Eron aiheuttamat syyllisyyden tunteet

Elänkö elämääni itselleni vai muille? Olen eroamassa ja meillä on lapsia. Olen vuosia ollut äärimmäisen onneton miehen juomisen ja käytöksen vuoksi, rakkaus on kuollut jo aikoja sitten.

Miksi minulla on näin suuri syyllisyyden tunne? Onko se läheisriippuvuutta?

Mietin kokoajan sitä että onko oma onneni ja elämäni niin tärkeää, että rikon lapsilta ydinperheen. Yritän miettiä, että ehkä lapsillakin olisi vakaampi elämä kahdessa toivottavasti onnellisessa kodissa kuin tässä yhdessä jossa on hyvin viileä ja negatiivinen ilmapiiri.

Silti koen huonoa omaa tuntoa. Se että haluan olla onnellinen vaikuttaa niin moneen muuhunkin. Jos voisin kelata kellon taaksepäin en tekisi lapsia tähän suhteeseen, mutta aikaa ei voi kääntää taaksepäin. Olin silloin nuori ja liian sinisilmäinen. Uskoin varmaan että asiat muuttuisivat paremmaksi, ehkä suljin ongelmia silmistäni ja suoritin elämää sen enempää ajattelematta.