Miten ihmeessä lapsiperheelliset jaksavat tehdä töitä ennen/töiden jälkeen mitään?
Olen totaali yksinhuoltaja. Ei ole sukulaisia tai muuta tukiverkkoa. Töiden lisäksi mulla ei ole mitään muuta sosiaalista elämää koska en vain jaksa. Vaikka lapset ovat jo kouluikäisiä, niin ruoka, kouluhommissa avustaminen, pyykkihuolto/siivous, kaupassa käynnit ym. arkiset toimet verottavat sen verran että ei mulla riitä energiaa muuhun.
Teen kolmivuorotyötä. Pääsen myöhään iltavuorosta ja kello on usein yksi yöllä kun päästään kaikki nukkumaan. Aamulla alkaa koulu, sitten lähden iltavuoroon töihin, ja lapset ovat keskenään klo 22 asti. Sitten alkaa läksyissä avustaminen niissä tehtävissä missä lapset ei pärjää. Lapset joutuvat tosi paljon olemaan yksin, käyvät kaupassakin monesti ostamassa valmisruoan jos en ole ehtinyt/jaksanut laittaa mitään. Vuorotyötä on tehtävä palkan takia. Autoa ei ole joten nytkin olemme olleet marraskuusta alkaen kotona ilman että olemme käyneet yli neljän kilometrin säteellä missään. Eikä voimia kyllä olisikaan. En jaksa nähdä ketään ja olen aina vain väsynyt. Vapaapäivänä makaan vain koomassa sohvalla tai hoidan kaikki ne asiat mitä en ehdi työpäivinä tehdä.
En jaksa vastata edes puhelimeen. Miten ihmisillä riittää energiaa käydä hiihtämässä, tavata kavereita jne?
Kommentit (14)
Soita lasu itsestäsi Ap. Tarvitset apua ja neuvontaa elämänhallintaan!
Yksi lapsi ja kaksi vanhempaa. Oon jaksanut käydä hiihtämässä. Lapsikin on mukana.
Vierailija kirjoitti:
Soita lasu itsestäsi Ap. Tarvitset apua ja neuvontaa elämänhallintaan!
Kyllä. Mielestäni hyvin edesvastuutonta että pienet lapset laittavat itse ruokansa.
Aika huonosti. Nyt kun ollaan etänä niin vähän paremmin, mutta aiemmin oli aika raatamista. Kyllä se elämä pyöri, mutta harrastaminen ja sosiaalinen elämä jäi aika ohuelle lasten ja kotihommien ohella ja ne kotihommatkin vähän sinne päin.
Neljä muksua, kaksi aikuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soita lasu itsestäsi Ap. Tarvitset apua ja neuvontaa elämänhallintaan!
Kyllä. Mielestäni hyvin edesvastuutonta että pienet lapset laittavat itse ruokansa.
Ei kouluikäinen enää kovin pieni ole.
Todella hyvin, mutta mulla ei olekaan kuormittavaa työtä. Olen lastenhoitaja Pirnes yksikössä jossa kaikki vuorot sijoittuu klo 07-17 välille. Töitä ei tartte kantaa kotiin, viikonloput ja pyhät vapaat sekä pitkä joulu- ja kesäloma. Meillä myös suht helpot lapset iältään 3 ja 5v. Mies myös ei kuormittavassa päivätyössä. Vaikka olemme suht pienipalkkaisia on yhteiset varat aivan riittävät. Meillä myös velaton omistusasunto eli asiat todella hyvin.
Minulla ei ole lapsia, mutta olin hyvin uuvuttavassa työssä, niin ei ollut energiaa enää mihinkään töiden jälkeen. Lopulta en palautunut viikonloppuisinkaan ja jäin sairaslomalle.
Ap, minusta kuulostaa siltä että tarvitset apua. Onko sulla mitään verkostoja? Jotta et ihan uupuisi ja jotta lapsillasi olisi enemmän tukea, tarvitsisit säännöllistä lastenhoitoapua ja itsellesi jonkun urheiluharrastuksen. Eniten mietin tuota että kouluikäiset lapsesi tekevät läksyjä vielä iltakymmenen jälkeen. Heidän täytyy saada tarpeeksi unta. Onko sinun ihan välttämätöntä tehdä kolmivuorotyötä tuossa elämäntilanteessa? Parin vuoden päästä se olisi taas mahdollisempaa lasten kasvaessa. Tilanteesi kuulostaa täysin epäinhimilliseltä vaikka itsekin olen perheellinen.
Tekevät puhdetöitä vanhan ajan malliin. Kun hämärä laskeutuu nii kullit tuvissa jäykistyy!
Kyllä minä tilanteessasi alkaisin antamaan lapsille enemmän vastuuta kotitöistä, toki et kertonut tekevätkö jo muutakin, kuin ostavat eineksiä. Osa on jo varmaan sen ikäisiä, että osaisivat hoitaa pyykkishowta, tehdä jonkinlaista ruokaa jne. Helpottuisi sinun työtaakka.
Monesti nuo hiihtämiset, ystävien tapaamiset ja lenkit antavat sitä energiaa vaikka sinne lähtö olisikin vaivalloista.
Kolmivuorotyössä palkan lisäksi on myös se etu että vapaapäiviä sattuu myös keskelle viikkoa jolloin pystyy hoitamaan virasto asioita, lasten vanhempia iltoja, hammaslääkäreitä ym. Itse kuormituin eniten lapsiperheessä noihin 8 - 16 kun työmatkojen kanssa se oli 7- 17 ma - pe.
Itse olen opettanut koululaiset omatoimisiksi. Heille on jaettu myös hommia ja vastuuta. Esimerkiksi yksi tyhjentää tiskikoneen aamulla ennen kouluun lähtöä. Yksi täyttää tiskikoneen kun tulee koulusta. Pyykkien viikkaus on myös lasten hommaa, itse hoidan pesun. Siivouspäivänä myös tehdään asiat yhdessä ja kaikille jaetaan hommaa.
Koulun suhteen ovat myös omatoimisia. Läksyt on hoidettava muistuttamatta. Perushommat hoitavat, harvoin tarvitsevat apua.
Arki sujuu täällä hyvin enkä kuormitu liiaksi kotihommista, silti olen myös väsynyt iltaisin ja tuntuu ettei mitään ylimääräistä jaksa. Kesää täällä kovasti odotellaan, kyllä se aurinko antaa energiaa kummasti. Yhteen väliin huomasin myös että energiaa toi paljon se että aloin syödä 50(mg?) D- vitamiinia päivittäin.
Tsemppiä sinne arkeen. Työn ja lapsiperhearjen yhdistäminen ei ole kevyttä.
Ihmiset on erilaisia. Lyhyt ja ytimekäs vastaus.