Onko aika illuusio?
Eli kuljemmeko Kronoksen aikatodellisuudessa todella, vai voimmekohan matkustaa siinä vielä joskus, jossain muodossa.
Ajatuksia?
Kommentit (13)
Eli voin jättää kellot siirtämättä, koska sehän on vain illuusio, että kello on neljä eikä kolme?
Vierailija kirjoitti:
Aika on vain ajatus.
Kuitenkin solut vanhenevat ja kuolevat.
Jos avaruudessa ei olisi yhtään massallista hiukkasta, aika menettäisi merkityksensä. Ajan mittaaminen vaatii aina massallisia hiukkasia jo perimmillään se on yhteenlaskua. Kaikki perimmäiset ajan mittaukset perustuvat värähdysten laskemiseen.
Lapsena aika tuntui pitkältä. Kesät kestivät pienen ikuisuuden, aika oli jos ei nyt pysähtynyttä, niin olennsisesti hidastunutta. Kolmenkymppisten jälkeen kesät ovat menneet silmänräpäyksessä ja tahti vain kiihtyy. Mistähän tämä johtuu, näin erilainen käsitys ajasta eri ikäisenä.
Kysykää anolta. Siinä on niin viisas mies että tietää lonkalta myös salaliittoteoriat ja paljonko menee lankaa yksiin villasukkien.
Jos aika olisi illuusio niin piruako me vekslataan sen mikrosirun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kysykää anolta. Siinä on niin viisas mies että tietää lonkalta myös salaliittoteoriat ja paljonko menee lankaa yksiin villasukkien.
Anomta? Siis anopilta? Minun anoppi tosiaan osaa arvioida lähes metrilleen, kuinka paljon lankaa kuluu sukkiin. Kait sekin on taito sinänsä.
Elämässä aika on merkityksellistä, kuoleman jälkeen aika lakkaa olemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysykää anolta. Siinä on niin viisas mies että tietää lonkalta myös salaliittoteoriat ja paljonko menee lankaa yksiin villasukkien.
Anomta? Siis anopilta? Minun anoppi tosiaan osaa arvioida lähes metrilleen, kuinka paljon lankaa kuluu sukkiin. Kait sekin on taito sinänsä.
Anoppi on tosiaan melko miehinen ”nainen” haitulaviiksineen. Mutta totta on että anoppi on aina oikeassa. Se on jokaisen vävy- tai miniäkokelaan oppitunti nro 1.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena aika tuntui pitkältä. Kesät kestivät pienen ikuisuuden, aika oli jos ei nyt pysähtynyttä, niin olennsisesti hidastunutta. Kolmenkymppisten jälkeen kesät ovat menneet silmänräpäyksessä ja tahti vain kiihtyy. Mistähän tämä johtuu, näin erilainen käsitys ajasta eri ikäisenä.
Ajan "nopeutumiseen" vanhetessa olen kuullut eri teorioita. Lempiteoriani on se, että aika tuntuu hitaammalta, jos on paljon uusia erilaisia kokemuksia. Lapsenahan kokee jatkuvasti uutta, kun taas aikuisena päivät alkavat toistamaan itseään. Tai ainakin minulla. Ehkä elämää voisi vielä jotenkin "hidastaa", jos vain saa siihen uutta sisältöä? Mutta se voi olla hankalaa, jos on luonteeltaan enemmän tällainen paikallaan pysyvä, jolle tuntuu vaikealta muuttaa elämäänsä.
Lääkkeet.