Onko muutkin 3-vuotiaat tytöt superihania?

Meidän samoin 3,5 -v, jota lauantaina kiellettiin menemästä lenkkareilla isoon lätäkköön (olimme kaukana kotoa eikä vaihtovaatteita mukana), oli hyvin huolissaan kahdesta samanikäisestä pojasta, joista toinen vielä kaatui/hyppäsi sinne mahalleen. "Mutta äiti, eihän sinne lätäkköön SAANUT mennä!".

Paitsi silloin kun on superkamala. Joskus on melkein vaikea uskoa että kysymys on samasta pikku ihanuudesta...

Oma samanikäiseni on aika kiukkuinen ja vaativa, uhmakas. Totta kai rakastan lasta silti ja tytöllä on omat söpöt hetkensä.

Kahden veljen välissä kasvava tyttömme on ihana! : ) Odottaa kiltisti omaa vuoroaan, on supersosiaalinen, mutta ei pomota, pitää toisista huolta ja tykkää jutella. Osaa myös pitää puolensa isoveljen kanssa. On myäs tosi söpö ja nätti. Ei kuitenkaan onneksi liian kiltti, vaan just sopiva!

Vaihtelee, vaihtelee



Tänään rasittava päivä ja kun siihen lisätään vielä 6.v siskon samanmoinen päivä niin ei päivä enää voi pahentua..

Sillä meidän tyttö on superihana niin kauan, kun kaikki tanssivat hänen toiveidensa mukaisesti. Mutta jos joku pienikin juttu menee erilailla, kun hän on sen ajatellut + tähän yhdistettynä vielä pikkuinen kiire, niin tilanne on valmis.



Eilen hän karjui 20 min. päiväkodin pihalla, kun tulin "liian aikaisin" JO 16.30 häntä hakemaan. Eli normaalia myöhemmin kuitenkin...



Jouduin lopulta kantamaan tytön kainalossa autoon ja laittamaan väkisin turvavöihin. Muuten olisimme hyvinkin viettäneet tunnin päiväkodilla vielä. Kotipihassa jatkoi parkua autossa vielä n. 20 min. ja huusi myös koko kotimatkan. Olin kyllä NIIN kypsä.



Mutta kun rauhoittui, niin oli itse ihanuus. Tehtiin sopimus, että enää ei noin huudeta ja pahan mielen saa pois myös kertomalla, mikä harmittaa ja halimalla.



Tänään hän heräsi taas "väärällä jalalla", mutta hetken köllöteltyään muisti sitten, että sovimme, ettei tänään kiukutella.



Tuntuu, että 3,5-vuotiaalle kaikki yllätykselliset ja äkkinäiset tilanteet ovat hyvin vaikeita. Kaikki pitäisi pohjustella etukäteen ja leikit pitäisi saada lopetella rauhassa. Kun tähän lisää himppusen kärsimättömät äidin, niin meillä tosiaan sitten kaksi kovaa päätä ottaa yhteen.



Odotan, että tämä vaihe menisi ohi, sillä tytössä tosiaan on aineksia hyvin empaattiseksi ja ihanaksi ihmiseksi :o)

on aivan iiiiihana, mutta myös temperamenttinen.

ihan haikea mieli tulee, kun se tuosta söpöilyvaiheesta kasvaa "isoksi"



kyselee nätisti "voisitko auttaa laittamaan minulle nämä tanssikengät jalkaan" kun sanon, tietenkin, niin vastaa "voi kiitti kulta, kikkeliskokkelis"

sitten "saisinko laittaa huulipunaa" ymym. hän alittaa omaan käsilaukkuunsakin "varusteita" kun lähdetään asioille ja haluaa auttaa kaikessa, (oikeastaan rasittavuuteen asti auttaa, mutta annan tehdä) leivotaan yhdessä, laittaa pesukoneen ja astianpesukoneen päälle, kastelee kukkia, hämmentää ruokaa ym.

osaa sit olla kuin pippuri myös jos sille päälle sattuu.