Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teini vie multa järjen...
24.03.2021 |
Ollaan molemmat masentuneita. Nyt etäkoulun aikaan ollaan yhdessä koko ajan. Teini passuuttaa ja hyppyyttää, mitään en saa tehtyä ilman pelkoa keskeytyksestä. Jos en heti hyppää teinin tahdon mukaan, niin tematiikka on tapan itseni, kukaan ei rakasta mua, haluan kuolla. No, kukapa sellaista haluaa kuulla lapseltaan. Nuorella on myös syömishäiriöoireilua + nirsoilua ja tuttu lause on: " En syö sitten ikinä enää" . Alan olemaan lataamokunnossa, ahdistaa. Mulla on lääkitys, mutta teini on jonossa nuorisopsykalle jonka avusta on kieltäytynyt vuosia, nyt sitten suostui vihdoin, mutta pelkään, että tilanne eskaloituu ennen sitä. Teinillä on tukihenkilö ja tukiperhe (sama), mutta ei pidä tukihenkilöstä ja tapaamiset ja yökyläilyt ovat yhtä tyhjän kanssa, koska teini protestoi niitä vastaan koko ajan, saan sitten valitusta kuunnella viikkokausia.
Tänään erehdyin pyytämään apua siivouksessa ja siitä tuli riita. Teini totesi, ettei jaksa ja olin, että ok. Sitten Tteini alkoi valittaa, että syytän häntä masennuksestani ja syyllistää häntä hänen masennuksestaan. No, en pyydä ikinä enää apua häneltä. Tilanteemme on umpisolmussa. En halua osastolle, koska olen totaali- yh ja lapset joutuisivat huostaan. Ovat olleet pari kuukautta kolme vuotta sitten pari kuukautta ja lapsella on traumoja siitä.
Oli pakko avautua johonkin, ahdistaa niin paljon.
Kommentit (26)
Teini haluaa yleensä rauhoittelua jos on hätä /paniikki ja ole positiivinen, rauhallinen. Älä pyydä siivousta. Älä passaa ja hypi, laita kaappiin ruokaa ja anna rahaa jos tarvii mennä kauppaan. Jos joku laite hajoaa, voi uusia. Ota omaa aikaa ja rauhaa. Hänen EI OLE pakko tavata tukihenkilöä josta ei pidä tai tukiperhettä saati olla yötä siellä, vain se mistä hän itse pitää – kerro se hänelle ja pidä se. Se pakottaminen aiheuttaa oireilua ja ahdistusta nyt kun pakotat häntä väkisin, hän haluaa hallita itse elämäänsä, ei ole enää lapsi. Vain kivaa ihmistä tapaa, jos itse haluaa. Jos sanoo kukaan ei välitä, kuuntele mikä on asiana, älä pakota mihinkään - hän kokee pakon mielivaltaisuutena ja luottamus menee lopullisesti. On myös yksityinen terapeutti jos on syömishäiriötä tms. Parin vuoden päästä tilanne on parempi jo. Asuu kohta muualla omassa asunnossa (opiskelu tai muuten), ette ole samankaton alla. Verensokerin heittely alas saa hänet myös ahdistumaan ja masentumaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksityiseen terapeuttiin mulla ei ole varaa. Tukihenkilötoiminnan lopettaisin heti jos se olisi mun vallassa, mutta sosiaalipuoli sitä edellyttää. Koska mulla on mt- ongelmia, niin koen, että mun arvostelukykyyn ei luoteta. Toisaalta lapsi ei tee koulun lisäksi mitään muuta kuin pelaa tai lojuu sängyssään, että kerran viikossa tapahtuva ulos kotoa lähteminen ei lienee liikaa tai kohta mulla on käsillä tässä myös teini, jolla on sosiaalisten tilanteiden pelko. Vaikka teinillä on oma tahto, niin joskus on välttämätöntä kävellä sen yli, koska hän on myös masentunut, eikä ymmärrä omaa parastaan. Ongelmat ovat syvällä ja lähteneet syntymään jo vuosia sitten, kuten nuo syömispulmat. Teini ei löydä lähikaupasta mitään syötäväksi kelpaavaa einestä, vaan syö vain mun tekemiä ruokia, eikä sitä paitsi jaksa käydä kaupassa.
- rutiinit, molemmille, kirjoita ylös runko päivälle
- lähdette säässä kuin säässä koulupäivän jälkeen kävelylle, edes 20 minuuttia
- teinien pelaaminen on myös yhteydenpitoa kavereihin, rajoita, mutta kohtuullisesti
- keksit jonkin yhteisen tekemisen, mitä teette edes hetken päivittäin: lukeminen, netflix, palapeli, venyttely, pelaatte yhdessä, jumppa
Onko hän jo vanhakin teini? Eikö pikkuhiljaa olisi muutenkin aika purkaa tukisuhde?
Eihän niitä suhteita yleensä millekään 15-vuotiaille aloiteta, ja pidempään käyneiltä yleensä puretaan suhteet, kun lasta itseään lakkaa kiinnostamasta.
T. Tukiperheen äiti (jonka tukilapsi ei ole teini)
Vierailija kirjoitti:
Onko hän jo vanhakin teini? Eikö pikkuhiljaa olisi muutenkin aika purkaa tukisuhde?
Eihän niitä suhteita yleensä millekään 15-vuotiaille aloiteta, ja pidempään käyneiltä yleensä puretaan suhteet, kun lasta itseään lakkaa kiinnostamasta.
T. Tukiperheen äiti (jonka tukilapsi ei ole teini)
Täyttää 15 vuotta, mutta kuten sanottua tämä ei ole mun vallassani. Yöksi teiniä en ole enää pakottanut, mutta koko tukisuhteen purkaminen ei käy sossulle, halusi teini sitä tai ei. Ja ne muutamat tunnit viikossa, kun saan olla itsekseni tulevat todella tarpeeseen, koska teini on todella tarvitseva. Teen hänen kanssaan ihan täyttä työpäivää ja olen todella uupunut itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- rutiinit, molemmille, kirjoita ylös runko päivälle
- lähdette säässä kuin säässä koulupäivän jälkeen kävelylle, edes 20 minuuttia
- teinien pelaaminen on myös yhteydenpitoa kavereihin, rajoita, mutta kohtuullisesti
- keksit jonkin yhteisen tekemisen, mitä teette edes hetken päivittäin: lukeminen, netflix, palapeli, venyttely, pelaatte yhdessä, jumppa
Yritän keksiä yhteistä tekemistä, mutta harva asia teiniä kiinnostaa. Olen kuitenkin koko ajan hänen käytettävissään. Kärsin vaikeasta uniongelmasta ja rutiinien muodostaminen on vaikeaa. Herään kyllä joka aamu teinin kanssa samaan aikaan, vaikka olisin nukkunut vain kaksi tuntia mutta silloin on pakko ottaa päikkärit, koska muuten ahdistun ja saan paniikkihäiriökohtauksia. Kävelyllä käyn yksin, koska se on ainoa aika vuorokaudesta, kun en ole teinin käytettävissä ja se on ehdottoman tärkeää jaksamiselleni. Ongelma on siinä, etten jaksa enää. Kun en jaksa, niin en jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko puhunut tälle tukihenkilölle itselleen tästä ongelmasta?
Etkö voisi vaikka lapsen takia teeskennellä, että elämä on kivaa ja mitäs hauskaa tänään keksittäisiin? Mahtaa olla masentavaa kasvaa masentuneen vanhemman kanssa.
Itsekin olen ihan kyllästynyt elämään, mutta lasten takia pitää saada ilo pintaan, vaikka sielu märkänis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö voisi vaikka lapsen takia teeskennellä, että elämä on kivaa ja mitäs hauskaa tänään keksittäisiin? Mahtaa olla masentavaa kasvaa masentuneen vanhemman kanssa.
Itsekin olen ihan kyllästynyt elämään, mutta lasten takia pitää saada ilo pintaan, vaikka sielu märkänis.
Kylläpä on ihan käsittämättömän pölijä kommentti. "Mikset vaan hymyile ja esitä kivaa", mitä v.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö voisi vaikka lapsen takia teeskennellä, että elämä on kivaa ja mitäs hauskaa tänään keksittäisiin? Mahtaa olla masentavaa kasvaa masentuneen vanhemman kanssa.
Itsekin olen ihan kyllästynyt elämään, mutta lasten takia pitää saada ilo pintaan, vaikka sielu märkänis.
Kylläpä on ihan käsittämättömän pölijä kommentti. "Mikset vaan hymyile ja esitä kivaa", mitä v.....
Kyllä vanhemman mielenterveys heijastuu lapseen. Minä sain kotona kuulla vuorotellen kummankin vanhemman kuolemantoiveita, itkua vähistä rahoista ja siitä miten elämä on vaikeaa ja pilalla. Arvaa oliko itsellä psykoottinen masennus 15-vuotiaana. Helpotti heti kun muutin omilleni, vaikka edelleen piti lääkitystä käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveydestä pitää huolehtia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö voisi vaikka lapsen takia teeskennellä, että elämä on kivaa ja mitäs hauskaa tänään keksittäisiin? Mahtaa olla masentavaa kasvaa masentuneen vanhemman kanssa.
Itsekin olen ihan kyllästynyt elämään, mutta lasten takia pitää saada ilo pintaan, vaikka sielu märkänis.
Kylläpä on ihan käsittämättömän pölijä kommentti. "Mikset vaan hymyile ja esitä kivaa", mitä v.....
Kyllä vanhemman mielenterveys heijastuu lapseen. Minä sain kotona kuulla vuorotellen kummankin vanhemman kuolemantoiveita, itkua vähistä rahoista ja siitä miten elämä on vaikeaa ja pilalla. Arvaa oliko itsellä psykoottinen masennus 15-vuotiaana. Helpotti heti kun muutin omilleni, vaikka edelleen piti lääkitystä käyttää.
En väitä etteikö vaikuttaisi, mutta meinaatko, että jos sulle joku olisi sanonut masentuneena, että hymyile ja esitä kivaa niin olisit pystynyt siihen eikä olisi tuntunut pahalta?
Vierailija kirjoitti:
Yksityiseen terapeuttiin mulla ei ole varaa. Tukihenkilötoiminnan lopettaisin heti jos se olisi mun vallassa, mutta sosiaalipuoli sitä edellyttää. Koska mulla on mt- ongelmia, niin koen, että mun arvostelukykyyn ei luoteta. Toisaalta lapsi ei tee koulun lisäksi mitään muuta kuin pelaa tai lojuu sängyssään, että kerran viikossa tapahtuva ulos kotoa lähteminen ei lienee liikaa tai kohta mulla on käsillä tässä myös teini, jolla on sosiaalisten tilanteiden pelko. Vaikka teinillä on oma tahto, niin joskus on välttämätöntä kävellä sen yli, koska hän on myös masentunut, eikä ymmärrä omaa parastaan. Ongelmat ovat syvällä ja lähteneet syntymään jo vuosia sitten, kuten nuo syömispulmat. Teini ei löydä lähikaupasta mitään syötäväksi kelpaavaa einestä, vaan syö vain mun tekemiä ruokia, eikä sitä paitsi jaksa käydä kaupassa.
Eikö sinne helvetin sosiaalipuolelle voi sanoa suoraan, että teinin mielestä siellä tukihenkilöllä käyminen on vastenmielistä ja aiheuttaa vain lisää ongelmia? Mitä ihmeen hyötyä on palvelusta, joka ei auta näemmä yhtään mitään. Joko tuosta tukihenkilöstä luovutaan tai sitten hankitaan uusi tilalle. En minäkään haluaisi hypätä viikon välein yökylässä jonkun ventovieraan ihmisen luona, jonka seurassa en viihdy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö voisi vaikka lapsen takia teeskennellä, että elämä on kivaa ja mitäs hauskaa tänään keksittäisiin? Mahtaa olla masentavaa kasvaa masentuneen vanhemman kanssa.
Itsekin olen ihan kyllästynyt elämään, mutta lasten takia pitää saada ilo pintaan, vaikka sielu märkänis.
Kylläpä on ihan käsittämättömän pölijä kommentti. "Mikset vaan hymyile ja esitä kivaa", mitä v.....
Kyllä vanhemman mielenterveys heijastuu lapseen. Minä sain kotona kuulla vuorotellen kummankin vanhemman kuolemantoiveita, itkua vähistä rahoista ja siitä miten elämä on vaikeaa ja pilalla. Arvaa oliko itsellä psykoottinen masennus 15-vuotiaana. Helpotti heti kun muutin omilleni, vaikka edelleen piti lääkitystä käyttää.
En väitä etteikö vaikuttaisi, mutta meinaatko, että jos sulle joku olisi sanonut masentuneena, että hymyile ja esitä kivaa niin olisit pystynyt siihen eikä olisi tuntunut pahalta?
Masennusta on niin erilaista. On ihmisiä, jotka pystyvät toimimaan aivan normaalisti vaikka mieliala on aivan surkea. Nämä sitten tappavat itsensä lopulta vaikka ajamalla kallioleikkaukseen. Tällainen pystyy myös hyvin vaikka esittämään iloista halutessaan, koska masennus on heillä henkistä laatua ja siten rationalisoinnilla sen voi hetkeksi unohtaa.
Sitten niitä, joiden masennus on enemmän fyysistä, eli ovat oikeasti aivan voimattomia eivätkä pysty mihinkään. Syövät huonosti, nukkuvat huonosti, eivät liiku, yms. Tällaista ihmistä on todella vaikea saada tekemään yhtään mitään, edes hymyilemään ja juttelemaan lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö voisi vaikka lapsen takia teeskennellä, että elämä on kivaa ja mitäs hauskaa tänään keksittäisiin? Mahtaa olla masentavaa kasvaa masentuneen vanhemman kanssa.
Itsekin olen ihan kyllästynyt elämään, mutta lasten takia pitää saada ilo pintaan, vaikka sielu märkänis.
Kylläpä on ihan käsittämättömän pölijä kommentti. "Mikset vaan hymyile ja esitä kivaa", mitä v.....
Kyllä vanhemman mielenterveys heijastuu lapseen. Minä sain kotona kuulla vuorotellen kummankin vanhemman kuolemantoiveita, itkua vähistä rahoista ja siitä miten elämä on vaikeaa ja pilalla. Arvaa oliko itsellä psykoottinen masennus 15-vuotiaana. Helpotti heti kun muutin omilleni, vaikka edelleen piti lääkitystä käyttää.
Niin, "tyhjästä lasista ei voi kaataa". Pitäisi ensin auttaa itseä, että voi auttaa muita.
Tilanne on vaikea ja toivottavasti saat siihen apua.
Teini vie multa myös rahat. Koko ajan on joku rahareikä.
Alue: Aihe vapaa
Voimia. En osaa auttaa, mutta toivon että saat apua.