Lue keskustelun säännöt.
Oletko hylännyt rakastamasi ihmisen hänen elämäntilanteensa takia?
29.03.2021 |
Monesti täällä kysellään kelpaisiko joku ihminen kumppaniksi vaikka hän olisi työtön, yksinhuoltaja, päihdeongelmainen, vastakkaista poliittista mieltä tms. ei toivotuin ominaisuuksin tai ei toivotussa elämäntilanteessa oleva ihminen.
Minua kiinnostaa, että onko joku rakastunut tai ihastunut ihmiseen joka ei ole niitä omia ihanteita täyttänyt, ja sen jälkeen kuitenkin lopettanut suhteen tämän kanssa/ei ole edes mennyt suhteeseen/ryhtynyt ottamaan kontaktia häneen koska kyseessä ei ole ollut se oma ihannetyyppi tai omassa ihanne-elämäntilanteessa oleva ihminen?
Vastaavasti olisi myös kiva kuulla tarinoita, joissa ei ole voinut olla erossa ihmisestä jonka asiat eivät ole olleet toivotulla tavalla ja suhde on kuitenkin alkanut tai jatkunutkin.
Kommentit (14)
"Se oma ihannetyyppi"? Voi voi. Sinä et tiedä mitä aito rakkaus on.
Älytön aloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Juoppo siis kyseessä. Rakkautta toki on mutta en halua elää sellaista elämäntyyliä. Ihana ihminen, mutta se viina. En vaan jaksa enkä kykene. Itse en juo ollenkaan.
Oli parantumattomasti mt-ongelmainen. Liian pahasti (psykoosisairaus-diagnoosi). Jos se olisi pitänyt kämppänsä kunnossa ja harrastanut jotain järkevää ja yhdessä olisi voinut tehdä jotain muutakin kuin viettää saunailtoja, niin olisin voinut harkita jotain fwb-kuviota, ehkä. Mutta eihän tuollaisen kanssa mitään lasten tekoa voi koskaan harkitakaan, joten kaikki vähänkään oikeammat seurustelut on kyllä poissuljettu.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisessa tilanteessa ei ole kyse rakkaudesta.
Ei minunkaan mielestäni, mutta on paljon ihmisiä jotka etsivät parisuhdetta listan kanssa ja skippaavat esim. yksinhuoltajat kokonaan.
Haluan kuulla, miten se on mennyt käytännössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisessa tilanteessa ei ole kyse rakkaudesta.
Ei minunkaan mielestäni, mutta on paljon ihmisiä jotka etsivät parisuhdetta listan kanssa ja skippaavat esim. yksinhuoltajat kokonaan.
Haluan kuulla, miten se on mennyt käytännössä.
Tämä ei nykyään vähän ongelmakin kun tutustutaan netissä. Ennen kun nähtiin ihmisiä kasvokkain,niin kiinnostus syntyi ensin ja sitten ihastuksen vallassa päästiin yli kynnyskysymyksistä.
Itsellä on sen verran kokemusta, että minuun oli joskus rakastunut mies,joka sanoi että hän oli aina ajatellut että ei ainakaan yksinhuoltajan kanssa haluaisi olla, mutta sitten kun tapas mut niin ei se haitannutkaan ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Se oma ihannetyyppi"? Voi voi. Sinä et tiedä mitä aito rakkaus on.
Älytön aloitus.
Missä kohtaa aloitustani luki, että ajattelen noin?
En ole itse poissulkenut etukäteen mitään ihmisryhmää enkä etsinyt suhdetta listan kanssa. En ole sinkku.
Kiinnostaa kuulla esim. tarinoita joissa rakkaus on voittanut ennakkoluulot ja toisaalta niitä, jossa joku on tuntenut vaikka ihastusta tai jopa rakastanut, mutta kyennyt kuitenkin luopumaan seurustelusta/seurusteluaikeista jonkin ylitsepääsemättömän takia. Se ylitsepääsemätön voi olla vaikka toisen vaikea päihdeongelma, rikollinen elämä tai väkivaltaisuus.
Täällä oli vast'ikään aloitus jossa miehiltä kyseltiin miksi yksinhuoltaja ei kelpaa. En usko, että se menee noin, mutta kiinnostaa jos jollain kuitenkin on sellainen tarina että on ihastunut yksinhuoltajaan ja särkenyt sydämensä kun ei ole kuitenkaan uskaltanut tai kyennyt lähteä siihen.
Kyllä. Miehen firmalla alkoi mennä huonosti ja joutui Audin vaihtamaan Nissaniin. Vaihdoin rikkaampaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monta kertaa olen miettinyt että onko suhde jatkamisen arvoinen kun mies ei yrityksistä huolimatta pääse päihdeongelmastaan eroon. Edelleen tässä kuitenkin olen koska yritystä on. Jos lakkaa yrittämästä niin lähden minäkin. En käytä ainoaa elämääni tilanteessa joka romahduttaa minunkin mielenterveyteni jatkuessaan.
Läheltä liippaa, joten vastasin 'kyllä'. Olin kymmenen vuotta sitten tolkuttoman, pohjattoman ihastunut, ehkä rakastumassakin erääseen mieheen, mutta oma avioerotilanteeni oli niin kesken etten halunnut häntä sotkea tilanteeseen mukaan. Siksi asiat eivät silloin edenneet. Sitten kun eroni oli selvä, hänellä oli jo joku toinen. Petyin, surin, käsittelin tilanteen ja jatkoin omaa elämääni.
..kunnes uskalsin viimein ottaa yhteyttä oman elämäntilanteeni salliessa häneen nyt vuosia myöhemmin. Seuraus on, että seurustelemme. Ja mietin edelleenkin, kuinka onnekas olen kun saan olla hänen lähellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi miten hyvin kävi lopulta, kaikkea hyvää teille! :)
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisessa tilanteessa ei ole kyse rakkaudesta.
Tyhmä kommentti. Rakkaudesta itseä vai sitä toista kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran. Tapasin miehen, jonka kanssa olin hyvin samanlaisessa elämäntilanteessa, meillä oli samanlainen parisuhdehistoria (olimme molemmat kokemattomia), hyvin klikkaava huumorintaju ja jopa yhteisiä harrastuksia. Ihastuin häneen ja hän minuun.
Mutta.
Aloimme (silloisen tilanteen puitteissa) tutustumaan ihan kaveripohjalta, ja sen kaveruuden myötä opin miehestä asioita, jotka päätyivät olemaan minulle deal-breaker.
Miehellä oli *paha* pornoaddiktio, ja kaikki vapaa-aika mikä ei kulunut harrastuksiin, meni pornon parissa. Oikeastaan aikuisviihde *oli* se hänen ykkösharrastuksensa – siihen hän käytti myös suurimman osan rahoistaan.
Mies tykkäsi myös esitellä itseään internetissä. Omien sanojensa mukaan se jollain tasolla söi häntä sisältä, että hän oli täyskokematon neitsyt ”vaikka hänellä oli iso”. Sitä varustustaan hän sitten esitteli vähän jokaiselle varomattomalle vastaantulijalle netissä.
Lisäksi: mies oli omien sanojensa mukaan hetero, mutta alkoi lopulta esitellä meisseliään homomiehille, ”kun naisilta ei koskaan saanut positiivista kommenttia”. :D
Olemme edelleen jonkinlaisissa puheväleissä – mies on tätänykyä 30+ neitsyt – mutta suhdetta meidän välillemme ei kehkeytynyt ehkä ihan ymmärrettävistäkin syistä. :D
En lähtenyt lähempään suhteeseen miehen alkoholismin vuoksi. Mies tätä itkee välillä vieläkin 15 vuoden jälkeen ja yhä menee alkoa.
Itse olen naimisissa onnellisesti. Koen silti että tuo nuoruuden rakkaus on tietynlainen platoninen aina taustalla, ihana mies muttei aviomateriaalia.
Tuollaisessa tilanteessa ei ole kyse rakkaudesta.