Lue keskustelun säännöt.
Onko teitä kohdeltu epäoikeudenmukaisesti sisarusten kesken?
10.03.2021 |
Siis vanhempien, isovanhempien tai muiden taholta?
Aloitan:
Siskoni meni naimisiin kesällä 2010 ja saivat rikkaalta tädiltäni yli 2000€ arvoiset lahjat.
Minä menin naimisiin talvella 2012 ja saimme lahjaksi samalta tädiltä 30€ arvoiset talvihanskat.
Tietysti jokainen saa itse päättää mitä lahjoittaa, mutta kyllä me vähän naureskelimme miehen kanssa mitä tämä tarkoittaa.
Kommentit (17)
No todellakin. Olen täällä kertonut ennenkin. Narsisti vanhempi suosii sisarustani (kultalapsi) ja on ostanut mm useamman uuden auton, asunnon, sijoitusasunnon, siirtänyt mökin hänelle ja koko loppuperintö menee hänelle.
Minä inhotti syntipukki en saanut lapsenakaan mitään ja sen jälkeen kun täytin 18, en ainuttakaan lahjaa tai killinkiäkään rahaa. En siis edes suklaarasiaa jouluna.
Mitään ei voi tehdä tälle. Narsisti on ovela. Teki lahjat niin ajoissa että kuollessa on se 10v aikaraja mennyt. Lähellä kuolemaa annetut isot lahjat voi riitauttaa mutta 10v aiemmin annettuja ei voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Vanhempani ovat aina suosinneet pikkuveljeäni. Mm. antoivat rahaa asunnon ostoon. Mä saan heiltä soittoja ja lainaksi rahaa, mutten esim synttärilahjoja ym.
Tämä on tavattoman yleistä. Joskin vaiettua koska se on tabu.
Mun omat vanhemmat tekee tätä törkeästi (isoja rahasummia ja isoja hankintoja suosikille) ja minä esikoinen en ole saanut mitään. Mun piti työtä tehden maksaa lukion kirjatkin. Sisarukselle maksettiin paitsi ne, myös koko opinnot ja ostettiin asuntokin!
Olen jo tottunut ja asia ei korjaannu vaikka yritin asiasta sanoa. Raivarit saivat ja mut haukuttiin maan rakoon.
No ei ehkä sisarusten kesken, mutta isovanhemmat kohtelivat serkusten kesken meitä eriarvoisesti.
Mummoni oli erittäin ylpeä ainoasta tytöstään, joka oli menestyvä liikenainen ja rikkaissa naimisissa. Heidän lapset eli serkkumme olivat mummolle kaikki kaikessa ja mummo muisti aina mainita minulle - eli ns. pienituloisen poikansa lapselle - että ei sinusta tule koskaan niin rikasta ja menestyvää kuin serkuistasi (jotka olivat vain syntyneet rikkaina).
Meillä mun ilkeä ja epäreilu äitini on tehnyt suosimisesta taiteenlajin. Hän aina soittaa mulle ja kertoo leveillen mitä on sisarukselle hankkinut ja tekee sen niin että mä jään ihan haavi auki mykäksi hämmennyksestä.
Siis tälleen:
-sinähän et niin välitä autoista, siksipä ostettiin X:lle uusi auto omaksi
-sinä kut et ole niin omistaja-asumisen perään ja voit hyvin asia vuokralla, niin me ostettiin sisarukselle oma asunto lahjaksi että saa sitä laitella
-sinähän et niin välitä matkustamisesta niin lähdemme X:n kanssa kolmen viikon reissulle Malediiveille
-sinä kun et ole niin mökki-ihmisiä niin annettiin jo etukäteen mökki X:lle!
Meen ihan puihin ja mykäksi noista. Kerran pari yritin sanoa väliin että kylläpäs, kyllä minäkin tarvitsisin tai kyllä minäkin haluaisin. Sen jälkeen äiti haukku mut todella ilkeästi ahneeksi ja itsekkääksi joka on kateellinen eikä suo mitään hyvää sisarukselle.
Enää en huomauttele koska saan vaan paskaryöpyn niskaan.
Kuuntelen vaan alistuneena.
Mun tarpeet ja toiveet ei koskaan ole olleet merkityksellisiä, edes lapsena. Se tehtiin selväksi että jokainen sisaruksen toive taas on tärkeä ja ilman muuta pitää täyttää.
Tällaista tää on, onneksi v*tutukseen ei kai voi kuolla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on oikeasti ihan uskomattoman yleistä! Kukaan ei vaan omalla nimellään asiasta kehtaa kertoa. Meillä tätä tekee mun vanhemmat (todella huomiotaherättävän epäreilusti) ja myös miehen vanhemmat suosiessaan tytärtään (he sentään vähän yrittävät piilotella/salailla).
Mua myös ihmetyttää nuo (siis myös omat vanhemmat) jotka ei yhtään edes yritä piilottaa asiaa ja jotka ei yhtään häpeä epäreiluuttaan. Vaan täysin avoimesti suosivat ja ostelevat kalliita lahjoja ja rakentavat taloja tai mökkejä suosikille.
Voisi verottajaakin kiinnostaa tällainen meno.
Meillä syynä on ihan selvästi se, että muilla sisaruksilla on lapsia ja minulla ei, vaikka olisin halunnut.
- sisaruksille annetaan rahaa isompaan autoon (kyllähän lapsenlapsilla pitää iso auto olla)
- maksetaan remontit (kyllähän lapsenlapsilla pitää remontoitu talo olla)
- maksetaan lomamatkat (kyllähän lapsenlapsilla pitää 6 tähden hotelli olla)
Minulle sanotaan, että sinä kun olet yksin niin eihän sulla ole menojakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Olen isoveljiäni 8 ja 10 vuotta nuorempi, ja olin kyllä se vanhempien lellipentu. Mulla oli paljon löysemmät säännöt, jos oikeastaan sääntöjä ollenkaan, ja sain varsinkin isän kanssa melkein aina tahtoni läpi ainakin tavarahankintojen suhteen.
Muita sisaruksia avustetaan taloudellisesti ja muutenkin huomattavasti enemmän. Syy on tietty se, että muita ei ole kiinnostanut opiskella ja omia asioita on pitänyt mennä sössimään muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäpuolen puolelta joo. Minä en saanut esim. käydä suihkussa kuin kaksi kertaa viikossa, sain syödä vain leipää josta en tykännyt kun pikkuveljelle ostettiin riisipiirakoita, mut herätettiin vapaapäivinä ysiltä aamulla, pikkuveli sai nukkua vaikka iltapäivä neljään, mua ei kuskattu mihinkään, veli kaikkialle, isäpuoli valitti jos sai tietää että äiti on maksanut mulle mitään, veli sai mitä halusi, meille ei saanut ostaa salaattia koska minä tykkäsin siitä, veli sai syödä mitä halusi jne. Myös mun koiraa käytettiin kiristysvälineenä ja jouduin pitämään sitä aina pienessä huoneessani turvassa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä syynä on ihan selvästi se, että muilla sisaruksilla on lapsia ja minulla ei, vaikka olisin halunnut.
- sisaruksille annetaan rahaa isompaan autoon (kyllähän lapsenlapsilla pitää iso auto olla)
- maksetaan remontit (kyllähän lapsenlapsilla pitää remontoitu talo olla)
- maksetaan lomamatkat (kyllähän lapsenlapsilla pitää 6 tähden hotelli olla)
Minulle sanotaan, että sinä kun olet yksin niin eihän sulla ole menojakaan.
Valitettavaa, mutta totta. Voin sanoa, että lapsiperheenä hyödymme aika paljon siitä, että meillä molemmilla on suht hyvätuloiset vanhemmat, jotka ovat eläkkeellä ja eivät tiedä mitä rahallaan tekisivät, joten syytävät sitä lapsenlapsille. Ei aina suoraan, mutta lukemattomia kertoja ollaan saatu "lahjana" asioita, joihin olisi muuten mennyt ihan tarpeeksi rahaa.
Sitten vielä se pointti, että välillä tuntuu siltä, että vanhempamme yrittävät kilpailla sillä kummat isovanhemmat lahjoittavat parempia tavaroita. Vaikka sanomme, että ei teidän tarvitse X / Y / Z maksaa niin silti maksavat.
Miehen sisko asuu yksin ilman lapsia eikä kyllä saa vanhemmiltaan oikein mitään. En viitsi tätä oikein puheeksikaan ottaa, koska eihän se mun asiani ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohdeltu on päällisin puolin tasaveroisesti, mutta henkisellä tasolla en ole koskaan ollut mitään veljeni rinnalla. Hän on aina saanut kaiken huomion ja arvostuksen ja vanhemmat suorastaan rakastavat hänen kanssaan olemista. Aina selvitetään minullekin perin pohjin, mitä veljeni on tehnyt, miten hänen töissään menee ja ties mitä muuta. Isä tunkee sinne jatkuvasti ja tekevät paljon kaikkea yhdessä.
Isä ei taas edes halua puhua minulle (vaikka oli lapsuuteni suurin sankari, silloinkin kyllä täysin etäinen) ja kumpikaan heistä ei tiedä edes mitä teen työkseni tai mitä olen oikeastaan edes opiskellut, jos yritän kertoa, niin on kuulemma niin ikävystyttävää, ettei jaksa kuunnella ja puhe käännetään veljeeni. Kumpikaan ei selkeästi pidä minusta, eivätkä välitä olla tekemisissä.
On. Tämä näkyi jo ihan lapsena karkkien yms. jaossa. Nyt keski-iässä tuo eriarvoinen kohtelu näkyy mm. elintasoerona ja ihan kaikessa elämässä niin räikeästi, etten viitsi tänne edes kirjoittaa, ettei tunnisteta. Ja jatkoa varmaan seuraa mahdollisen perinnön suhteen.
Sitä tässä pohdin, että kannattaako asia ottaa vanhempien kanssa puheeksi? Uskon, että pelkkää riitaa luvassa, jos kissan nostaa pöydälle, mutta onko oikein olla hiljaakaan?
Itselle asetettu lähes pelkästään ylimääräisiä taakkoja harteille sen sijaan, että olisi evästetty tai tuettu elämään. Surullista nähdä, mihin se on johtanut, varsinkin kun vertaa siihen sisarukseen, joka on saanut kaiken mahdollisen tuen ja avun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiudesta asti velielläni on älyllinrnkehitysvamma.
Koskaan ei ollut aikaa mulle tai rahaa kun veli oli tarttenut jotain terapiaa yms, huomiosta puhumattakaan.
”Ei oo nyt aikaa puhua kun veliäsi ei voi jätttää yksin”
Joo voitte varmaan arvata että johti viiltelyyn, huumeisiin ja
itsemurhayritykseen 15 vuotiiana.
Sanon vaan erityislasten vanhemmat , älkää hankkiko lisää lapsia tai antakaa se erityislapsi jonnekkin missä se voi kasvaa rauhassa sillä teidän tavalliset lapsen jää aina vähemmälle, ja se on epäreilua niille.
heh joo katoin videon, jossa perheen isoin lapsi valitti ettei halua kouluun, niin vanhemmat oli, että kyllä menet nyt pitää olla reipas!
Keskimmäinen lapsi sanoi, että ei halua kouluun. Vanhemmat ei huomanneetkaan.
Nuorin lapsi sanoi, että ei halua mennä kouluun niin vanhemmat oli heti voivottelemassa, että voi kulta pieni etkö halua mennä kouluun voi voi no ei tarvi...
näin se oli meilläkin. Keskimmäistä ei kukaan huomannut :D Nuorin oli lellipentu ja vanhin on ollut aika vastuullinen aina
On todella. Neljä vuotta nuoremmalta veljeltä vaadittiin paljon vähemmän kuin minulta, 70-luvulla lapsuudessa.
Myös kun veli meni naimisiin Perheelle ostettiin pesukone häälahjaksi. Itse olen aina ollut sinkku, ja ilmeisesti tarvitsen semmoista vähemmän. (Voisi kyllä ajatella että kahdella on paremmin varaa kuin yhdellä ostaa se pesukone.)
K.
On. Meitä on viisi ja nuorin erityislapsi. Äiti ei varsinkaan ole koskaan sanonut nuorimmalle mihinkään ei, vaan tämä on saanut kotiopetusta, merkkivaatteet ja harrastaa mitä haluaa siinä missä itse perheen vanhimpana lapsena en saanut läksyihin ikinä apua ja jouduin kulkemaan äitini vanhoissa rievuissa kun muuhun "ei ollut varaa". Mitään huomiota en ole saanut äidiltäni sen jälkeen kun täytin 7, vaan nykyisinkin jos soitan niin äiti lähinnä tiuskii että mitä asiaa minulla hänelle muka on.
Katkera olen eikä ole muuttunut mihinkään vaikka kaikki ollaan aikuisia. Nuorempi siskoni ei ole äitiin edes väleissä eikä äitiä juuri hetkauttanut hänen päätöksensä.