En olis uskonut, että nelikymppisenä

Mulla vartalo oli parhaimmillaan kolmekymppisenä, mutta nyt nelikymppisenä olen tyytyväisin vartalooni ja ulkonäköön yleensäkin. Osaan valita sopivat vaatteet, mitkä piilottaa huonoja puolia ja korostaa hyviä.

Mulla on pahimmillaan.

Itse löysin liikunnan ilon vasta alakoulu ja lukiovuosien jälkeen. En olisi vielä parikymppisenä kaljuuntuvana pullaposkena uskonut sitäkään, että vaikka itse sanonkin niin näytän nyt paremmalta 40 + vuotiaana miehenä. Kiito sen, että ny olen jo useamman vuoden harrastanut  aktiivisesti liikuntaa  ja hyväksynyt kaljuuntumiseni (enää en yritä sitä epätoivoisesti peitää tai tuhlaa huomattavia summia löytääkseni keinon estää sen tapahtuminen). - Vielä riittää tavoitteita ja haaveita, kuten löytää ja kohdaa joku jonka kanssa jakaa ajatuksia (liikunnan lisäksi olen intohimoinen lukija) ja kanssakulkija rinnalle.   

Mä olen lapsesta saakka ollut laiha, huonoryhtinen rimpula enkä harrastanut liikuntaa. Joskus kolmenkympin tienoilla ilmaantuneiden selkäongelmien takia aloin lenkkeillä ja käydä salilla, ja vartalo muuttui tasapaksusta spagetista vahvaksi ja muodokkaaksi. Tällä hetkellä bmi on 19, vyötärön ja lantion erotus liki 30 cm.

Ap

Up

En oikein jaksa uskoa, nelikymppiseen alkaa jo fysiikan lait vaikuttaa ja pahasti. Nuoren ihmisen vartalo näyttää kauniilta ja kiinteiltä tekemättä mitään, ellei nyt ole massiivista ylipainoa.

Kyllä se oli parhaimmillaan joskus parikymppisenä, nyt suunta on vaan alaspäin.

Up