Nykyajan taiteen ja kulttuurin pakotteet ja häpeilemättömyys

Vaivaako ketään muuta, kun viimeisen parin vuosikymmenen aikana kirjallisuus, elokuvat sekä muu taide ja kulttuuri ovat sisällöltään muuttuneet jotenkin luotaan työntäviksi harmaaksi massaksi, josta täytyy löytyä kaikki mahdollinen. Missä on esim. kirjailijoiden oma mielikuvitus ja kirjoitustyyli? Nämä kaksi seikkaa varsinkin ovat pistäneet silmään, eivätkä ainakaan kannusta avaamaan uusia nykyaikaisia kirjoja tai katsomaan uusimpia sarjoja ja elokuvia:

1) S#ksi. Sitä täytyy olla paljon, joka paikassa ja mahdollisimman tarkkaan kuvattuina. Ei ole ollenkaan liioiteltua käyttää kirjassa koko aukeamaa kuvaamaan yhtä sessiota yhtäkään työntöä unohtamatta. Näitä kuvauksia täytyy löytyä vähintään 10 kpl, vaikkeivat ne liity yhtään millään tavalla aiheeseen, teemaan tai muuhunkaan. Ei, kaunokirjallisuutta lukiessani en halua lukea mitään B-luokan p@rnokuvaelmaa. Vanhan ajan kuvauksessa "pusikot heiluivat ja aurinko laski mailleen" ei ole mitään vikaa, kaikki kyllä siitä tietävät, mitä tapahtui.

2) Pakotettu "tasa-arvo". Et saa enää kirjoittaa mitä haluat ja millaisia roolihenkilöitä haluat. Päähenkilöitä täytyy olla vähintään kaksi, musta ja valkoinen (ketä aasialaiset kiinnostaa...). Teoksesta täytyy myös käydä näkyvästi ilmi, että toinen tai mielellään molemmat päähenkilöistä ovat sukupuoleltaan ja seksuaalisuudeltaan jotain muuta, kuin mies, nainen ja hetero, riippumatta siitä, onko näillä asioilla mitään tekemistä yhtään minkään kanssa. Muuten olet suvaitsematon rasisti.

Miksi ei enää voida kirjoja lukea ja elokuvia katsoa sellaisenaan, kuin ne ovat? Miksi väkisin täytyy kaivella jotain olemattomia yhtymiä kaikkiin maallisiin epäkohtiin? Kyllä kaikesta voi löytää kaikkea, kun oikein pyöritellään. Taiteen tuottaminen käy mahdottomaksi, kun mistään ei uskalla mitään sanoa, ettei joku vain pahoita mieltään.