Pappi paikalla

rippikoulua ei ole tehty "mielekkäämmäksi" ? jumalanpalvelusten tilalla voisi olla muuta ohjattua toimintaa nuorille,uppoisi varmaan paremmin. Joka perheessä on kyllä muuten tutustuttu kirkollisiin toimituksiin (kaste,rippi,häät,hautajaiset)

Missä opiskelit? Mitä tykkäsit opinnoista? Parasta? Huonointa? Entä mikä on parasta/huonointa työssäsi?

Onko seurakunnalta mahdollista saada parisuhdeterapiaa/ perhesuunnittelu apua?

Rippikoulusta. Rippikoulun tarkoitus on tutustuttaa nuorta kristinuskoon. Jumalanpalvelukset ovat tärkeä osa seurakunnan toimintaa, jopa tärkein, koska se on seurakunnan yhteinen juhla. Tämän vuoksi myös jumalanpalveluksia käydään läpi ja vietetään ripareilla. Onhan siellä paljon muutakin toimintaa.



On mahdollista saada parisuhdeterapiaa. Valitettavasti monissa seurakunnissa on paljon asiakkaita ja voi olla jonoja. Kannattaa etsiä yhteystietoja vaikkapa oman seurakunnan nettisivuilta.



Olen 30-v. nainen, opiskelin Helsingissä. Kovasti tykkäsin opiskeluista ja työstä, vaikka painiskelen samojen ongelmien kanssa kuin muutkin työssä läyvät äidit, eli kuinka aikaa riittäisi kaikille...

Kun olet pappi? Inhoan sellaista jeesustelua. Ja paaviakin kohdellaan kuin "jumalaa", outoa. Tavallinen kuolevainen. Pappi vira siinä missä muutkin.



"ne jotka korottavat itseään, alennetaan. jotka alentavat itsensä, korotetaan"

kirkkopyhä. Miksei helluntain vietto näy oikeastaan mitenkään (paitsi se helluntaiheila juttu)? Ja miksi se on iso pyhäpäivä jos sitä ei juuri kukaan vietä?

kuin muutkaan.



Kyllä kirkossa vietetään helluntaita, mutta olet oikeassa, että se ei näy niin selvästi kuin vaikkapa joulu ja pääsiäinen. Kristityt viettävät helluntaita Pyhän Hengen vuodattamisen ja kristillisen kirkon perustamisen muistoksi, jotka Raamatun mukaan tapahtuivat juutalaisten helluntaipäivänä, kymmenen päivää Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen. Helluntailla ei ole niin kansanomaista merkitystä, joten varmaan osittain siitä syystä sitä ei juhlita niin maallisesti, kirkossa kylläkin...

Itselläni on juuret suuressa hesalaisessa pappilassa. Näinä vuosikymmeninä kun kirkkoa on haluttu romuttaa on ollut helvetillistä kantaa sellaista kotitaustaa. Koulussa uskonnonope sai harrastaa yksinpuhelua ja hän puheli minulle niin kuin olisin ollut ainoa oppilas. Joskus ajattelin, että ehkä hän luulee, että taustani vuoksi en voisi olla kuuntelematta häntä.



Kerran olen tehnyt todella ikävän jutun ja siitä on paha mieli yhä vielä. Joku kysyi minulta, että uskotko Jumalaan? Ajattelin, että kaiken sotkun välttämiseksi on parasta vastata kysyjälle, että en usko - ja niin siis tein. Taisin tehdä todella väärin.



Nykykirkolla ei ole minulle mitään annettavaa ja monet papit ovat mielestäni jotenkin outoja kummajaisia. Olenkin alkanut harkita kirkosta eroamista. Kirkossa käyminen, jumalanpalvelukset, kirkon mielipiteet yms saavat minut kaikkoamaan entistä kauemmaksi nykykirkosta, siis näistä tämän päivän kirkkoympyröistä.



Minkälaisesta kotitaustasta sinä siis ryhdyit papiksi? Olet siis ev.lut kirkon pappi.

luterilaisella kirkolla annettavaa nykypäivän ihmiselle? Jos on, mitä se voisi olla? Tiivistetysti vielä: mikä on kirkon olemassaolon tarkoituksen ydinasia?

Kotitaustasta: Minullakin on pappeja sukulaisissa ja olen kasvanut kristityssä, mutta vapaahenkisessä ja avarakatseisessa perheessä. Meillä korostettiin kristinuskon voimaannuttavia puolia: yhteisvastuullisuutta, lähimmäisenrakkautta ja elämän merkityksellisyyttä. Olen kokenut kristinuskon valtavaksi voimavaraksi ja myös henkilökohtaisesti elämän tärkeimmäksi asiaksi.



Tiedän ja ymmärrän kirkon ongelmallisuuden liberaalissa maailmassa, jossa elämme. Mielestäni kirkko ei ole merkittänyt merkitystään, vaikka ihmisten kosketuspinta siihen onkin kaventunut. Edelleen koen kirkon tärkeimmäksi tehtäviksi armollisesta Jumalasta kertomisen ja Jeesuksen sovitustyön korostamisen, sekä tietysti näiden pohjalta syntyvän lähimmäisenrakkauden jakamisen. Evankeliumi toimii siis pohjana lähimmäisenrakkaudelle. Uskon, että kirkko olemme me ihmiset, ei vain joku etäinen instituutio. Tai näin ei ehkä aina ole, mutta pitäisi olla. Koen, että useimmat tuntemani kirkon työntekijät ovat vilpittömiä työssään ja uskossaan, mutta jotenkin voimattomia tämän maailman äärellä.



Kirkolla on edelleen paljon annettavaa ihmiselle. Elämän merkityksen etsiminen, yhteisöllisyys ja elämän mystisen puolen tunnistaminen ovat kadoksissa monelta nykyihmiseltä. Näissä kirkko voisi ihmisiä auttaa, mutta tietysti se on kiinni ihmisistä itsestään. Kunnioitan jokaisen omaa arvostelukykyä.

Kirkko voisi myös nykypäivänä auttaa ihmistä pohtimaan, kuka hän on. Mielestäni moni elää hirveässä stressissä, suorituskilpailussa ja kulutushysteriassa. Kristinuskon mukaan ihminen on Jumalan kuva, ja arvokas itsessään, sellaisena kuin on. Kirkko voisi näyttää tietä pois elämän kaupallistamisesta ja osoittaa, että ihmisen arvo on muualla kuin kuluttamisessa. Elämässä on ulottuvuuksia, joihin moni ihminen ei kokemukseni mukaan enää saa yhteyttä.

Monet tai suurin osa ihmisistä eivät halua kosketuspintaa kirkkoon, vaikka vielä valtaosa suomalaisista onkin kirkon jäseniä. Voisiko syynä olla se, että kirkon "pasuuna ei anna selkeää ääntä"? Eli onko mielestäsi kirkon sanoma vesittynyt liberaalin maailman paineissa?

Olen kokenut kristinuskon valtavaksi voimavaraksi ja myös henkilökohtaisesti elämän tärkeimmäksi asiaksi. Tiedän ja ymmärrän kirkon ongelmallisuuden liberaalissa maailmassa, jossa elämme. Mielestäni kirkko ei ole merkittänyt merkitystään, vaikka ihmisten kosketuspinta siihen onkin kaventunut. Edelleen koen kirkon tärkeimmäksi tehtäviksi armollisesta Jumalasta kertomisen ja Jeesuksen sovitustyön korostamisen, sekä tietysti näiden pohjalta syntyvän lähimmäisenrakkauden jakamisen. Evankeliumi toimii siis pohjana lähimmäisenrakkaudelle. Kirkolla on edelleen paljon annettavaa ihmiselle. Elämän merkityksen etsiminen, yhteisöllisyys ja elämän mystisen puolen tunnistaminen ovat kadoksissa monelta nykyihmiseltä. Näissä kirkko voisi ihmisiä auttaa, mutta tietysti se on kiinni ihmisistä itsestään. Kunnioitan jokaisen omaa arvostelukykyä.

Ulottuvuus Jumalan ja ihmisen välillä on kuitenkin täyttä todellisuutta ja konkretiaa. Mutta usko nähdään joksikin ideologiaksi ja ihanteeksi, jopa itsesuggestioksi. Onneksi Jumalan Henki toimii vielä tässä maailmassa ja näyttää todeksi tämän ulottuvuuden.

Elämässä on ulottuvuuksia, joihin moni ihminen ei kokemukseni mukaan enää saa yhteyttä.

voiko feministi olla kristitty?



pohjaa:



- isä, poika, pyhä henki (missä äiti tai tytär?)

- Eva vastuussa syntiinlankeemuksesta (naiset kaiken pahan takana?)

- nainen väsättiin miehen kylkiluusta (mitä ***...?)

- nainen vaietkoon seurakunnassa (enpäs vaikene)



jne jne jne...

että kirkon on vaikeaa sanoa suoraan, mitä mieltä on asioista. Toisaalta kirkossa ei ole yhtä selkeää ääntä olemassakaan, koska, kuten sanoin, kirkko olemme me! Eli mielipiteitä on esim. moraalisiin kysymyksiin monia. Keskeistä kirkossa ja kristinuskossa on kuitenkin sanoma, ei moraalisten kannanottojen antaminen. Kirkko on syvimmillään pyhien yhteisö, ei seremonia- tai konsultaatiokeskus. Mielestäni kirkon jäsenten maallistuminen ei ole pelkästään kirkon syy, vaan kertoo myös maailmasta, jossa elämme. Kirkko on meidän suomalaisten näköinen: melko matalprofiilinen siis...

ja ketkä eivät? Eli kuka pääsee taivaaseen ja kuka joutuu helvettiin?

itsekin ole tietyissä määrin! Kristinusko on syntynyt patriarkaaliseen eli miesvaltaiseen maailmaan, joten monet sen opeista ovat miesten muotoilemia. Itse en näe niitä esteinä uskoa Jumalan oikeudenmukaisuuteen. Jeesushan oli omana aikanaan varsinainen feministi, puolusti naisten oikeutta kuunnella puhettansa, opetustansa ja muutenkin hengaili naisten seurassa toisin kuin muut aikalaisensa. Naiset olivat myös ensimmäisiä ylösnousemuksen todistajia löytäessään tyhjän haudan. Feminististä teologiaa on tehty paljonkin, eli pyritään lukemaan Raamattua ja kristinuskon traditiota vaiennettujen kokemuksista käsin. Esim. Elina Vuola, Redford-Ruether ja Sallie McFague ovat tällaisia teologeja, kannattaa tutustua, jos kiinnostaa.



Nyt tarttee ruveta laittaan lapsille ruokaa, joten palailen vastailemaan, joskuus kun ehdin. Kiitos hyvistä kysymyksistä!

tämä ajatus, että kirkon sanoma olisi vesittynyt. Ehkä kirkko ei osaa tuoda sitä tarpeeksi selkeästi esiin ja eksyy vähän väliä näiden lillukanvarsien kanssa märehtimiseen ihan kuin kirkon tehtävä olisi esim. pisteyttää syntejä ja pistää niitä suuruusjärjestykseen tms. Luterilaisuudessahan äärettömän radikaalia on niinkin perustava ajatus, kuin että pelastumme yksin armosta, emme siis sen mukaan, minkä pisteytyksen syntejä olemme tehneet ja minkä emme, tai montako hyvää työtä olemme tehneet tai olemmeko olleet kaikin puolin kunniallisia ihmisiä.

Armo, tasa-arvo Jumalan edessä, lähimmäisten rakastaminen jne. ovat tässä maailmassa äärettömän radikaalia tavaraa. Ja sitten kirkko näkyy usein lähinnä siinä, että tapellaan papin sukupuolesta tai homojen oikeuksista tms. Outoa.

Monet tai suurin osa ihmisistä eivät halua kosketuspintaa kirkkoon, vaikka vielä valtaosa suomalaisista onkin kirkon jäseniä. Voisiko syynä olla se, että kirkon "pasuuna ei anna selkeää ääntä"? Eli onko mielestäsi kirkon sanoma vesittynyt liberaalin maailman paineissa?

Pääkohta tuossa, mitä lainasit, oli minulla se, että jos syntiä ei sanota synniksi, silloin armokin latistuu. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

Armoa ei ole olemassakaan henkilökohtaisella tasolla ilman synnintuntoa. Raamatussa sanotaankin, että "armo ja totuus tuli Jeesuksen kautta." Ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Kukaan meistä ei voisi lähestyä Jumalaa, ellei Jeesus olisi tehnyt sitä mahdolliseksi. Jumalan edessä syntisyytemme paljastuu (siis totuus meistä) ja koemme, että "minä hukun". Mutta silloin avuksi tulee evankeliumi, joka vakuuttaa, että Jeesukseen turvautumalla kaikki synnit saadaan anteeksi.

Julkisuudessa varmasti nämä mainitsemasi kädenväännöt korostuvat sellaisiksi, että koko kirkon toiminta olisi täynnä niitä. Seurakuntaelämä on kuitenkin jotakin aivan muuta.

eksyy vähän väliä näiden lillukanvarsien kanssa märehtimiseen ihan kuin kirkon tehtävä olisi esim. pisteyttää syntejä ja pistää niitä suuruusjärjestykseen tms. Luterilaisuudessahan äärettömän radikaalia on niinkin perustava ajatus, kuin että pelastumme yksin armosta, emme siis sen mukaan, minkä pisteytyksen syntejä olemme tehneet ja minkä emme, tai montako hyvää työtä olemme tehneet tai olemmeko olleet kaikin puolin kunniallisia ihmisiä. Armo, tasa-arvo Jumalan edessä, lähimmäisten rakastaminen jne. ovat tässä maailmassa äärettömän radikaalia tavaraa. Ja sitten kirkko näkyy usein lähinnä siinä, että tapellaan papin sukupuolesta tai homojen oikeuksista tms. Outoa.

Monet tai suurin osa ihmisistä eivät halua kosketuspintaa kirkkoon, vaikka vielä valtaosa suomalaisista onkin kirkon jäseniä. Voisiko syynä olla se, että kirkon "pasuuna ei anna selkeää ääntä"? Eli onko mielestäsi kirkon sanoma vesittynyt liberaalin maailman paineissa?

Eli lapsellahan pitää olla 2 rippikoulun käynyttä kummia, eikö?



Pitääkö kaikkien kummien (tai siis ainakin 2) olla paikalla ritstiäisissä?



Meillä toiset kummit estyvät tulemasta, joten paikalla olisi vain yksi kummi, riittääkö tämä?