Inhottaako ketään muuta, puheluiden soittaminen?

Ei inhota. Ihan kiva jopa joskus turista kun muuten on liiankin kanssa yksin.

En tykkää yhtään puhua puhelimessa.

Joku vuosi katsoin, niin vuodessa olin siviilipuhelimella soittanut 11min verran.

Töissä joutuu lätisemään luurissa ihan liikaa, en vapaalla jaksa..

Jumalattoman suuri aikasyöppö, jaaritella tuntikausia ja keskeyttää tekeminen aina kun joku soittaa..

Ennen oli niin. Aivan järkyttävä kammo oli teininä ja nuorena aikuisena. Työ opetti sitten. Jatkuvaa soittelua sinne tänne. Edelleenkin karsastan puhelinta sen vuoksi, että minulla on hankala saada puhelimessa toisten puheista selvää.

Tosiaan ennen mietin päiväkausia esim mitä sanon, jos varaan kampaamoajan ym.

Täällä kohtalotoveri! Inhoan puhelinta kommunikaatiovälineenä, kuten myös ihmisiä, jotka väen vängällä haluavat hoitaa asiat puhelimitse. Pitäisi olla sellainen puhelin, josta puuttuu kokonaan se puheluominaisuus.

Puolisollani ainakin. Lykkää mahdollisimman pitkään.

En itsekään nauti virallisten puheluiden teosta mutta töissä on pakko soittaa silloin tällöin ja jonkun on pakko hoitaa ne pakolliset puhelut kotonakin, niin minulle ne sitten lankeaa.

Paljon mieluummin hoidan asiat sähköpostilla tai tekstarilla. Haluaisin luopua puhelimesta ettei tarvitsisi puhua puhelimessa vieraiden kanssa. Hi hih.

Inhotti, mutta päädyin työhön, jossa tuntemattomille soittaminen on jokapäiväistä (ei puhelintyötä), ja lopulta karaistuin. Tähän auttoi se, että tänäkin päivänä kirjoitan ylös sana sanalta mitä aion sanoa. Ymmärsin jossain välissä, että kammoon vaikutti se, etten puhelimessa pysty näkemään toisen kasvoja ja tulkitsemaan ilmeitä. 

Moni kokenut työkaveri kertoo, että heitä samalla tavalla inhottaa puhelimella soittaminen edelleen. 

Ei. Asiat on helpointa ja nopeinta hoitaa puhumalla.

Näpytykseen ja @postien edestakaiseen liikenteeseen menee moninkertaisesti aikaa.

Jos ihmisten kanssa puhuminen jännittää ja ahdistaa, on hyvä puhua asiasta esim. lääkärille. Normaalia tuo ei ole.

Vihaan puhelimessa puhumista, varsinkin töissä kun asiakkaat soittaa.

Joudun puhumaan töissä puhelimessa ventovieraiden kanssa ja inhoan sitä. Valtaosan asioista voisi hoitaa ihan helposti sähköpostilla ja niistä jäisi samalla jälki. Ja omassa työssäni ihmiset yleensä vielä haluavat samat tiedot sähköpostilla perään.

Perheen ja sukulaisten kanssa voi soitella, jos on jotain asiaa. Mutta eipä puhelin juuri vapaa-ajalla muuten soi.

Täällä yks.

Pidän aina puhelimeni äänettömällä, sillä haluan itse päättää ajankäytöstäni. Ystäväni tietävät, että mun kanssani kommunikoidaan kirjoittamalla tai tapaamalla. Muutamia on vielä jäljellä 😉

Toimintani perustuu kokemuksiini ihmisistä, jotka katsovat asiakseen roikottaa mua toista tuntia puhelimessa omia asioitaan tilittäen. Kyse ei ole ajatusten vaihdosta, vaan itsekeskeisestä vuodattamisesta. Ei kiitos.

Asiointi puhelimessa voi olla kamalaa, jos toisessa päässä on mikrofonin volyymi liian pienellä, ei tahdo kuulla vaikka omat kaiuttimet puhelimessa maksimissa. Ja ei, en ole kuulovammainen, tätä ihan oikeasti tapahtuu joidenkin julkisten tahojen (Kela, terveydenhuolto, kerran työkkärikin) kanssa aina silloin tällöin.

Minulla on myös se ongelma ettei kuulemastani jää paljonkaan muistikuvia, joka tekee asioiden hoitamisesta hankalaa. Olen visuaalinen ihminen, muistan kirjoitetut viestit paljon paremmin.

Vanhahkon äitini kanssa tulee turistua, joskus tuntikausiakin, mutta hän toistaa asioita kun ei muista että on niistä jo puhuttu, niin sillä toistolla ne sitten jää minunkin muistiini.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kohtalotoveri! Inhoan puhelinta kommunikaatiovälineenä, kuten myös ihmisiä, jotka väen vängällä haluavat hoitaa asiat puhelimitse. Pitäisi olla sellainen puhelin, josta puuttuu kokonaan se puheluominaisuus.

Tablettilaite. Siihen ei voi soittaa. Viranomaiset voi kyllä tekstata. Sain samat koronavaroitukset viime vuonna kännykkään ja tablettiin. Ja nimenomaan tekstarina, ei emailina. En edes tiennyt että se oli mahdollista, näkyi järjestelmäviestinä.