viikkoja kun en juo mitäään alkoholipitoista, silloin tunnen hetken iloa, sitten viinapiru vie mukanaan ja en välitä mistään. En ymmärrä edes itseäni, miksi en osaa lopettaa kun muut lopettavat, jatkan juomista yksin aamuyöhön asti.

Olet oikeassa että alkoholinkäyttö olisi lopetettava, tai se lopettaa minut, kun vain saisin itsestäni tahdonvoimaa tähän muutokseen, olen surullinen ja pettynyt itseeni. Usein kovassa krapulassa vannon etten juo enää, kunnes taas repsahdan. Jonka jälkeen häpeän ja kierre on valmis.

Yleensä tyhjyyden ja pettymyksen tunteet itseäni kohtaan laukaisevat juomiseni, yritän saada viinalla hetken helpotusta ja iloa elämääni, mutta jokainen kerta se vie vain huonompaan suuntaan.

On ollut vaikeaa myöntää ongelmani, mutta nyt olen jo terveyssyistä sen myöntänyt, kehoni ei kestä enää tätä jatkumoa.

Onko palstalla ketään joka on onnistunut itse lopettamaan ja mitä siitä on seurannut, mitä muutoksia lopettaminen on tuonut elämään?

Haluan eroon viinasta, mutta olen voimaton vaikka taistelen kunnes taas repsahdan.

Ap.

Rukoilen puolestasi. Hyvä että voit paremmin selvinpäin. Kuulostaa hirveältä tuo kaikki, mitä alkoholinkäytöstä on sinulle seurannut. Älä enää tee sitä itsellesi.

Sinun pitäisi löytää joku asia mistä nautit elämässäsi ja jolla voisit ”korvata” juomisen tarpeen, kunnes saat itsesi irti alkoholista. Mitä teet niinä viikkoina, kun et juo?

Kiitos rukouksista ja kommenteista, arvostan.

Selvinä viikkoina käyn kävelyllä, uimassa ja leikitän naapurin koiraa. Tunnen voivani hetken hyvin, sitten joku tyhjyyden ja itseeni pettymisen tunne vie voiton ja tartun pulloon. Olen tehnyt paljon tyhmää humalassa, rikkonut ihmissuhteita, eikä ystäviä enää juuri ole. Yksinäisyys vaivaa myös, näitä ongelmia turrutan juomisella.

Jokaisessa krapulassa kun rytmihäiriöt tulevat, en kykene liikkumaan vaan makaan aspiriiniä syöden paikallani iltaan, vannon lopettavani. Mutta kun menee pari viikkoa, taas repsahdan. Olen myös oksentanut nykyisin yöhön asti ja kipu on sietämätön. En ymmärrä miksi edes elän näin. Kun lohdun sanat saisin, jotka auttaisivat yli.

Täällä kohtalotoveri. Tosin olen vähentänyt. Ja nyt pari viikkoa ilman. Ootko ajatellut hakea apua? Tiedän, kynnys siihen varmasti korkea. Mutta luulen että kun ottaa ensimmäisen askeleen sitten helpompaa. Tsemppiä, yritä edes vähentää säkin.

Kiitos kohtalotoverini, yritän vähentää, jopa tuntemattomien tuki, lohdulliset sanat auttavat yrittämään. Olet onnistunut hyvin kaksi viikoa, voimia sinullekin toivon paljon.