Lue keskustelun säännöt.
Alkoholisti nainen
Juoppo nainen
30.03.2021 |
Olen jo 46-vuotias nainen. Onko neuvoja kuinka saada ote elämästä? En juo päivittäin, mutta kun juon, juon niin paljon että muisti menee, loukkaan itseni humalassa, kadotan tavaroita, riitelen ystävien tai tuntemattomien kanssa, häpeän, kadun, mutta en osaa muuttaa juomistani. Tiedän olevani surkea luuseri kun en saa itseäni niskasta kiinni. Kulissit ovat pienessä kaupungissa liian korkeat apua hakemaan, mutta ehkä täällä järkipuhe auttaisi. En haluaisi kuolla viinaan, krapulani ovat kovat, rytmihäiriöitä, oksentelua iltaan asti, pelkotiloja, syyllisyyttä. Elämäni parhaat hetket koen selvinpäin, mutta jokin tyhjyys saa minut aina juomaan. Minulla ei ole lapsia, enkä ole suhteessa. Saanko rukousapuanne tai viisaita sanoja avukseni. Kiitos kun luit loppuun.
Kommentit (23)
Netin kauttakin voi hakea apua. Kokeile. Olet jo ottanut ensimmäisen askeleen, kun haluat apua. Etkä todellakaan ole ongelmasi kanssa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista ja kannustuksesta. Ensimmäinen päivä taas selvänä ja toivo alkottomasta elämästä mielessä, ikäväkseni olen ehtinyt jo lähemmäs viittäkymmentä, alun humalat n.13-35 menivät iloisesti, niin kun voi kuvitella vain alkkis, mutta viimeiset vuodet juon jopa yksin. Ennen uskottelin etten ole juoppo koska join aina vain seurassa, en koskaan yksin himassa, mutta nyt juon lähinnä yksin himassa ja saan pienen hetken kuvitella iloa, itsepetosta tämä on, sen ymmärrän. Etenen nyt päivä kerrallaan ja yritän muuttaa elämääni. Toisten ihmisten tuki merkitsee yksinäisyydessä paljon ja teistä, palstalaiset olen saanut sitä tukea.
Onko mistään saatavilla oikeaa tukihenkilö, jolle voi esim.soittaa ja puhua jos paha olo uhkaa ottaa pullon käteen, joskus jo muutama järkisana saa minut ajattelemaan, mutta en halua leimaantua a-klinikalla tai sairaalassa, olen siihen kielteinen, toisille sen tuomaa apua toki voi moittia.
Ymmärsin että myös yksinäisyys tuo pahaa oloa, seuraa saan kyllä humalassa, mutta selvinpäin ei ole enää ystäviä, joiden kanssa keskustella, ystävystyä tai tehdä asioita yhdessä.
Oletteko muut menettäneet ystäväpiiriä kun jättäydytte pois baari-illoista? Mitä keksitte tilalle?
Tein 26 vuotiaana päätöksen etten enää joisi, oli mennyt vuosia siihen että join tolkuttomia määriä kirkasta. Ainut hyvä asia silloin alkon käytössä oli etten tehnyt koskaan yksinään, aina jonkun ihmisen kanssa. Olin päihteetön muutaman vuoden, kokeilin muutamilla miedoilla juomilla miltä tuntuu, huomasin, aktivoi heti sen LISÄÄ osan aivoista että oli hirvittävän vaikea pysyä muutamassa, eli tajusin et olen alkoholisti. Siksi pysyttelen erossa, ja kun on ollut pitkän aikaa selvinpäin se olo vaan on niin ihanaa ettei enää halua tuhlata siihen tilaan aikaa.
Itsellä myös hyvin traagisia käänteitä ollut elämässä, eli kun aloin selviämään alkosta jouduin tekemään hyvin kivuliaan ja raskaankin taipaleen itseni kanssa joka kesti vuosia, mutta nyt menee hyvin. Älä sorru tekemään pakkosääntöjä yms. Pitää vain kyetä muuttamaan omia ajatuksia ja rutiineja niin että se päivä tulisi kun olet vapaampi päihteistä.
lähinnä olin pettynyt jos en oksentanut iltaan asti seuraavana päivänä, mikä outoa että en oksuttanut juodessa mutta krapula kesti pahimmillaa sen viikon kun odotti et pääsee taas "maistaa" että jossain vaiheessa se krapulatila oli jo niin paha uhka että helpotti päätöstä.