Aloin n. 15-vuotiaana esittää muuta kuin olen. Jos nyt etsin itseni takaisin, palaako oikea persoonani 15-vuotiaan tasolle?
Sillä miten se olisi voinut kehittyä, jos olen ollut roolissa koko ajan?
Mitä mieltä on kuitenkaan elää muuna kuin on. Haluan sen elämän joka minulle, oikealle itselleni on varattu. Elämän virtaan takaisin.
Ja miksi aloin esittää? Luulin että niin kuuluu tehdä että olisin oikeanlainen. Vanhemmille tunteeni olivat vääriä. Kavereita ajattelin saavani kun en vain ole tylsä. Olin mieluummin cool ja ihanneminä kuin minä.
Kommentit (7)
Ei palaa. Kyllä ihmisen mieli ja persoona muokkaantuvat ihan jo aivojen kehityksenkin vuoksi, saati sitten hormonitoiminnan muutosten ja elämänkokemusten myötä. Maailmakaan ei ole enää sama kuin se jossa elit 15-vuotiaana, tuskin myöskään elämäntilanteesi.
Et voi palata 15-vuotiaan tasolle, vaikka haluaisit. Fyysisesti olet kuitenkin kehittynyt. Joitakin vuosia saatat kuitenkin "taantua". Jos se sopii sinulle, ei siinä mitään pahaa ole.
Itselläni on vähän vastaava tilanne. Tosin en koe esittäneeni, vaan olen vain elänyt sellaista elämää kuin oletin muiden minulta odottavan. Koen, että olisi helpompi palata vaikka edes 25v:n tasolle, ja lähteä siitä rakentamaan uutta identiteettiä ja minäkuvaa. Mutta se olisi taas uusi teeskentelyn kierre.
Ehkä se oma ikä on kuitenkin parasta unohtaa, koska siihen liittyy aina jotain oletettuja odotuksia, kuinka tämän ikäisen "kuuluisi" elää.
Noh, mä muutuin kun tapasin eksän. Nyt eron jälkeen tuntuu siltä, kuin olisin ihan samanlainen kuin ennen tuota suhdetta. Kai tässä tuli koettua ja opittua välissä jotain, mutta ajattelu jatkuu nyt siitä, mihin se jäi tuon suhteen alkaessa.
Olitko j ännätyttö ja huomioitko tuolloin myös ne luokkasi kilteinmät pojat? 🥺
En tiedä, onko tämän asian karuutta jotenkin itselleen lieventänyt. Olen kuvitellut että tämä olisi tavallaan normaalia, mutta ei varmaan kaikki todellakaan näin ole toimineet.
Ap
Kuulostaa aika normaalilta persoonan ja identiteetin kehittymiseltä. Harva nuori on ns. oma itsensä 15- tai edes 25 -vuotiaana, kasvamiseen kuuluu myös se ”esittäminen” ja muiden toiveisiin mukautuminen, kunnes oma sisäinen maailma alkaa hahmottua. Osa ihmisistä vetää sitä opittua ja muiden toivomaa roolia elämänsä loppuun saakka ja syvempi tutustuminen itseen jää kokonaan tekemättä. Ala vain rohkeasti pohtia sitä miltä sisälläsi tuntuu, mitä haluat ja toivot, mitä arvostat. Kaikki on ihan hyvin ja kuuluu asiaan!
Psykologi
Up