Lue keskustelun säännöt.
miksei PROFESSUUREIHIN ole lisäksi psykologista soveltuvuuskoetta?
12.03.2021 |
Julkaisuluetteloiden, tutkimusrahan hankkimisen ym. tuijottaminen ei pelkästään riitä.
Professorit joutuvat hoitamaan myös henkilöstöjohtamista, ohjaustehtävien lisäksi, mutta olen nähnyt niin paljon tapauksia, joissa prof:lla ei ole mitään valmiuksia ihmisten kohtaamiseen, ei sosiaalisia taitoja, kommunikaatiotaitoja, tms.
Erästä laitoksen työntekijää oli kiusattu (kyllä, professorin toimesta) ja toinen professori kehotti työntekijää hoitamaan tilanteen ja hymyilemään enemmän.
Ahdisti sekin jatkoseminaari, jossa yksi professori ryhtyi kiusaamaan esitelmöimässä ollutta jatko-opiskelijaa, seminaarin johtajana toiminut professori ei puolestaan puuttunut asiaan mitenkään.
Kommentit (17)
Lisäksi enemmistö professoreista kommunisteja. Tämä on vaiettu fakta ja suoranainen häpeäpilkku suomen akatemiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun meidän pienehköön organisaatioomme oltiin palkkaamassa melko suoritustason tehtävään ihmistä, johto halusi ostaa ulkopuoliselta psykologifirmalta soveltuvuustestauksen hakijoille. Ei kai siitä haittaa ollut, mutta ei oikeastaan ollut niin tarpeen. Professoreilla sen sijaan on niin paljon valtaa ja vastuuta, että joku testaaminen on tarpeen. Monet vielä saavat sen duunin vuosikymmeniksi, kunnes jäävät eläkkeelle tai kuolevat. Siinä ajassa voi saada aikaan hyvää tai tosi huonoa jälkeä.
Professori on ensisijassa tiedemies. Professorin tehtävänä on tutkia. Opetusta varten on palkattu enenevässä määrin yliopistolehtoreita. HR asioita varten on omat ihmisensä. Pidän järkyttävänä vaatimusta, että tiedemiehen mahdollisuuksia toimia aktiivisesti tieteen eteen heikennetään vaateilla siitä, että on kiva tyyppi ja huolehtii, että joku stuidu löytää kanttiinista luennolle.
Professorin piti ohjata erään samoihin aikoihin opiskelleen henkilön gradua, ja professori sitten oli sanonut, että ei ole professorin tehtävä tehdä gradua opiskelijan puolesta ja melkein heitti sen opiskelijan ulos huoneestaan. Ei olekaan, mutta gradun ohjaaminen kuuluu tehtäviin. Se opiskelija sai sentään onneksi tutkinnon tehtyä.
Eipä taida samaan persoonallisuustyyppiin mahtua kaikki hyvät piirteet. Ihmisiä ne professoritkin ovat mutta meillä on ikävä tapa arvottaa ihmisiä ja niinollen odottaa tietynlaista käyttäytymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Professori on ensisijassa tiedemies. Professorin tehtävänä on tutkia. Opetusta varten on palkattu enenevässä määrin yliopistolehtoreita. HR asioita varten on omat ihmisensä. Pidän järkyttävänä vaatimusta, että tiedemiehen mahdollisuuksia toimia aktiivisesti tieteen eteen heikennetään vaateilla siitä, että on kiva tyyppi ja huolehtii, että joku stuidu löytää kanttiinista luennolle.
Olet huumori-ihmisiä vai?
Professorit myös opettavat, yliopistolehtoreita ei ole palkattu enenevässä määrin joka aineeseen, ja luonnollisesti henkilöstöjohtaminen on osa professorin työtä, halusi tai ei.
Kyllä ne nyt vaan valitaan tieteellisen ansioiden mukaan ne professorit. Yliopistoille raha tulee sen mukaan miten julkaistaan, ei että miten kivaa koulussa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajankohtainen tapaus oli tämä Helsingin yliopiston synttäröivä suomen kielen professori, tai siis entinen.
"Muistan Helsingin yliopistossa pidetyn erittäin ikävän väitöstilaisuuden, jossa oli kaksi vastaväittäjää. Toinen opponentti käyttäytyi heti ensi kommentistaan alkaen tarkoituksellisen aggressiivisesti ja epäasiallisesti. Hän puhui väittelijälle halventavalla tavalla, meni henkilökohtaosuuksiin ja, siis todellakin, rupesi huutamaan täysillä väittelijälle. Sellaista en ole nähnyt missään muussa väitöstilaisuudessa. Väittelijä vastaili asiassa pysyen ja kohteliaasti, mutta ei lopussa pystynyt vastaamaan yhteen kysymykseen, koska joutui pidättelemään itkua. Eräässä kohtaa opponentti kääntyi yleisön puoleen ja sanoi hymyillen, että ”yleisön viihdyttämiseksi” hänpä ottaa esille vielä tämänkin puutteen. Hän kuvitteli, että yleisö on hänen puolellaan ja pitää hänen esiintymistään hienona. Sellaista yleisössä ei tietenkään ajateltu. Kolmetuntiseksi venytetyn tilaisuuden väliajalla ihmiset tuskailivat, ”ihan hirveetä”. Jälkeenpäin kuultiin, että kyseinen vastaväittäjä olisi halunnut väitöskirjan hylättäväksi.
Toinen vastaväittäjä esiintyi tilaisuudessa rauhallisesti ja asiallisesti, esitti kriittisiä huomautuksia, mutta viittasi myös väitöskirjan ansioihin. Se on se normaali tapa hoitaa kyseinen avaintehtävä. Hän ei suinkaan esittänyt väitöskirjaa hylättäväksi, eikä mitään hylkäystä tapahtunutkaan.
Jälkeenpäin joku tilaisuutta seurannut kirjoitti Hesarin mielipidepalstalla, miten vastenmielinen kokemus väitöstilaisuus oli ollut. Sitähän se nimenomaan oli, koska vastaväittäjäksi oli päästetty Auli Hakulinen."
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne nyt vaan valitaan tieteellisen ansioiden mukaan ne professorit. Yliopistoille raha tulee sen mukaan miten julkaistaan, ei että miten kivaa koulussa on.
Etkö osaa lukea aloitusta? Ongelma on juuri siinä, että professuurien täytöissä katsotaan julkaisuja jne., mutta soveltuvuus jää selvittämättä ja voi olla olematon. Turha sinun on vääntää mitään koulukiva-olkinukkeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajankohtainen tapaus oli tämä Helsingin yliopiston synttäröivä suomen kielen professori, tai siis entinen.
"Muistan Helsingin yliopistossa pidetyn erittäin ikävän väitöstilaisuuden, jossa oli kaksi vastaväittäjää. Toinen opponentti käyttäytyi heti ensi kommentistaan alkaen tarkoituksellisen aggressiivisesti ja epäasiallisesti. Hän puhui väittelijälle halventavalla tavalla, meni henkilökohtaosuuksiin ja, siis todellakin, rupesi huutamaan täysillä väittelijälle. Sellaista en ole nähnyt missään muussa väitöstilaisuudessa. Väittelijä vastaili asiassa pysyen ja kohteliaasti, mutta ei lopussa pystynyt vastaamaan yhteen kysymykseen, koska joutui pidättelemään itkua. Eräässä kohtaa opponentti kääntyi yleisön puoleen ja sanoi hymyillen, että ”yleisön viihdyttämiseksi” hänpä ottaa esille vielä tämänkin puutteen. Hän kuvitteli, että yleisö on hänen puolellaan ja pitää hänen esiintymistään hienona. Sellaista yleisössä ei tietenkään ajateltu. Kolmetuntiseksi venytetyn tilaisuuden väliajalla ihmiset tuskailivat, ”ihan hirveetä”. Jälkeenpäin kuultiin, että kyseinen vastaväittäjä olisi halunnut väitöskirjan hylättäväksi.
Toinen vastaväittäjä esiintyi tilaisuudessa rauhallisesti ja asiallisesti, esitti kriittisiä huomautuksia, mutta viittasi myös väitöskirjan ansioihin. Se on se normaali tapa hoitaa kyseinen avaintehtävä. Hän ei suinkaan esittänyt väitöskirjaa hylättäväksi, eikä mitään hylkäystä tapahtunutkaan.
Jälkeenpäin joku tilaisuutta seurannut kirjoitti Hesarin mielipidepalstalla, miten vastenmielinen kokemus väitöstilaisuus oli ollut. Sitähän se nimenomaan oli, koska vastaväittäjäksi oli päästetty Auli Hakulinen."
Kustoshan tilaisuuden kulusta vastaa. Väitöstilaisuus ei ole sitä varten, että väitöskirjaa lytättäisiin vaan, että siitä voidaan käydä oppinutta keskutelua. Useimmiten väittelijä saa itse myötävaikuttaa siihen, kuka tulee vastaväittelijäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne nyt vaan valitaan tieteellisen ansioiden mukaan ne professorit. Yliopistoille raha tulee sen mukaan miten julkaistaan, ei että miten kivaa koulussa on.
Etkö osaa lukea aloitusta? Ongelma on juuri siinä, että professuurien täytöissä katsotaan julkaisuja jne., mutta soveltuvuus jää selvittämättä ja voi olla olematon. Turha sinun on vääntää mitään koulukiva-olkinukkeja.
Soveltuvuus tutkijanahan siinä nimenomaan tutkitaan, koska hakijan julkaisut ovat valinnassa merkittävin tekijä. Mihin sinä ajattelit soveltuvuutta sitten? HR assistentiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajankohtainen tapaus oli tämä Helsingin yliopiston synttäröivä suomen kielen professori, tai siis entinen.
"Muistan Helsingin yliopistossa pidetyn erittäin ikävän väitöstilaisuuden, jossa oli kaksi vastaväittäjää. Toinen opponentti käyttäytyi heti ensi kommentistaan alkaen tarkoituksellisen aggressiivisesti ja epäasiallisesti. Hän puhui väittelijälle halventavalla tavalla, meni henkilökohtaosuuksiin ja, siis todellakin, rupesi huutamaan täysillä väittelijälle. Sellaista en ole nähnyt missään muussa väitöstilaisuudessa. Väittelijä vastaili asiassa pysyen ja kohteliaasti, mutta ei lopussa pystynyt vastaamaan yhteen kysymykseen, koska joutui pidättelemään itkua. Eräässä kohtaa opponentti kääntyi yleisön puoleen ja sanoi hymyillen, että ”yleisön viihdyttämiseksi” hänpä ottaa esille vielä tämänkin puutteen. Hän kuvitteli, että yleisö on hänen puolellaan ja pitää hänen esiintymistään hienona. Sellaista yleisössä ei tietenkään ajateltu. Kolmetuntiseksi venytetyn tilaisuuden väliajalla ihmiset tuskailivat, ”ihan hirveetä”. Jälkeenpäin kuultiin, että kyseinen vastaväittäjä olisi halunnut väitöskirjan hylättäväksi.
Toinen vastaväittäjä esiintyi tilaisuudessa rauhallisesti ja asiallisesti, esitti kriittisiä huomautuksia, mutta viittasi myös väitöskirjan ansioihin. Se on se normaali tapa hoitaa kyseinen avaintehtävä. Hän ei suinkaan esittänyt väitöskirjaa hylättäväksi, eikä mitään hylkäystä tapahtunutkaan.
Jälkeenpäin joku tilaisuutta seurannut kirjoitti Hesarin mielipidepalstalla, miten vastenmielinen kokemus väitöstilaisuus oli ollut. Sitähän se nimenomaan oli, koska vastaväittäjäksi oli päästetty Auli Hakulinen."
Kustoshan tilaisuuden kulusta vastaa. Väitöstilaisuus ei ole sitä varten, että väitöskirjaa lytättäisiin vaan, että siitä voidaan käydä oppinutta keskutelua. Useimmiten väittelijä saa itse myötävaikuttaa siihen, kuka tulee vastaväittelijäksi.
Kustos ei paljoa tilaisuuksissa puhu, normaalisti vain hänelle kuuluvat viralliset aloitukset ja lopetukset.
Tuo tilaisuus ei varmaankaan edustanut oppinutta keskustelua, huh huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne nyt vaan valitaan tieteellisen ansioiden mukaan ne professorit. Yliopistoille raha tulee sen mukaan miten julkaistaan, ei että miten kivaa koulussa on.
Etkö osaa lukea aloitusta? Ongelma on juuri siinä, että professuurien täytöissä katsotaan julkaisuja jne., mutta soveltuvuus jää selvittämättä ja voi olla olematon. Turha sinun on vääntää mitään koulukiva-olkinukkeja.
Soveltuvuus tutkijanahan siinä nimenomaan tutkitaan, koska hakijan julkaisut ovat valinnassa merkittävin tekijä. Mihin sinä ajattelit soveltuvuutta sitten? HR assistentiksi?
Aloituksessa ei sanottu, että ei saisi arvioida soveltuvuutta tutkijana, vaan että tulisi arvioida muutakin soveltuvuutta. Mutta jos tämä asia ei sinulle millään aukea, emme voi sille mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne nyt vaan valitaan tieteellisen ansioiden mukaan ne professorit. Yliopistoille raha tulee sen mukaan miten julkaistaan, ei että miten kivaa koulussa on.
Etkö osaa lukea aloitusta? Ongelma on juuri siinä, että professuurien täytöissä katsotaan julkaisuja jne., mutta soveltuvuus jää selvittämättä ja voi olla olematon. Turha sinun on vääntää mitään koulukiva-olkinukkeja.
Soveltuvuus tutkijanahan siinä nimenomaan tutkitaan, koska hakijan julkaisut ovat valinnassa merkittävin tekijä. Mihin sinä ajattelit soveltuvuutta sitten? HR assistentiksi?
Aloituksessa ei sanottu, että ei saisi arvioida soveltuvuutta tutkijana, vaan että tulisi arvioida muutakin soveltuvuutta. Mutta jos tämä asia ei sinulle millään aukea, emme voi sille mitään.
Yliopistolain (558/2009) mukaan professorin tulee harjoittaa ja ohjata tieteellistä tutkimustyötä tai taiteellista työtä, antaa siihen perustuvaa opetusta ja seurata tieteen tai taiteen kehitystä sekä osallistua alallaan yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ja kansainväliseen yhteistyöhön.
Mihin näistä tarvitaan psykologian maisterin arviota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne nyt vaan valitaan tieteellisen ansioiden mukaan ne professorit. Yliopistoille raha tulee sen mukaan miten julkaistaan, ei että miten kivaa koulussa on.
Etkö osaa lukea aloitusta? Ongelma on juuri siinä, että professuurien täytöissä katsotaan julkaisuja jne., mutta soveltuvuus jää selvittämättä ja voi olla olematon. Turha sinun on vääntää mitään koulukiva-olkinukkeja.
Soveltuvuus tutkijanahan siinä nimenomaan tutkitaan, koska hakijan julkaisut ovat valinnassa merkittävin tekijä. Mihin sinä ajattelit soveltuvuutta sitten? HR assistentiksi?
Aloituksessa ei sanottu, että ei saisi arvioida soveltuvuutta tutkijana, vaan että tulisi arvioida muutakin soveltuvuutta. Mutta jos tämä asia ei sinulle millään aukea, emme voi sille mitään.
Yliopistolain (558/2009) mukaan professorin tulee harjoittaa ja ohjata tieteellistä tutkimustyötä tai taiteellista työtä, antaa siihen perustuvaa opetusta ja seurata tieteen tai taiteen kehitystä sekä osallistua alallaan yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ja kansainväliseen yhteistyöhön.
Mihin näistä tarvitaan psykologian maisterin arviota?
Tiedämme kyllä, että monilla av-palstan käyttäjillä on tarve trollata loputtomiin, tässä tapauksessa siis sinulla.
Professorit keskustelevat keskenäänkin henkilöstöjohtamisen haasteista, mm. korona-aikana. Tutustu ihan vapaasti keskusteluihin. Monille (akateemisille) kansalaisille henkilöstöjohtamisen läsnäolo professorin työssä on kyllä selvä asia muutenkin. Terveisin, tohtori.
Missä ammatissa ei olla lainkaan tekemisissä toisten ihmisten kanssa? Eli pitäisikö jokaiseen työpaikkaan vaatia jotain huuhaasoveltuvuuskoetta?
Soveltuvuuskokeiden kyvystä ennustaa tehtävässä menestymistähän ei ole olemassa vakuuttavaa tieteellistä näyttöä.
Mä olin aikoinani laitokseni johtoryhmässä opiskelijajäsenenä. Mun mielestä nää mainitut asiat eivät kauheasti painaneet rekryprosesseissa yleensä. Professuuria ei sinä aikana täytetty, joten siitä en osaa sanoa. Eniten painoi tieteellinen osaaminen.