Ahdistus ja paniikkikohtaukset

Paniikkikohtausta ei voi täysin kontrolloida. Et pysty estämään sitä, jos se on tulossa, mutta voit koittaa tehdä sellaista henkistä prosessia, jossa käyt läpi mikä elämässäsi aiheuttaa ahdistusta ja yrittät voimistaa mieltäsi, ettei ahdistusta olisi elämässäsi.  Ainakaan niin paljon. 

Ainakin nämä perusasiat kuin uni, ravinto ja liikunta voi katsoa kuntoon mikäli ne eivät ole. Liikunta poistaa kehosta stressihormonia ja muita jätteitä, laittaa siis aineenvaihdunnan toimimaan. Vapauttaa myös niitä mielihyvähormoneita jonkun verran.  Että ei yhtään huono ratkaisu ennaltaehkäisyyn tai ihan vaan kehon puhdistamiseen. 

Lääkkeitä kannattaa harkita. Voi miettiä siltä kannalta kumpi on suurempi haitta, lääkkeet vai ahdistus.

Pystytkö purkamaan ahdistusta osiin? Onko terapiatyöskentely jo niin pitkällä, että osaat edes jossain määrin sanoa mitkä asiat sinua ahdistavat?

Ala syömään erilaisia yrttejä, varsinkin inkivääri ja kurkuma. Hae googlella "ginger anxiety" "turmeric anxiety".

Mieluummin joku serotoniinin takaisinoton estäjä (esim sepram), kuin opamox joka on bentso. Sepram leikkaa pahimman ahdistuksen pois ja toimintakyky/työkyky on parempi.

Vierailija kirjoitti:

Pystytkö purkamaan ahdistusta osiin? Onko terapiatyöskentely jo niin pitkällä, että osaat edes jossain määrin sanoa mitkä asiat sinua ahdistavat?

Nuorempana minulla ahdistus oli monesta eri asiasta johtuva hahmoton möykky. Olosuhteet elämässä olivat sellaiset, ettei ahdistusta aiheuttaviin asioihin oikein siinä asemassa pystynyt vaikuttamaan. Ahdistuskohtaukset kestivät tunteja putkeen.

Nykyään keski-iän lähestyessä ahdistuskohtaukset ovat paljon lyhyempiä, kun ahdistuksen syitä on pystynyt käsittelemään terapiassa. Olen ahdistuneena vihainen ja surullinen. Ehkä jollain tasolla olen hyväksynyt sen, että elämässä on sellaisia asioita, joiden kanssa ei ehkä koskaan tule olemaan täysin balanssissa. Ja olen hyväksynyt myös sen, että saan olla aidosti vihainen siitä, että elämässä jotkut asiat ovat olleet kohtuuttoman raskaita taakkoja.

Olen hyväksynyt myös sen, että saan tuntea tiettyjä ihmisiä kohtaan voimakasta vihaa, koska ihmissuhteissa on ollut niin paljon sellaista, mikä on satuttanut ja jota ei ole voinut näiden ihmisten kanssa yhdessä käsitellä. Aina ajoittain tulee asioita, jotka muistuttavat omista traumoista, mutta siihenkin olen alkanut tottua, vaikka se välillä minut pois tasapainosta ajaakin.

Ihania vastauksia kiitos. Helpottaa ajatus etten ole yksin ongelman kanssa. Omimmalle tuntuu neuvot että anna niiden tulla ja mennä. Tiedän juurisyyt, tai ainakin osan, pikkuhiljaa niitä solmuja availen. Ei ns rajoita elämää eli saan tehtyä asiat jos ”pakko”, jos ei niin saatan olla kotona yksin yhden viikonlopun sen ahdistuksen kanssa, nukkua ja pyöriä niissä ajatuksissa kunnes alkaa arki ja pakko tehdä ja hoitaa asioita, mennä töihin jne.

Lääkkeitä en halua kun pelkään että oikea ongelma jää piiloon taas. Välillä oli käytössä beetasalpaaja mutta se väsyttää liikaa. Menee toimintakyky eikä kiinnosta mikään. Alussa se toimi kun mikään ei ns ”puristanut”. Mieluummin opettelisin elämään asian kanssa ja löytäisin keinoja yrittää hallita tunteitani jollain tasolla. Jonkin verran olen lukenut kirjallisuutta aiheesta/aiheista. Sekin tuntuu auttavan.

Unta varmasti toisinaan liian vähän, liikunta ja ravinto kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystytkö purkamaan ahdistusta osiin? Onko terapiatyöskentely jo niin pitkällä, että osaat edes jossain määrin sanoa mitkä asiat sinua ahdistavat?

Nuorempana minulla ahdistus oli monesta eri asiasta johtuva hahmoton möykky. Olosuhteet elämässä olivat sellaiset, ettei ahdistusta aiheuttaviin asioihin oikein siinä asemassa pystynyt vaikuttamaan. Ahdistuskohtaukset kestivät tunteja putkeen.

Nykyään keski-iän lähestyessä ahdistuskohtaukset ovat paljon lyhyempiä, kun ahdistuksen syitä on pystynyt käsittelemään terapiassa. Olen ahdistuneena vihainen ja surullinen. Ehkä jollain tasolla olen hyväksynyt sen, että elämässä on sellaisia asioita, joiden kanssa ei ehkä koskaan tule olemaan täysin balanssissa. Ja olen hyväksynyt myös sen, että saan olla aidosti vihainen siitä, että elämässä jotkut asiat ovat olleet kohtuuttoman raskaita taakkoja.

Olen hyväksynyt myös sen, että saan tuntea tiettyjä ihmisiä kohtaan voimakasta vihaa, koska ihmissuhteissa on ollut niin paljon sellaista, mikä on satuttanut ja jota ei ole voinut näiden ihmisten kanssa yhdessä käsitellä. Aina ajoittain tulee asioita, jotka muistuttavat omista traumoista, mutta siihenkin olen alkanut tottua, vaikka se välillä minut pois tasapainosta ajaakin.

❤️

Sinun pitäisi lähteä kauas pois jonnekin sieltä missä nyt olet.

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitäisi lähteä kauas pois jonnekin sieltä missä nyt olet.

Olen joskus kokeillut tuota. Ahdistus seuraa silti mukana.

- ei ap