Pelottaa tuleva vanhemmuus

Minä pelkäisin enemmän sitä jatkuvaa vastuuta, yöheräämisiä, lapsen mahdollisia diagnooseja ja kuinka saada lapsesta kasvatettua tervepäinen aikuinen. Luojan kiitos minulla ei ole lapsia.

On syystä että ihmiset yleensä voivat niin huonosti tästä ajasta . kaikki on salaista ,koodeja joka paikassa, ja yhtäaikaa tiedämme että jokaikinen meistä on kuin avoimia kirjoja koskien meidän poliiseja ja päättäjiä. Modernit mobiilit on vakoojia.Kaikki mitä kirjoitamme ja puhumme puhelimen kautta säilytettän jossakin kesksutassa. Ja henkilökohtaisesti pelkään tätä uutta rokotetta .Väitetään että Pfiser vaati jokaisen DNA , n heidän pankkiin. 

Käyttäjä2108 kirjoitti:

On syystä että ihmiset yleensä voivat niin huonosti tästä ajasta . kaikki on salaista ,koodeja joka paikassa, ja yhtäaikaa tiedämme että jokaikinen meistä on kuin avoimia kirjoja koskien meidän poliiseja ja päättäjiä. Modernit mobiilit on vakoojia.Kaikki mitä kirjoitamme ja puhumme puhelimen kautta säilytettän jossakin kesksutassa. Ja henkilökohtaisesti pelkään tätä uutta rokotetta .Väitetään että Pfiser vaati jokaisen DNA , n heidän pankkiin. 

En mä nyt ihan tätä tarkoittanut

-ap

Vierailija kirjoitti:

Minä pelkäisin enemmän sitä jatkuvaa vastuuta, yöheräämisiä, lapsen mahdollisia diagnooseja ja kuinka saada lapsesta kasvatettua tervepäinen aikuinen. Luojan kiitos minulla ei ole lapsia.

Kyllähän se vastuu ja sairastumisten tai tapaturmien mahdollisuus, sekä arkiset epämukavuudet vähän stressaa myös, mutta nehän kuuluu ihan normaalisti asiaan. Samoja on jossain määrin koettu jo lemmikkieläinten kanssa.

Tämä palsta ei anna todellista kuvaa vanhemmuudesta. Toki arvostelijoita riittää, mutta ei niistä tarvii välittää. Kunhan huolehtii lapsestaan ihan normaalisti, ei tule lasuja eikä ongelmia. Ei meidän elämään kukaan ole koskaan puuttunut. Toisten vanhempien asennekin on ollut lähinnä kannustava.

Tämä palsta ei missään nimessä kuvaa oikeaa elämää.

Lapsen saamisessa hankalinta on yöheräämiset ja mahdolliset koliikit ja refluksit. Ei toisten ihmisten arvostelu.

Mutt aitse yllätyin kyllä kun lapsen sain, miten nettimaailmassa ihmiset käyttäytyvät todella kummallisesti lapsiin liittyen. Facesn keskustelupalstoilla ei voi olla ollenkaaan enkä täältäkään etsisi lasten kasvatusohjeita. Netti tekee osasta ihmisistä susia. Todellisuudessa ongelmat ovat pienemiä ja todellisuudessa ihmiset eivät ole niin arvioivia.

Lapsen kasvattaminen on vaikeaa. Todella vaikeaa. Kaikki uhmaiät yms. Ei se helppoa ole. Mutta arvostelua ei juuri saa, yleensä vain kannustusta ympäriltä.

Lapsen kasvattaminen on toisaalta parasta mitä elämässä on. Ehdottomasti parasta mitä minun elämässäni on ollut. Uskomattoman hieno mahdollisuus parantaa maailmaa, luoda omalle lapselle åaremmat kasvuolosuhteet kuin itsellä oli. Toisaalta omia virheitääkin täytyy oppia sietämään, täydellinen ei pysty olemaan.

Syytä pelätäkin.

No ehkä sitä tavallaan joku koko ajan kyttääkin, neuvola ja päiväkoti lähinnä. Tai että niiden työtä on arvioida, että onko lapsella kaikki hyvin. Mutta mitä sitten, kun itse tietää että lapsella on asiat hyvin ja ei ole mitään salattavaa 🤷‍♀️ Niin senkus kyttäävät. Ei meistä ole kukaan koskaan tehnyt yhtään lasua, vaikka välillä on hanskat ja vasu-keskustelulappu hukassa. Ja jos joskus joku tekeekin ja tulee sosiaalityöntekijät kylään, niin tervetuloa, meillä on lämmin ja tasapainoinen, joskin toisinaan vähän sotkuinen koti.

Ei kannata pelätä. Kun se oma lapsi tulee ne mahdolliset negatiiviset asiat ja ihmiset jää nopeasti varjoon koska se lapsi on kaiken sen arvoista. Suurin osa ihmisistä iloitsee siitä lapsesta ympärilläsi. Tärkeää on muistaa kysellä edelleen niiden lapsettomien kuulumisia ja muistaa että vaikka se lapsi on sinun maailmasi tärkein asia se ei ole muiden välttämättä. Tämä ei siis tarkoita että muut eivät halua saada kivoja kuvia ja päivityksiä silloin tällöin, mutta päivittäinen pommitus kannattaa rajoittaa vain oman perheen sisälle.

Ei mulle ainakaan kukaan ole päin naamaa tullut ohjeistamaan mistään lapsiin liittyvistä asioista, mutta silti sellainen hyvän vanhemman malli on aika ahdas edelleen.

Mulla ainakin on tosi tarkasti päässä, että miten hyvä vanhempi toimii ja miten hyvässä perheessä arki sujuu. Esim. ruokailuajat, päiväunet, ulkoilut jne. Ainakin minulle ne vanhemmuuden paineet tulee siitä, jos en onnistu pitämään tiettyjä rutiineja tai toimintoja kasassa.

Tutuksi on tullut myös se, ettei niistä lapsista saisi lähteä mitään ääntä julkisilla paikoilla. Taaperon kiljahdukset ravintolassa tai bussissa on aina vähän hermoja raastavia, kun tuollaisen pienen lapsen tekoja ei pysty niin hyvin kontrolloimaan, vaan itku tulee, jos itkettää. Silti muut ihmiset mulkoilevat sinua, että pidä lapsesi kurissa.

SIetääkin pelätä.

Höpö, höpö. Olen kasvattanut teinin ilman ongelmia ulkopuolelta tulevista "mahdottomista" vaatimuksista.