Oletteko kokeneet edesmenneen läsnäoloa?

Juu. Luulen että jokin tieteellinen selitys. Vähän kuin se kun amputoitu raaja alkaa haamusärkeä.

En.

Isäni kuoli kun olin teini. Puoli vuotta myöhemmin katselin kun sisareni teki kuolemaa hävittyään taistelun syövälle.

Juuri ennen viimeisiä hengenvetojaan tunsin vahvasti isäni läsnäolon, kehoni lävitse kulki väristys ja tunsin ihan fyysisesti kun joku seisoi takanani ja laski kätensä olkapäilleni. Kai isä tuli hakemaan lastaan. Eläessään hän oli henkeen ja vereen perhemies.

En ole ikinä uskaltanut kertoa tästä kenellekään, se tunne oli uskomattoman vahva.

Mummoni hautajaisissa hänen kuvansa laitettiin pöydän päälle. Tarjolla oli kaksi kuvaa, joista toisessä hänellä oli vakava ilme ja toisessa iloinen ilme. Valitsin sen vakavailmeisen kuva.  Kuva putosi itsekseen lattialle kuvapuoli alaspäin. Sanoin, että mummo ilmeisesti haluaa iloisemman kuva itsestään esille. Vaihdoin mummon hymykuvan pöydälle, se pysyi paikoillaan.

Kyllä, yllättävässä tilanteessa. Olin sopinut tapaamisen kaverieni kanssa alkuillasta. Oli valoisa alkukesän ilta. Olin ensimmäisenä paikalla, kun muita odottaessa yhtäkkiä tuli voimakas tunne, että kohta kulman takaa tulee edesmennyt ystäväni tapaamiseen mukaan. Mielessäni näin hänen hymyilevän, kun hän käveli luokseni kulman takaa. Paitsi ettei hän tietenkään oikeasti tullut. Mutta tunne siitä, että pian hän saapuu, oli vahva.