Onko joku pettynyt lapsensa sukupuoleen?

toivoin toisen lapsen olevan poika - on tyttö

toivoin kolmannen lapsen olevan poika - on tyttö



eli ei musta pojan äitiä ikinä tullutkaan mutta nyt olen jo enemmän kuin tyytyväinen tilanteeseen :)

pettynyt. Odotimme aina meille vauvaa. Välillä oli ajatuksia siitä kumpi sieltä tulee, mutta tuon vastauksemme kuulimme aina synnytyssalissa!



En ymmärrä, että joku tekee lapsen vain sen takia että saisi tytön tai pojan?

pettynyt. Odotimme aina meille vauvaa. Välillä oli ajatuksia siitä kumpi sieltä tulee, mutta tuon vastauksemme kuulimme aina synnytyssalissa!

En ymmärrä, että joku tekee lapsen vain sen takia että saisi tytön tai pojan?

Esikoisesta toivoin tyttöä ja tyttö tulikin. Kun odotin toista (ja erittäin todennäköisesti viimeistä lastamme), toivoin kovasti pikkusiskoa esikoiselle mutta samalla halusin että perheessä olisi yksi poikakin. Eli yhden toiven toteutuessa toinen jäisi täyttymättä. Ainoa täydellinen ratkaisu olisi ollut tyttö-poikakaksospari ;)

lastenne sukupuoliseen suuntautuneisuuteen?

esikoista jo odottaessa vauvan olevan tyttö, toisesta toivoin poikaa, oli tyttö. En erityisemmin pettynyt, en vaikka kolmaskin oli tyttö (mies toivoi poikaa). Nyt odotan neljättä, joka on poika, enkä todellakaan tiedä miten vauvaan suhtautuisin...



Olen onnellinen kolmen tytön äiti, ja nyt siis tulossa poika. Mies on haltioissaa, itse pähkäilen osaanko edes hoitaa vauvaa...

Toivoin esikoisesta poikaa - tuli tyttö. En tiedä, että olisinko ollut pettynyt, sillä osasin varautua sukupuoleen ultran ansiosta.



Toivoin toisesta lapsesta tyttöä - tuli poika. En osannut ajatella lasta aluksi poikana lainkaan, vaan vauvana. Epäilin aluksi, että osaanko poikaa hoitaakaan... Itse vauvaan sinänsä rakastuin yhtä palavasti kuin esikoiseen.



Toivoin kolmannesta lapsesta tyttöä - tuli tyttö. En olisi ollut pettynyt poikaankaan, mutta olin erittäin onnellinen tytöstä.

Tunne oli niin vahva että kun lapsi syntyikin tyttönä olin ehkä sekunnin murto-osan ajan pettynyt. Pettymys kaikkosi välittömästi saatuani lapsen rinnalleni,

kun olen saanut kaksi poikaa, mutta pettymys on haihtunut hyvin nopeasti. Ajattelin aina jotenkin ennen, että minä saan tyttöjä, kun itselläkin on vain siskoja. Nyt kun pojat ovat jo isoja, olen oikein iloinen siitä, millaisia he ovat ja myös siitä, että ovat poikia. Minusta on ollut älyttömän kiinnostavaa perehtyä pikkupoikien maailmaan ja sielunelämään. Nyt odotan kolmatta ja tiedän jo valmiiksi, että poika sieltäkin on tulossa. Ehkä tyttöä toivoin hiukan enemmän, mutta kun ajatusta kolmannesta pojasta on hautonut monta kuukautta, on minusta kivaa, että kolmaskin on poika.

Poikahan se sitten oli ja kai se olisi vähän kirpaissut jos ei olisikaan ollut. Mutta luultavasti siihen olisi sopeutunut nopeasti.

Poikaa odotin koska mulla ei ole mitään käsitystä tyttölapsista. Itse en ole koskaan ollut mikään prinsessaleikki-tyyppi joten kammoksutti kaikki vaaleanpunaiset hörhellykset.

Tyttö sieltä tuli ja toinenkin enkä heitä voisi yhtään enempää rakastaa. Aivan mahtavia persoonia enkä malta odottaa nähdä millaisia naisia heistä kasvaa.

Tuntuu jopa että rakastan tytärtäni enemmän kuin poikaani ja sitä vasta häpeänkin. Nämä tunteet ovat kuitenkin olemassa. Kunpa eivät olisi.

olin pelottavan varma että eka olis poika, ultrattiin vain joskus 10rvn kieppeillä.. no, ku sit näin, että se oli poika, totesin vain, että no olihan se poika.. toisesta luulin, että olis ollu tyttö, ku oli kaikin puolin niin erilainen raskaus, mutta poika sekin oli, ei tosin mikään pettymys. Nyt odotan kolmatta ja odotan elävää lasta, en siis tiedä, eikä sukupuolella ole väliä.. haluaisin vaan saada jo syliin tämän pienen.. rv38

Ensimmäisestä toivoin tyttöä - tuli poika (olin pettynyt vuorokauden verran)



Tokasta toivoin taas tyttöä - tuli tyttö (en oikein osaa vieläkään suhautua kohta vuoden ikäiseen tyttööni)



Mahdollisesta kolmammesta tulokkaasta toivon poikaa :)

mutta oli minullakin toiveita :D



Ekasta toivoin poikaa - poika tuli.

Tokasta en toivonut mitään - poika tuli.

Kolmannesta toivoin tyttöä - poika tuli.



Tosin nyt on ihana huomata, että onkin oikeasti tosi hyvä juttu, että lapset ovat kaikki samaa sukupuolta. Kateellisena katson heidän yhteenkuuluvuuttaa ja kuinka 100% yhteen leikit käyvät ja heillä on yhteiset intressit.



Itselläni on yksi veli ja huomaan kuinka eri aallonpituuksilla olemme aina olleet - ihan sukupuolieron kanssa. Fakta on, että poikia kiinnostaa autot ja tyttöjä nuket ja silloin ei leikit mätsää :D



Meidän lapsiluku on täynnä. Mutta jos ehkäisy pettää (toivon salaa niin) niin en toivo mitään sukupuolta. Molemmat olisivat hyviä. Tyttö olisi kiva, koska silloin näkisin nukkeleikit ja pienen tytön kasvun ja kehityksen. Toisaalta poika kuuluisi isoveljien joukkoon paremmin ja tyttö saattaisi jäädä ulkopuoliseksi poikajoukosta.

Nyt täytyy sanoa että olen erittäin onnellinen siitä että mulla on tyttö ja poika, rakastan molempia ihan mielettömästi ja mulla on ihanat lapset.



Kuitenkin esikoista odottaessani toivoin poikaa, tyttö syntyi..kyllä mä hetken aikaa olin vähän pettynyt. Mutta jo siinä vaiheessa kun päästiin kotiin kättäriltä, oli pettymys unohtunut.



Toista odottaessani toivoin taas poikaa, mutta ajattelin että kun on yksi ihana tyttö, niin toinenkin on ihan jees. Pojan sain ja en tosiaan ollut hetkeäkään pettynyt, en sitten tiedä jos se olis ollut taas tyttö?

Nyt on aivan ihanaa että on sekä tyttö että poika. Alunperin olin toivonut kahta tyttöä, mutta en enää oikein enää edes pääse käsiksi siihen tunteeseen että miksi.



Kai olin jotenkin kuvitellut että olisi helpompaa olla "itseni kaltaisten" kanssa, mutta eivähän nuo ole muutenkaan samanlaisia kuin minä, joten se siitäkin...

Nelosta odottaessa mulla oli jo poika,tyttö,poika ja toivoin tyttöä nelosesta ihan hirveesti(2 kaverianikin saivat tytöt juuri ennen kuin itse synnytin).No poika tuli ja 2pv.olin tosi pettynyt(vaikka vahva tunne oli että poika tulee ja olin untakin nähnyt eli sisimmässäni kuitenkin tiesin että pojan saan)mutta se meni sitten ohi ja nyt mulla on ihana 5v.poika enkä pois antaisi.Tytönkin sitten vielä sain myöhemmin(ja 2 kaveria sai pojat vähän ennen).

ALEKSIina

LAURIina

JANIela

jne...

En ollut pettynyt, vaan järkyttynyt. Olin aina kuvitellut itselleni siron, pienen tyttölapsen (kuten itse oli lapsena). Poika on kuitenkin täysi kopio miehestäni, joten pakkohan siihen oli heti rakastua!