Mikä meni vikaan ekassa synnytyksessä vai menikö mikään?

Toisen osasi kroppasi hoitaa jo paremmin.



Ei - kyse ei ollut tuosta epiduraalista tai oksitoniinista... Kroppasi tiesi vaan toisella kerralla paremmin mitä pitää tehdä. Ensimmäisellä kerralla et vaan osannut vielä tehdä mitään.

ei vielä osannut edes pelätä sitä kipua.

Eli ekassa sain epiduraalin ja ponnistus kesti aika kauan vaikka oksitosiinia annettiinkin. Toisessa otin vain ilokaasua, mutta supistukset heikkenivät jälleen, ja sain oksitosiinia. Supistukset olivat valtavat, tuntui että halkean kahtia, mutta ponnistus kesti 11 min.



Ei kai ekassa mitään mennyt vikaan, minä en koe ainakaan niin omalla kohdallani, koska synnytykset muuten olivat todella samanlaiset ponnistusvaiheen alkuun saakka. Yhtä paljon sattui ja yhtä kauan kesti eka tuntemuksista ponnistukseen asti, ainoa ero oli ponnistuksen pituudessa. Lieneekö epiduraalilla siihen vaikutusta, en tiedä.



Toinen synnytys on yleensä (luulisin) helpompi, koska itsekin osaa suhtautua siihen eri tavalla.

Ei ekassa, tokassa eikä kolmannessakaan. No tokassa meinasi tulla kiire, kun ehdimme sairaalaan 20 min ennen kuin vauva oli maailmassa, muttaq jälkeenpäin sekin on ollut vaan naurun aihe.

Oma ensimmäinen synnytys oli aivan ihanteellinen, epiduraali annettiin ajoissa, ehdin rentoutua ja sitten vauva tupsahtikin todella nopeasti maailmaan. Olo toki oli väsynyt, mutta muuten aivan loistava, osastolla oltiinkin vain yksi yö, kun kaikki oli hyvin.



Tokassa synnytyksessä tuntui kaikki mättävän, kun ei ollut epiduraalia ajoissa. Eikä edes ilokaasua synntyssalissa... Kohdunkaulan puudutus meni jalkaan, tippa laitettiin väärin ja käteen tuli sellainen ihme pullistuma, josta sitten veri roiskui ja lopulta laitettiin epiduraali juuri ennen ponnistusta!!! Vei ponnistuksesta voimat ja kätilö painoi vatsan päältä, jotta vaavi saatiin ulos, ponnistus sinänsä ihan nopea (7min) mutta kyllä se oli aika kamalaa, kokonaiskesto synnytykselle 2 h 5 min.



Näin meillä, vaikka olisi luullut, että toinen synnytys olisi helpompi, mutta kaipa tuosta ekasta jäi sitten liian ruusuinen kuva, mutta sellaisen ottaisin nyt kolmannenkin kohdalla, kiitos;)

Mutta

-vauvalla oli hapenpuutetta

-ponnistusvaihe kesti tunnin, ei mitään kivunlivitystä (tämä ei ollut omasta tahdosta vaan siitä kun synnytys oli muka niin pitkällä- 4.30 olin sairaalassa ja 11.00 vauva syntyi joten kauheat tuskat oli liian kauan).



Lapsella on diagnoosina ataksia ja sai fysioterapiaa 6 vuotta ja toimintaterapiaa 3 vuotta. On nyt 9 vuotta ja ataksia lopun elämää. Lääkärit ovat veikanneet että hapenpuute synnytyksessä jne ovat saattaneet aiheuttaa tämän mutta koska aivojen magneettia ei otettu heti synnytyksen jälkeen, ei asiasta voi olla varma.

Ekassa synnytyksessä vauva oli iso (4,5kg), jäi jumiin, paikat ei auennu ja revittiin väkisin imukupilla. Epiduraalia en saanut, koska kohdunsuu oli jo 7cm auki kun saavuttiin sairaalaan, kuitenkin tuosta meni vielä 8 tuntia vauvan syntymään... Lääkäri kävi pyytämässä jälkikäteen anteeksi että olisi pitänyt kyllä leikata... Ennen tokaa synnytystä kävin pelkopolilla monta kertaa, saivat taivuteltua synnyttämään alakautta. Synnytys meni hyvin, kesti pari tuntia kaikkineen. Mutta synnytyksen jälkeen synfuskipu esti kaikenlaisen liikkumisen (siis edes kääntymisen sängyssä) kuukaudeksi. Kolmas synnytys meni loistavasti! Kesti 8 tuntia, mutta kivut siedettäviä epiduraalin saamiseen asti, sen jälkeen en tuntenut mitään kipuja :-) Vauvojen koot pienentyneet, 1. siis 4,5kg, toinen 4050g, kolmas 3740g, ehkä tuo vaikutti helpontuneisiin synnytyksiin.

käynnistys, epiduraalin väärin laittaminen, ei huomattu että vauvva avotarjonnassa, epäonnistunut imukuppiyritys, päätyi sektioon 20 h jälkeen.

Onneksi tyttö selvisi ja on täysin terve, nyt toinen raskaus meneillä rv 30, pelkopolilla käyn...

kummassakaan vaikka toka jouduttiin käynnistämään. Helppoa kuin heinänteko

Ekassa synnytyksessä ponnistusvaihe kesti melkein tunnin ja jouduttiin kätilön mielestä tekemään episiotomiakin (= tehtiin). Olin jälkikäteen hyvin vihainen tämän synnytykseni hoidosta.



- minua käskettiin ponnistamaan ilman ponnistamisen tarvetta

- vauva ei ollut kunnolla edes laskeutunut ennenkuin aloin ponnistamaan (muistan kätilöiden puheen ettei ole alhaalla, mutta aloitetaan silti!)



Seuraavissa synnytyksissä ei ollut ongelmaa, kun kieltäydyin ponnistamasta käskystä!

Sanoin, että jos vauvalla on asiat kunnossa, niin haluan odottaa ponnistamisen tarvetta. Toisessa synnytyksessä tarve tuli kolme tuntia epiduraalin antamisesta ja toisessa heti puudutuksen jälkeen (noin puolessa tunnissa). Ja osasin ponnistaa riippumatta puudutuksen vaikutuksesta! Eikä välilihaan enää koskettu enkä revennytkään. Enkä todellakaan edes ponnistanut lujaa, vaan ihan keveästi, toisinkuin käskystä yritin lujaakin ekassa synnytyksessä! Toinen ja kolmas syntyivät nopeasti 5 ja 7 min ponnistuksilla. Olen sitä mieltä, että jos ponnistaa lujaa, niin se ei välttämättä edistä synnytystä.