Ahdistus ja paniikkikohtaukset

Ei mulla auta kuin opamox.

Miksi et koettaisi lääkitystä?

Koita hengitysharjoituksia, meditaatio, jooga... Lääkkeet eivät paranna ahdistusta vaan lieventää sitä.

Lääkkeet auttaa. Kärsimys ei jalosta.

kuinka paljon käytät kofeiinia? omat ahdistukset väheni huomattavasti kun lopetin vähäisen kahvin juomisen. join 1,5dl normaalia suodatinkahvia päivässä ja se ylläpiti ahdistusta. naurettavan pieni määrä ja silti suuret ongelmat. nyt on parempi.

Aika auttaa jos yhtään helpottaa. Sanon kokemuksesta.

Laitan kädet ristiin rintakehälle ja hetken aikaa jännitän käsiä niin palon kuin pystyn. Sitten päästän irti ja keskityn hengittämiseen. Välillä käytän ala-asteella kuulemaa rauhoittamisharjoitusta ja sanelen mielessäni ”rentoudu varpaat, rentoudu jalkaterä...”

Hengityksestä: 3 sekuntia sisään, pidätä 3 sekuntia, puhalla ulos 3 sekuntia. Ja niin edelleen.

Tai sitten keskitys johonkin ajatusta vievään. Esimerkiksi öisin kun ahdistus pahenee, avaan heti valot ja alan tekemään sudokua, pelaan peliä, luen kirjaa...

Miksi pelkäät lääkkeitä? Mullakin auttoi opamox, hyvin pieni annos. Lopulta auttoi se kun vaan tiesin että voin ottaa tarvittaessa. No en ole tarvinnut kahteen vuoteen enää...

Ajattelen, että kaikki voisi hetkessä tuhoutua. Jotenkin ajatus ydinpommin räjähtämisestä ja nopeasta kuolemasta tuottaa jonkinlaista mielihyvää ahdistuneena. Kun ajatukset ovat lopulta menneet tuohon pisteeseen, alkaa pahin terä ahdistukselta vähitellen taittua. Tulee ajatus, että tämä on näköjään taas tätä, turhan kovilla kierroksilla näköjään mennään taas, mutta tämäkin olo menee ohi.

Etsi sen alkulähteitä vähän ja etsi tietoa. Jos sinulla on raivokohtauksia saava tai hankala läheinen tai muu painostava henkilö, se voi aiheuttaa ahdistusta ja paniikkia. Esimerkiksi se voi olla äiti joillakin, etäisyyttä. Paniikki jää jotenkin tarttuen selkään ja "palleachakraan". Epäselvät ihmissuhteet kaverin kanssa, josta jo pitäisi erota. Myös säätila (liian kylmä tai kuuma), ympäristö, väsymys, ruokavalio tai kirkas valo lisää joillakin aivojen ärsykettä, eli ympäristön pitäisi olla -positiivisempi- jotenkin. Onko sinulla liikaa vaatimuksia itselle, kun muutkin vaativat koko ajan, voitko päättää itse enemmän. Voiko itselle sanoa kohtauksen tullessa, jossain välissä että se menee ohi, vähän odottelee. Vältä alkoholia ja kofeiinia, stressiä, e-pillereitä ym synteettistä, säädä näyttöjen kirkkautta ja lamppuja. Josko löydät johtolankoja etsimällä itse. Joillakin ihmisillä on geneettinen taipumus tai aivokemia myös saada helpommin varoitussignaali aivoihin, milloin se jää liialliseksi kuin päälle, onko psd:tä ja uupumusta. Joku päivä se on ohi

Lääkkeellä kannattaa häivyttää ahdistus heti alussa jottei ahdistuksesta jää pitkäaikainen. Pysyy pienissä annoksissa niin mitään riippuvuutta ei tule.

Minkälaiset sun elintavat on muuten, harrastatko liikuntaa ja onko ruokavalio terveyttä tukeva?

Oletko kokeillut tärinäterapiaa?

Ja ikäviä uutisia yms voi yrittää välttää. Joskus hankalaa.

Jos ahdistus on jatkuvaa ja rajoittaa elämääsi niin harkitse ssri-lääkitystä. Mulla ainakin auttoi.

Ei sitä tarvitse koko loppuelämää syödä.

hankin itsellen äskettäin l-teaniinia ahdistukseen. En tiedä onko tuosta aineesta sinänsä mitään apua, mutta koska henk.koht. uskon että on, niin jo tuon tabletin nappaaminen auttaa ja rauhoittaa. kärsin ahdistuneisuushäriöstä. lisäksi yrittänyt opetella tunnistamaan mikä tunne ahdistuksen takana on ja hyväksymään sen.

Olen saanut apua päihteistä. Hoida myös perustarpeet kuntoon syö ja nuku hyvin, mutta älä nuku liikaa, se ahdistaa.

Paniikkikohtausta en oikein itsekään osaa vielä kontrolloida mutta ahdistuksesta onnistun melkein aina nykyään saamaan yli otteen.

Ensinnäkin älä estä sitä tunnetta

Mietit neutraalisti että no niin.. sieltä se taas tulee.. nyt ahdistaa. Se on vain tunne. Ei mulla ole mitään hätää. Hengittelen tässä vain kaikessa rauhassa. Tämä on tosiaan vain tunne, kaikki on oikeasti hyvin. Tästäkin selvitään. Olen turvassa.

Itsellä on auttanut kiroilukin. Ihmisten ilmoilla kiroan mielessäni ja kotona ääneen.

Rauhallinen hengitys on tärkeää!

Jos löytyy kumppani niin halaa häntä

Jos olet yksin kotona/sinkku niin halaa jotakin esim. tyynyä tai peittoa tms. Lapsuuden pehmolelua

Kirjoita ylös tuntemukset sitä mukaan kun niitä tulee

Pistä lemppari leffa tai videoklippi youtubesta päälle

Jos itkettää niin itke! Älä pidättele

Hypi tasajalkaa (usko tai älä:) )

Hölkkää ympyrää

Mene suihkuun

Noh, en tietenkään tee kaikkea noita yhtäaikaa vaan riippuu ihan tilanteesta ja olotilasta mikä auttaa milloinkin

Mulla auttoi Opamox tosi hyvin pahimpiin ahdistus- ja paniikkikohtauksiin. Kolmen vuoden jälkeen lääkäri vaihtoi sen sitten SSRI-lääkkeeseen, koska Opamox aiheuttaa riippuvuutta. En ole ottanut SSRI-lääkettä käyttöön, koska mulla oli aiemmin sama lääke uniongelmiin ja se pisti koko elämän entistä kamalammaksi (tunteettomuuden ja tyhjyyden tunne, haluttomuus, ahmiminen, sähköiskut päässä...). Mulla ei ole masennusta tai muuta toivottomuuden tunnetta tms.

Harmittaa kamalasti tuon Opamoxin takia, kun mulla tarve on max. 1-5 tabletille kuukaudessa, kun ahdistus- ja paniikki on hyvin pitkälti tietyissä tilanteissa ja osaan niitä ennakoida.

Nyt olen lähinnä vältellyt kohtauksia aiheuttavia tilanteita ja se rajoittaa elämää valtavasti. Samalla on se turvattomuus koko ajan takaraivossa, kun ei ole Opamoxia, joka rauhoittaisi jos kohtaus tulee.

Jään tänne siis lukemaan vinkkejä!

En tiedä auttaako tämä ketään muuta ja uskon että kuulostaa hölmöltä mutta: mua on auttanutse, että mulla on pala karhunkieltä taskussa ja kun paniikki meinaa alkaa, puristelen sitä kädessäni. Se karheus jotenkin pistelee käsissä niin, että se paniikkikohtauksen epätodellisuus ei pääse kokonaan vallalle, vaan kosketuksen tunne, se pistely, pitää kiinni tässä todellisuudessa. Ja karhunkieli ei oikeasti vahingoita käsiä mitenkään.

Sekin auttaa, kun juo lasillisen jääkylmää vettä, mutta sitä ei aina ola tarjolla. Tai joku pieni suuhunpantava keksi tms, koska suussa on myös vahva tuntoaisti. Mutta sitäkään ei aina ole saatavilla. Se karhunkieli on, kun muista panna sen taskuun.

Vierailija kirjoitti:

Mulla auttoi Opamox tosi hyvin pahimpiin ahdistus- ja paniikkikohtauksiin. Kolmen vuoden jälkeen lääkäri vaihtoi sen sitten SSRI-lääkkeeseen, koska Opamox aiheuttaa riippuvuutta. En ole ottanut SSRI-lääkettä käyttöön, koska mulla oli aiemmin sama lääke uniongelmiin ja se pisti koko elämän entistä kamalammaksi (tunteettomuuden ja tyhjyyden tunne, haluttomuus, ahmiminen, sähköiskut päässä...). Mulla ei ole masennusta tai muuta toivottomuuden tunnetta tms.

Harmittaa kamalasti tuon Opamoxin takia, kun mulla tarve on max. 1-5 tabletille kuukaudessa, kun ahdistus- ja paniikki on hyvin pitkälti tietyissä tilanteissa ja osaan niitä ennakoida.

Nyt olen lähinnä vältellyt kohtauksia aiheuttavia tilanteita ja se rajoittaa elämää valtavasti. Samalla on se turvattomuus koko ajan takaraivossa, kun ei ole Opamoxia, joka rauhoittaisi jos kohtaus tulee.

Jään tänne siis lukemaan vinkkejä!

Kuulostaapa kamalalta lääkäriltä! Jos kohtaukset selvästi rajoittaa elämää niin tuo on lääkäriltä jo vastuutonta, ei noilla käyttömäärillä ole riskiä riippuvuuteen. Itse kävisin ihan psykiatrilla, tk-lääkäreistä ei juuri ole apua.

Oletko koettanut muita ssri-lääkkeitä jos tuo ei sopinut?

Täällä on yhdellä jo haju että mitä paniikkihäiriön ja ahdistuksen kanssa tehdään kun ne iskevät, eli ei mitään. Anna niitten vain tulla ja mennä, äläkä ihmeessä taistele niitä vastaan tai tee mitään sijaistoimintaa, ne palaavat voimakkaampina takaisin, se on varma.

Hakekaa tietoa netistä aiheesta, kirjallisuutta myös löytyy.

Nyt varmasti moni haukkuu etten tiedä asiasta mitään ja lääkkeet ainoa ratkaisu, mutta näin ei ole.