Uutta suhdetta aloittaessa, mietitkö toisen parasta

On tapana ajatella toisen parasta ihan kaikenlaisissa ihmissuhteissa. Kuuluu mielestäni normaaliin muiden huomioimiseen. 

Mä ajattelen ihan kuin sinä, ap. Mulla ei ole oikeasti mitään annettavaa kenellekään, ja suurinta rakkautta on kävellä pois ja unohtaa koko juttu.

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelen ihan kuin sinä, ap. Mulla ei ole oikeasti mitään annettavaa kenellekään, ja suurinta rakkautta on kävellä pois ja unohtaa koko juttu.

Pitääkin ensin oppia rakastamaan itseään ennen kuin voi rakastaa kunnolla muita. Siinäpä hommaa sinulle ja ap:lle. 

Mä luulen että aika harva miettii tuota että mitä voi itse antaa suhteeseen. Yhteen mennään alkuhuumassa ja sitten kohta erotaan

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen että aika harva miettii tuota että mitä voi itse antaa suhteeseen. Yhteen mennään alkuhuumassa ja sitten kohta erotaan

Kovinpa on negatiivinen sinun ihmiskäsityksesi. Kyllä normaalit ihmiset osaavat ajatella myös toisen parasta.

Olin hänelle kaikin puolin hyvä ja kiltti, sellainen ihminen millaisen hän sai minusta esille. Tai ainakin yritin. Sitten se meni sellaiseksi että vähänväliä tarkoittamatta tein tai sanoin jotain mistä loukkaantui syvästi. Tai sitten en älynnyt tehdä jotain mitä hän halusi. Anteeksi, anteeksi, anteeksi. Tuollaista se oli sitten lopulta minun osaltani koko touhu. Alkoi tuntumaan, että toisen paras olisi kun unohtaisi minut kokonaan ja aloinkin olemaan lähtövalmiudessa. Toki silläkin sitten hänen mielensä pahoitin, kun heti olin häntä pois heittämässä. Toivotonta, ei tästä mitään tule meikäläisellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen että aika harva miettii tuota että mitä voi itse antaa suhteeseen. Yhteen mennään alkuhuumassa ja sitten kohta erotaan

Kovinpa on negatiivinen sinun ihmiskäsityksesi. Kyllä normaalit ihmiset osaavat ajatella myös toisen parasta.

Saatoit käsittää asian väärin. Toki pidemmässä suhteessa näin onkin mutta mietin kirjoituksessani ihan suhteen alkua. Eli kun ei vielä edes tunneta välttämättä nimeltä, ehkä tiedetään vain ulkonäöltä ja on silmäpeliä tai muuta. Alan itse jo silloin miettimään näitä että paras varmaan jättää sikseen.

Luin Samuli Putro jutun Anna-lehdessä.

Kannattaa miettiä ennenkuin aloittaa uuden suhteen.

Onko ap:lla huono itsetunto kun ajattelee noin? 

Vierailija kirjoitti:

Luin Samuli Putro jutun Anna-lehdessä.

Kannattaa miettiä ennenkuin aloittaa uuden suhteen.

Haluatko tiivistää mitä siinä jutussa oli? Suurin osa ei todennäköisesti ole lukenut.

En ajattele. Kyllä sen toisen pitäisi ihan itse tietää mikä hänelle on parasta. En mä sen toisen mutsi/faija ole.

Kyllä, ja ajattelen vieläkin vaikka ollaan 2,5 vuotta oltu yhdessä. Unelmia ja toiveita pitää ja saakin olla, ja niitä päin mennään molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen että aika harva miettii tuota että mitä voi itse antaa suhteeseen. Yhteen mennään alkuhuumassa ja sitten kohta erotaan

Miksi miettisikään? Se on sen toisen ihmisen päätös, olenko sitä mitä hän haluaa. Itse voin vain rehellisesti olla oma itseni. En myöskään laskelmoi, tuleeko tästä loppuelämän suhde vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen että aika harva miettii tuota että mitä voi itse antaa suhteeseen. Yhteen mennään alkuhuumassa ja sitten kohta erotaan

Miksi miettisikään? Se on sen toisen ihmisen päätös, olenko sitä mitä hän haluaa. Itse voin vain rehellisesti olla oma itseni. En myöskään laskelmoi, tuleeko tästä loppuelämän suhde vai ei.

Ja se on harmi

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:lla huono itsetunto kun ajattelee noin? 

Sinulla taitaa olla huono itsetunto. Ap. n teksti oli viisasta puhetta. Kovin moni haluaa suhdetta. Ja kaataa omat ongelmat toisen niskaan. Tekemättä asioille yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelen ihan kuin sinä, ap. Mulla ei ole oikeasti mitään annettavaa kenellekään, ja suurinta rakkautta on kävellä pois ja unohtaa koko juttu.

Näin minäkin ajattelen. Kun tarpeeksi rakastaa toista niin jättää rauhaan ja menee pois.

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:lla huono itsetunto kun ajattelee noin? 

Olen vain realisti. En halua tuoda omia vaivojani ja ongelmiani toisen stressiksi. Muutenkin olen oppinut tuntemaan itseni ja tiedän minkälainen sohvaperuna olen pidemmän päälle.

Ap

Kyllä mietin. Tämä on yksi syy miksi en ole edes kiinnostavia ihmisiä kohtaan enää aloitteellinen.

Jep, ja just sen takii en oo kiinnostunu seurustelusta, ku en pysty tarjoo mitään. Kaikki voittaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen että aika harva miettii tuota että mitä voi itse antaa suhteeseen. Yhteen mennään alkuhuumassa ja sitten kohta erotaan

Miksi miettisikään? Se on sen toisen ihmisen päätös, olenko sitä mitä hän haluaa. Itse voin vain rehellisesti olla oma itseni. En myöskään laskelmoi, tuleeko tästä loppuelämän suhde vai ei.

Ja se on harmi

No ei se ole