Odotin lapsikuumetta herääväksi, mutta en tällä tavalla
Olen naimisissa ja elänyt siinä ajatuksessa, että tämän kumppanin kanssa mennään hautaan asti. Ja että lapsia hankitaan sitten myöhemmin, kyllä se lapsikuume sieltä herää ja nämä epävarmuusajatukset väistyvät kun ikää vähän karttuu.
No heräsi, mutta "väärällä tavalla". Kohtasin toisen miehen, josta tulee täydelliset isävibat. Koen tästä todella ristiriitaisia fiiliksiä - että äidinvaistoni ei hyväksy nykyistä rakastamaani miestä isäksi, mutta joku toinen voi pöllähtää elämääni näin ja herättää minussa tunteen siitä, että hän olisi hyvä isä lapsilleni. Ja kuinka paljon näitä tunteita voi kuunnella ja uskaltaa seurata? Nyt kun haluaisinkin sen lapsen, mutta en nykyisen mieheni kanssa, niin mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä...
Ihan kamalaa. Oli pakko avautua jonnekin, kun ei tätä nyt puolisolleen tai oikeastaan kenellekään tutulle voi sanoa ääneen.