Lue keskustelun säännöt.
Voiko suhde tästä nousta vai eroko edessä?
02.06.2009 |
Lyhyesti siis tilanne: yhdessä oloa takana lähes 20 vuotta, josta naimisissa 15 vuotta. Lapsia on neljä, viides tulossa, kaikki suunniteltuja ja haluttuja. Takana oman kodin rakentaminen, opiskelua työn ohella ja sitä kautta aika rankat muutama vuosi takana. Kevään aikana olen ollut huolissani etääntymisestämme, epäillyt jopa miehellä olevan toinen nainen. Nyt sitten kuukausi sitten selvisi että mieheni on baarissa kännissä jo marraskuussa tilittänyt tuttavaperheen naiselle tunteiden vähäisyyttä minua kohtaan! Tämän sain kaivettua miehestä toukokuussa, itse ei vapaaehtoisesti alkanut kertomaan. Alkukommentit olivat tylyjä "en rakasta enää, enkä voi leikkiä rakastunutta" ja "olo on aika toivoton", olinkin ensimmäiset päivät varma että ero tulee nyt tässä ja heti. Sittemmin päästyämme kunnolla keskustelemaan on lieventänyt lauseitaan, tunteita kuulemma on mutta rakkaudesta kysymisen kuittaa kysymällä mitä sen on? Erota mies ei halua, vaan haluaa jatkaa entisellään, viimeisin kommentti oli että eiköhän tämä ole ihan normaalia tunteiden aaltoilua pitkässä suhteessa. Toista naista eikä kiinnostuksen kohdetta ei kuulemma ole.
Positiivista asian esiintulon jälkeen on ollut, että miehestäni on tullut selkeästi huomaavaisempi minua kohtaan, halailee ja suutelee enemmän, tulee öisin kiinni nukkumaan, järjesti lapset hoitoon ja kävimme yhdessä syömässä ja kuuntelemassa musiikkia jne. Seksiä on ollut koko ajan. Silti minua vaivaa asian "keskeneräisyys" ja sen mukanaan tuoma epävarmuus, samoin se, mitkä hänen tunteensa minua kohtaan todella ovat. Haluaisin että mieheni puhuisi enemmän tunteistaan ja tilanteestamme, mutta hänen kannaltaan taitaa asia olla tällä erää käsitelty. Kyselin silloin heti alussa parisuhdeterapiasta, ei mies ollut mitenkään erityisen innostunut asiasta, mutta ei kokonaan tyrmännytkään. Toki näin pitkän yhdessä olon aikana omatkin tunteet ovat aaltoilleet, mutta kuitenkin olen mennyt naimisiin ja hankkinut lapsia ajatuksella että yhdessä ollaan ja vaikeuksista selvitään. Silti en haluaisi että olemme yhdessä vain lasten takia, tosin pelkään, että tämä on miehelle aika tärkeä seikka. Hän on itse avioerolapsi ja tiedän, ettei hän halua omille lapsilleen samaa. Minulle se vain ei tule riittämään ainoaksi yhdessä olon syyksi. Toisaalta itseänikin karmii mahdollinen avioero erityisesti lasten jakamisen takia, eipä tältäkään palstalta ole kovin mukavaa kuvaa tullut äitipuolten tuntemuksista puolison lapsia kohtaan!!
Eipä tästä nyt niin lyhyt kuvaus tullutkaan... Mietin siis lähinnä onko tästä vielä mahdollista saada toimiva ja rakastava suhde ja mitä se vaatii? Onko joku muu ollut samassa tilanteessa, mitä teitte, miten kävi? Meillä ei siis ole taustalla mitään isoja ongelmia, kuten alkoholismia, väkivaltaa, mielenterveysongelmia, emme kovin paljon edes riitele. Lapsille voisikin olla todella yllätys jos eroaisimme. Pelkään vielä sitäkin että itseäni suojatakseni alan koteloida omia tunteitanikin ja suututtaa sekin, että mies tässä tilanteessa suunnitellusti hankkii uuden lapsen kanssani.
Kommentit (7)
mutta lukemasi perusteella olen lähes varma, että miehelläsi on ainakin mielessä joku toinen. Hän on helpottunut (ja siksi halailee jne.), koska on saanut puhuttua kanssasi, mutta asia ei laukea, koska hän ei voi kertoa sinulle kaikkea. Sanoisin että teidän joko täytyy mennä pariterapiaan tai sitten miehen pitää osaltaan jotenkin muuten selvittää oma päänsä ja tilanteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jne niin hän ainakin vaikuttaa yrittävän suhteen parantamista. Mitä sinä teet? Panostatko sinä nyt enemmän suhteeseen vai oletko loukkaantunut miehen tunteista ja odotat lepyttelyä? Tunteeko miehesi itsensä rakastetuksi? Puhutko sinä tunteistasi?
uskon, että miehesi rakastaa sinua mutta on epävarma pitkän yhdessäolon jälkeen. uskoisin että asia menee ajan kanssa ohi. parisuhdeterapia voisi auttaa.
amerikkalaisessa dokkarissa, kun kysyttiin 60-vuotisen avioliiton salaisuutta: "We never fell out of love at the same time!" Eli kyllä se jonkunmoinen aaltoilu kuuluu pitkään suhteeseen, mutta toivottavasti toinen jaksaa rakastaa kahden edestä silloin kun toisella on hankalampaa.
mutta lukemasi perusteella olen lähes varma, että miehelläsi on ainakin mielessä joku toinen. Hän on helpottunut (ja siksi halailee jne.), koska on saanut puhuttua kanssasi, mutta asia ei laukea, koska hän ei voi kertoa sinulle kaikkea.
Ei kannata miettiä enempäänsä toista naista, ja pitää uskoa siihen, että jos mies sanoo, että toista naista ei ole niin ei ole! Tuli vaan mieleen tuosta edellisestä!
Uskon täysin että teillä on mahdollisuuksia. Ennen kaikkea siinä vaaditaan molemminpuolista tahtoa! Ei kannata jäädä rypemään, vaan huomaa aviopuolisosi arvo, ja toivottavasti hänkin huomaa sinun arvosi! On selvää, että kun olette olleet noin kauan aikaa yhdessä, niin erilaisia aaltoja tulee suhteeseen. Ottakaa ne haasteena vastaan! Ei rakkauden tunne aina ole niin voimakkaana!
Suhteeseen kuuluu todellakin erilaisia kausia, ja kun niistä selviää niin suhde myös vahvistuu! Toivottavasti miehesi ei luovuta, ja elä myöskään luovuta itse, vaikka aika nyt on varmasti teille rankkaa! Onnea teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ainakin yritän panostaa enemmän suhteeseen ja toiset päivät tuntuvatkin tosi hyviltä ja jopa onnellisilta. Toiset päivät taas (kuten tänään) ovat vaikeampia, varmaan jo ihan raskaushormonien heilahtelujen takia. Pahalle miehen tunteet kuitenkin minusta tuntuvat ja varmaan jollain tasolla olen loukkaantunutkin niistä. En silti mökötä tai osoita muuten mieltäni vaan esim. vastaan halauksiin ja halailen itsekin. Tunteistani yleensäkin ja tilanteeseen liittyen olen puhunut paljonkin, toivoisin että mieskin tekisi niin :( Siitä tunteeko mies itsensä rakastetuksi on vaikea sanoa, luulin niin, mutta puhetta tosiaan saisi tulla enemmän, muutenhan kaikki on vain minun arvailujeni varassa. Tälläisinä päivinä vaan tulee sellainen epätoivoinen tunne, että tässä minä roikun ihmisessä ja yritän miellyttää ihmistä, joka ei rakasta (?) minua. Voi kun osaisi lukea toisen ajatuksia!!
jne niin hän ainakin vaikuttaa yrittävän suhteen parantamista. Mitä sinä teet? Panostatko sinä nyt enemmän suhteeseen vai oletko loukkaantunut miehen tunteista ja odotat lepyttelyä? Tunteeko miehesi itsensä rakastetuksi? Puhutko sinä tunteistasi?
Voistteko mennä johonkin parisuhdeterapiaan tms, vaikka ajtus tuntuisikin aluksi odolta? Itselläni oli eropaperit allekirjoitusta vaille valmiit pari vuotta sitten, vaan kummasti sitä on asiat saatu kuosiin, vaikka useampi kuukausi siinä meni. Onnistuu, jos kumpikin sitä tahtoo ja antaa sataprosenttia itsestään suhteen paranatamiseksi. vanhat kaunat pitäisi yrittää unohtaa ja jättää menneisyyteen. Jos toinen yrittää ja toinen ei, niin silloin ei taida mitään tulla.