Lue keskustelun säännöt.
"Ystävät" tuhosivat luottamuksen ihmisiin
26.03.2021 |
Vielä joitain vuosia sitten kuvittelin, että minulla on muutama läheinen ystävä. Sellainen ihminen siis jonka kanssa jakaa ilot ja surut. Oli kiva nähdä heitä ja käydä viihteellä, kahvilla tai kirjastossa. Kuvittelin tosiaan homman olevan molemminpuoleista vaikka viitteitä oli muusta (pyysin kaikki juhliini ja kerran ei kukaan tullut). Jossain syvällä sisimmässäni jo silloin tajusin, että yhtään ystävää ei minulla heissä ole, mutta en halunnut uskoa kun se tuntui niin pahalta...
Meni vuosia ja kuulin asioita takaapäin. Joskus nämä olivat haukkuneet minua mm. siitä miten juoppo tai hullu olen. Ajattelin sen olevan jotain vitsailua, koska päin naamaa he olivat mukavia.
Sitten yhtäkkiä yksi lakkasi kokonaan pitämästä yhteyttä. Oli palannut eksänsä kanssa yhteen. Toinen otti vain harvakseltaan yhteyttä kun olin sinkku ja kun parisuhteen löysin niin seurani yhtäkkiä kelpasikin. Yritti kammeta minua pois suhteesta. Halusi minun eroavan miesystävästäni ja puhui miten ansaitsen paremman.
Kun sitten erosin niin tuonakaan aikana en taaskaan hänestä kuullut mitään muuta kuin, että lainaamani 20 euroa pitää maksaa takaisin. Ai niin, kerran lähetti viestiä, että tarvitsee seuraa kun jotkut isot bileet peruuntuivat jonne hänen oli ollut tarkoitus mennä, yli 30v ihmisen siis! Bileissä ei mitään vikaa ole vaan siinä miten aikuinen ihminen puhuu sellaisista kuin teini. Lopulta välit häneen katkesivat hänen puoleltaan kun ei suostu olemaan ystäväni, koska elämänvalintani eivät ole hänelle mieleen.
Kolmas taas kyseli työttömän kesäni aikana koko ajan koska menen töihin. Löysin töitä hänen entisestä työpaikastaan. Ensimmäisenä aamuna viestittelin kanssaan whatsappissa ja sen sijaan, että olisi kannustanut minua hän keskittyi haukkumaan entistä työpaikkaansa. Siellä etenee vain kuulemma reittä pitkin tai p:tä nuolemalla. Haukkui työn raskauden jne. Koko ensimmäinen työpäivä oli hirveä, jäi niin paha mieli.
Myöhemmin kun muutama kuukausi oli mennyt viestittelin taas kanssaan ja sanoin, että ihan hyvin menee. Hän totesi lakonisesti: "Vielä...odotapa vain".
Sittemmin satuin paikan luottamusmiehen kanssa juttelemaan. Hän kertoi, että tämä ystäväni oli kysellyt minusta. Oli väittänyt tälle luottamusmiehelle, että olen "rapajuoppo" ja kysellyt vieläkö olen tosiaan töissä vai joko olen saanut potkut!
En oikeasti ymmärrä. En juo kuin viikonloppuisin viihteellä eikä minulla ole lapsia, en ole vastuussa muista kuin itsestäni. Mikä ihme saa kahden lapsen äidin (joista toinen on pieni vielä) sabotoimaan toisen elämää?
Miksi elämääni pitää härkkiä kuin jossain nukketaloleikissä ja ulkopuolelta tulla sanelemaan kenen kanssa minun pitäisi seurustella ja kenen ei? En oikeasti uskalla enää tutustua uusiin ihmisiin. Paljon pienempiäkin juttuja on tehty kuten arvosteltu hoikkuutta, meikin paakkuuntuneisuutta työpäivän jälkeen yms. aivan ufoja juttuja.
Paljon enemmän kuin mitään muuta olen alkanut pelkäämään tutustua uusiin mahdollisiin kavereihin ja en uskalla enää kertoa itsestäni mitään. Alan ymmärtää heitä joilta menee luottamus vastakkaiseen sukupuoleen seurustelukumppaneina kun itse en uskalla enää kuin pintapuolisesti kertoa itsestäni muille. Alan tosissani kääntyä sisäänpäin ja yksinäisyys on musertavaa:(
Kommentit (33)
Ihmiset ovat lähtökohtaisesti varsin epämiellyttäviä olentoja ja koko ihmisyys ylimainostettua.
Itsekkäitä, petollisia ja ahneita pas-ko-ja lähes kaikki, parempi olla ilman ihmiskontaktia mikä on
taas tavallaan erittäin surullista.
Tämä pallo kaipaisi suurta tulvaa, mikä huuhtoo kaiken ihmissaastan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo yksi joka sabotoi työtäni selitti myöhemmin syyksi sen, että ei uskonut minun pärjäävän työssä...hänkö sen päättää?
Oudoin tapaus oli näistä kavereista yhden ex. Oli myös niin hyvää pataa kanssani kunnes paljastui, että olin vain linkki päästä exänsä suosioon takaisin. Sitten kun tavoite oli saavutettu haukkui pystyyn yhdellä viestillä ja laitoin välit poikki. Ap
Naisten välinen ystävyys on upeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon enemmän kuin mitään muuta olen alkanut pelkäämään tutustua uusiin mahdollisiin kavereihin ja en uskalla enää kertoa itsestäni mitään. Alan ymmärtää heitä joilta menee luottamus vastakkaiseen sukupuoleen seurustelukumppaneina kun itse en uskalla enää kuin pintapuolisesti kertoa itsestäni muille. Alan tosissani kääntyä sisäänpäin ja yksinäisyys on musertavaa:(
Haet väärää ystäväporukkaa. Mulla kävi ihan samoin kuin vaihdoin alaa ja entinen "ystäväporukka" ei sitä hyväksynyt. Tämmöisetkin tunteet pitää vain käydä lävitse ja lopuksi ajatella ettei voi kehenkään ihmiseen luottaa.
Öööö.... tervetuloa aikuisuuteen? Mitään sydänystäviä ei ole olemassakaan. Ihmiset on ystävällisiä niin kauan kuin sinusta on jotain hyötyä. Ja hyödyn voi määritellä monella eri tavalla. Joillekin hyvä seura silloin tällöin on riittävä hyöty, joillekin emotionaalisen kainalosauvan löytäminen on se hyöty, joillekin korottoman pikavipin saaminen silloin tällöin on se hyöty, joillekin tiettyihin "piireihin" pääseminen on se hyöty.
Sun kannattaa miettiä minkälainen hyöty olet valmis olemaan toisille, asetat rajat sille. Ja mitä hyötyä itse haluat muista. Ainakin pikavipin otit kaveriltasi, ja taisi vissiin vähän kestää sen takaisinmaksun kanssa, kun piti muistutella.
Mutta tosiaan, sydänystäväunelmat kannattaa unohtaa, tai "läheinen ystävyys", ellei sitten halua polttaa siipiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljon enemmän kuin mitään muuta olen alkanut pelkäämään tutustua uusiin mahdollisiin kavereihin ja en uskalla enää kertoa itsestäni mitään. Alan ymmärtää heitä joilta menee luottamus vastakkaiseen sukupuoleen seurustelukumppaneina kun itse en uskalla enää kuin pintapuolisesti kertoa itsestäni muille. Alan tosissani kääntyä sisäänpäin ja yksinäisyys on musertavaa:(
Haet väärää ystäväporukkaa. Mulla kävi ihan samoin kuin vaihdoin alaa ja entinen "ystäväporukka" ei sitä hyväksynyt. Tämmöisetkin tunteet pitää vain käydä lävitse ja lopuksi ajatella ettei voi kehenkään ihmiseen luottaa.
Pari noista tuntee toisensa. Yksi myös porukkaan kuulunut jota MYÖS pidin ystävänä kohteli kuin paaaaskaaaa jo vuosia sitten. Hänet olin jo unohtanut. Pitäisi tosiaan suhtautua ihmisiin pintapuolisesti niin varmaan löytäisikin parempaa seuraa. Eikä juuri mitään saa kertoa tai se tullaan käyttämään kertojaa vastaan. Itse haen ihmissuhteista syvällisyyttä ja on harmi, että se ei sitten ole näemmä todellista vaan jotain hetkellistä hyväksikäyttöä. Ap
Itsellä on hyviä ystäviä. Olen positiivinen ihminen ja jos huomaan jotain epäillyttävää siihen loppuu se ystävyyssuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Öööö.... tervetuloa aikuisuuteen? Mitään sydänystäviä ei ole olemassakaan. Ihmiset on ystävällisiä niin kauan kuin sinusta on jotain hyötyä. Ja hyödyn voi määritellä monella eri tavalla. Joillekin hyvä seura silloin tällöin on riittävä hyöty, joillekin emotionaalisen kainalosauvan löytäminen on se hyöty, joillekin korottoman pikavipin saaminen silloin tällöin on se hyöty, joillekin tiettyihin "piireihin" pääseminen on se hyöty.
Sun kannattaa miettiä minkälainen hyöty olet valmis olemaan toisille, asetat rajat sille. Ja mitä hyötyä itse haluat muista. Ainakin pikavipin otit kaveriltasi, ja taisi vissiin vähän kestää sen takaisinmaksun kanssa, kun piti muistutella.
Mutta tosiaan, sydänystäväunelmat kannattaa unohtaa, tai "läheinen ystävyys", ellei sitten halua polttaa siipiään.
Tuolle jolta vippasin tarjosin aikanaan eronsa jälkeen majoituksen kämppiksenäni ja pois kun muutin niin lahjoitin muutaman kalliimman huonekalun joita en itse tarvinnut. Tosiaan, mitään sydänystäviä ei ole olemassakaan, liekö hyvänpäiväntuttumeininki jatkossa riittävää. Ainakaan minulla ei ole enää mitään tarjottavaa. Ap
Luotettavia ja hyviä ystäviä on harvassa kenellekään.
Mutta kyllä niitäkin on, kunhan muistaa, että mikään ei ole ikuista ja aina kannattaa katsoa eteensä. Ja tietysti täytyy sitten itsekin olla hyvä ystävä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on ollut huono tuuri. Toisaalta taas siinä mielessä hyvä, että olet päässyt epätosista ystävistä eroon.
Jaksa vielä uskoa ihmiseen, mutta luota myös intuitioosi mikäli jokin jossain uudessa tuttavuudessa herättää epäilyksiä.
Toivon sinulle hyvää elämään ja tosiystävää matkan varrelle ❤️
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on hyviä ystäviä. Olen positiivinen ihminen ja jos huomaan jotain epäillyttävää siihen loppuu se ystävyyssuhde.
Näinhän tämä on. Yhtä yksin olisin nämä vuodet muutenkin ollut. Joskus kiroan sitä kun on naiseksi pitänyt syntyä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus. Älä anna heidän muuttaa itseäsi. Sitä he haluavat. Se ei ole sinun syytäsi. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos sekä leuka pystyyn! :)
- samankaltaista kokenut
Erilaiiset asioiden merkitykset muuttuvat ikääntymisen myötä. Ykksi aikuisuuuden haaaste on esim miellyttämisen ongelmassa että jos on paljon erilaisia ihmisiä ja paljon erilaisia mielipiteiitä ja miten kukin reagoi niiihin omaan taustaansa peilaten.
Täytyy etsiä parempia ystäviä. Hyviäkin ihmisiä on.
Hyviä ja syvällisiä ystävyyssuhteita on mahdollista löytää mutta se vaatii tiettyä pintapuolisuutta ja valikoivuuttakin alussa. Sellaisen vinkin voisin antaa, että kun tapaat uuden kiinnostavan ihmisen, kiinnitä huomiota siihen miten hän puhuu muista. Puolisostaan, vanhemmistaan, lapsistaan, naapureistaan, työkavereistaan, julkkiksista, lähikaupan kassasta, ihan kenestä tahansa. Onko kova päivittelemään, juoruilemaan, spekuloimaan, paheksumaan, naureskelemaan, käyttääkö ihmisistä "hauskoja" lempinimiä, levitteleekö muiden salaisuuksia? Jos on, niin saat kuvainnollisesti ruksata tämän henkilön pois listaltasi. Hän puhuu sinusta samaan tyyliin muille ja jos on tarpeeksi törppö, niin myös kasvotusten kanssasi. Tl;dr: jos joku puhuu paljon negatiiviseen sävyyn muista ihmisistä, ei hän ole ystävämateriaalia.
Toinen vinkkini on se, että ei kannata hakea mitään porukkaa vaan ennemmin yksittäisiä ihmisiä, joiden kanssa synkkaa. Nais- ja muutkin porukat ovat usein toksisia, vähän niin kuin tavan vuoksi muotoutuneita klikkejä, joissa jäsenillä ei ole oikein mitään yhteistä keskenään mutta ilmankaan ei osata olla. Joskus ryhmähenkeä ruvetaan sitten nostattamaan jonkun tietyn jäsenen syntipukiksi ja silmätikuksi ottamisella, kun mitään muutakaan ei keksitä. Sinun tapauksessasi lienee käynyt juuri näin. Toivon sinulle parempaa onnea ystävien suhteen jatkossa!
Ihmiset ovat katalia. Oma äitinikin on valehteleva manipuloija. Pitää silti yrittää olla kyynistymättä ja valita läheiset tarkasti.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on ollut huono tuuri. Toisaalta taas siinä mielessä hyvä, että olet päässyt epätosista ystävistä eroon.
Jaksa vielä uskoa ihmiseen, mutta luota myös intuitioosi mikäli jokin jossain uudessa tuttavuudessa herättää epäilyksiä.
Toivon sinulle hyvää elämään ja tosiystävää matkan varrelle ❤️
Kiitos! Ehkä on parempi ajatella, että mieluummin heivaa huonot ihmiset pois kun sietää mitään epämääräistä tai sitten pitää lähinnä hyvänpäiväntuttuina tällaisia jos siis siihen pystyy. Ap
Piti joku aika esim. käydä yhdellä tutulla kahvilla, mutta en päässyt sinne, koska pelotti! Kahvilla käynti siis...ap