Kannattaako tunnustaa jos pettää?
Oletteko te, jotka olette pettäneet puolisoanne, kertoneet syrjähypystä puolisollenne? Ja millä hinnalla?
Oliko lapsia, asunto, yhteinen elämä, vaiko ”vain” seurustelusuhde, jossa ei ollut niin paljon yhteistä liimapintaa?
Tuliko ero, vai seurasiko tunnustamista anteeksianto?
Kannattaako/kannattiko mielestänne tunnustaa, jos on tai oli liian paljon menetettävää?
Myös muut mietteet uskottomuudesta tervetulleita.
Kommentit (10)
No ei tietenkään kannata. Ellet halua pilata nykyistä suhdettasi.
Jäi sinkkuvaihe päälle alkuseurustelun aikana ja sormipeliksi meni... Aamulla selvinpäin jäätävä morkkis ja asennemuutos alkoi tapahtua. En kertonut. Jäi ainoaksi kerraksi ja aikaa nyt 10 vuotta, ollaan edelleen yhdessä. Otin opiksi, se oma tunneskaala oli ihan hirveä enkä halua kokea sitä toiste vaikka millainen adonis kävelisi vastaan. Jätin kertomatta, sillä en halunnut miehelleni pahaa mieltä ja itselleni tuo syrjähyppy ei kuitenkaan merkannut mitään.
Kolmonen jatkaa, olin ollut sinkkuna vuoden pari ja vietin aika vapaata elämää ennen kuin tapasin elämäni miehen. Tuli laivareissu harrastusporukalla ja jotenkin siinä pienessä sievässä aloin ikävöimään sitä sinkkuuden vapautta ja jännitystä. Tilanteen jälkeinen morkkis oli kyllä kymmenen kertaa pahempaa kuin siitä jännityksestä saatu hyvä fiilis, tajusin tehneeni väärin enkä tarvinnut sen tajuamiseen avokkini moitteita. Olemme nykyään erottamattomat ja "taistelemme pahaa maailmaa vastaan yhdessä", jos olisin kertonut, tälläistä yhteyttä ei varmaan olisi löytynyt muualta.
Jos ei yksiavioisuus onnistu moi kannattais ehkä avointa jos molemmille oikeasti ok
Ei kannata.Ja kannattaa pettää älykkään ihmisen kanssa niin myös pysyy salassa.
Kannattaako imuroida koskaan jos voi vain odottaa että toinen hermostuu ja imuroi puolestasi? Kannattaako tunteet käsitellä kypsästi vaikka voisi vain vetää puolisoa lättyyn? Kannattaako ylipäänsä koskaan kohdella puolisoa niin kuin tasavertaista ihmistä, kun vaihtoehtona on kokea ylivertaisuutta ja käyttää toista hyväksi kaikin keinoin? Vai pitäisikö kuitenkin ennemmin kysyä, mikä on oikein...
Kannattaa kokeilla ensteeks kepillä jäätä..
Ei tietenkään tarvitse kertoa, kyllä se sika kuitenkin pettää joten ihan oikein sille ja todennäköisesti käy vaan väkivaltaiseksi ennemmin kuin myöhemmin jos saa tietää asiasta.
Jos pettää niin ei silloin ole oikean ihmisen kanssa kerta muita haluaa. Pistä poikki ja etsi se oikea kerta et hänestä oikeasti välitä. Olet hänen kanssaan vain koska haluat säilyttää seurustelevan imagoa yllä, et hänestä sisimmässäsi oikeasti välitä lainkaan. Jos toisesta välittää niin silloin ei petä. Tuhoon tuomittu suhde jos pettää.
Kannatti, koska tuli ero. Oltiin jo erottu henkisesti vaikka emme sitä tienneet. Tuo oli riittävä konkreettinen syy panna toimeen välttämätön.